• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 13 ) 2013

Olen ylpeä siitä, että olen oppinut elämään ja tekemään töitä Suomessa

Tulin Suomeen 14 vuotta sitten. Tulin, kun olin nuori ja sokea, siis tarkoitan rakastunut. Eli tulin suomalaisen miehen perässä. Ja silloin kun on nuori, ei tule ajateltua kaikkia asioita, mitkä liittyvät maahanmuuttoon. Silloin en ajatellut olleenkaan, mitä se käytännössä tarkoittaa ja kuinka paljon se vaikuttaisi paitsi minun myös perheeni elämän. Kun sanon perhe, Kolumbiassa perhemääritelmä on erilainen kuin Suomessa. Omassa maassani perhe tarkoittaa isää, äitiä, lapsia (riippumatta siitä kuinka vanhoja lapset ovat), isoäitiä, isoisää jne. Eli en ajatellut, että ystävät jäivät sinne. En ajatellut kulttuurieroja, talviasioita ja vielä vähemmän sitä, kuinka paljon töitä saisin tehdä saadakseni oman ammattini toimimaan Suomessa ja kuinka paljon aikaa siihen menisi.

Olen lääkäri, valmistuin Kolumbiasta Etelä-Amerikassa. Valmistuminen siellä kesti 6 vuotta. Sen jälkeen olin töissä yksityisessä sydänsairaalassa tutkijana. Minulla oli onnea, koska se oli hyvä työpaikka ja se antoi minulle mahdollisuuden unelmoida myös Kolumbian rajojen ulkopuolisesta elämästä, koska kävimme erilaisissa kongresseissa ulkomailla ja lisäksi palkka oli hyvä. Tein siellä töitä noin kahden vuoden ajan ja sen jälkeen kesällä tulin Suomeen. Kesä oli ihana, olin rakastunut ja se oli uusi kokemus elämässäni uudessa maassa. Aloin saman tien tehdä tutkimustöitä TAYS:ssa Tampereella. Vuoden jälkeen muutin Kuopioon tekemään Master of Public Health -tutkintoa englannin kielellä. Aloitin samalla suomen kielen opiskelun, joka oli vaikeaa ja koko prosessi eteni hyvin hitaasti. Koirani takia silloin aloin puhua kadulla eri ihmisten kanssa. Voisin sanoa, että kiitos Terry, sinun ansiostasi opin suomen kielen!

Sen jälkeen oli aika istua alas ja miettiä, mitä minä tekisin seuraavaksi. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin saada lääkärin pätevyys Suomessa. Aloitin KYS:ssa amanuenssina kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osastolla. Se oli niin pitkä nimi ja kesti kauan oppia kirjoittamaan edes sitä nimeä! Ihmiset olivat ymmärtäväisiä, auttoivat minua paljon käytännön asioissa ja aviopuoliso auttoi paljon kun hän oli saman alan töissä, vaikka hän ei ollut samassa työpaikassa. Kieli kehittyi samalla ja aloin lukea tentteihin todistusta varten. Tenttejä oli kaksi. Sen jälkeen rohkeuteni kasvoi ja uskaltauduin lähtemään Nilsiän terveyskeskukseen, jossa alussa vain seurasin tilanteita ja sen jälkeen olin taas tekemässä lääkärin töitä.

Tentteihin lukeminen oli vaikeaa kielen takia. Työ terveyskeskuksessa oli myös vaikeaa paitsi kielen myös kulttuurin ja kaiken maailman tietokoneohjelmien vuoksi, joita Suomessa tarvitaan vastanotolla. Eli 20 minuutin aikana johduin tappelemaan kielen ja koneen kanssa. Luojan kiitos aina on ollut apua saatavilla. Kun tenttejä oli jo mennyt läpi ja 9 kuukauden pakollinen jakso Iisalmen terveyskeskuksessa oli ohi, aloitin erikoistumisen KYS:ssä kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen alalla, jossa olen tällä hetkellä. Olen saanut työpaikaltani paljon apua ja ymmärrystä ja myös luottamusta, joka lopussa on merkinnyt paljon minulle. Olen oppinut istumaan kokouksissa (joista minun mielestäni suomalaiset tykkäävät paljon) ja lähettämään viestejä, vaikka viestin saaja olisi minun vieressä istuva kollega. Töissä melkein kaikki potilaani kysyvät minulta, mistä maasta olen, ja olen tottunut jo siihen. Alussa oli vähän epämukavaa, mutta kun itseluottamus on kasvanut, vastaan nyt hyvällä mielellä. Alussa töissä tunsin kielen takia olevani ulkopuolinen, ja se oli ymmärrettävää, kun en tiennyt mitään mistään (esim. osaston toiminnasta ja kehittämisestä). Mutta kun kieli ja röyhkeys kehittyivät, asia helpottui.

Kohta olen valmis erikoislääkäri, jota omassa maassani olisin tehnyt jo 10 vuotta sitten. Eli asuminen ulkomailla, ja tässä tapauksessa Suomessa, on ollut rikas kokemus itselleni. Olen oppinut paljon elämästä, kasvanut ihmisenä ja olen oppinut eri kulttuureista (olen tavannut paljon ulkomaalaisia). Olen oppinut myös omasta ammatistani ja olen oppinut arvostamaan omaa maatani. Rikkautta, joka tuli kovalla hinnalla (eli paljon aikaa, kovaa työtä ja oman maan ja perheen kaipaamista). Olen ylpeä siitä, että olen oppinut elämään Suomessa ja tekemään töitä Suomessa. Mitä tämän jälkeen? Vaikka mitä!

Teksi ja kuva: Juanita Nino

Venäjännös: Lidia Popova

Siirry ylös