№ 1-2 ( 123-124 ) 2017

20 vuotta vanhan haaveen toteutuminen



Hei kaikille. Olen Ljubava ja maahanmuuttaja. Pitkäaikaisen haaveeni toteuttaminen inspiroi minua kirjoittamaan tämän lyhyen kertomuksen.Pidemmittä puheitta asiaan…


Sanotaan, että unelmilla on taipumus toteutua, mikäli jotain oikein haluaa! Minä sain kokea sen itse. Olin haaveillut eräästä asiasta yli 20 vuotta, kunnes se toteutui. Tarkemmin sanottuna, minä itse autoin sitä toteutumaan. Se oli niin pitkään kasvanut mielessäni, että tajusin, ettei sitä saa jättää tekemättä!

Asia meni näin. Olipa kerran tyttö Volgan rannalta Volgogradista. Kuten kaikki, hän opiskeli, teki töitä, unelmoi ja eräänä päivänä meni naimisiin ja synnytti ihanan aurinkoisen pojan. Koska hänen lahjansa oli runojen kirjoittaminen, niin runot ”nuoruuden rakkaudesta” vaihtuivat sujuvasti ”lasten loruihin”. Poika kasvoi ja yhdessä hänen kanssaan kasvoivat myös runot hänestä ja hänelle. Ystävät sanoivat usein: ”Sinulla on todellinen taito, julkaise oma kirja!” Mutta hän hymähti ajatellen: ”Missä minä sen muka julkaisisin?” Kuitenkin sisimmässäni kyti ja se oli unelman alkusoittoa! Värikäs kuvakirjanen lapsille! Mikä voisi olla parempaa?

Kun poika täytti kolme vuotta, päätin ottaa riskin ja lähettää runoja Volgogradin Pravda-lehteen. Päätetty ja tehty! Runot oli lähetetty ja kotitöiden takia asia unohtui. Millainen olikaan yllätys, kun naapuri alkoi onnitella ensimmäisen julkaisun johdosta. Niin näki päivänvalon kaksi lasten runoa ”Taianomainen kastelukannu” ja ”Marjanka”. Innostuneena tästä tapahtumasta hän lähetti vielä pari runoa, mutta nyt toiseen lehteen, missä ne myös julkaistiin. Ystävät onnittelivat ja sinnikkäästi käskivät lähettää niitä myös kustantamoon. ”No mikä ettei”, hän ajatteli, ”voisihan sitä yrittää”.

Hän keräsi sivut ja lähetti ne paikalliseen kustantamoon. (Kustantamon nimellä ei ole väliä, joten jätän sen kertomatta.) Käsikirjoitukset otettiin vastaan, toimitettiin ja tehtiin päätös pienen lorukirjasen julkaisemisesta. Mieli odotti kirjaa kuumeisesti, mutta… Tämä uni ei ollut totta.

Toimittaja, joka toimitti hänen töitään, kuoli, ja uusi, nuori ja kunniahimoinen toimittaja esitti ehdotuksen, jota en voinut hyväksyä, ja joka tiputti pilvistä alas. Unelma oli murskattu ja työnnetty sydämen kaukaisimpaan nurkkaan! Muutaman vuoden ajan hän ei pystynyt itse asiassa kirjoittamaan runoja! Ollenkaan!!! Hänet kirjaimellisesti tuhottiin! Kului jonkin aikaa, kipu unohtui ja maan päälle ilmestyi tyttöenkeli. Lasten runot palasivat jälleen elämään. Runot, mutta unelma ei! Unelma jäi elämään jonnekin mielen taakse. Ja sitten kaikki ei ollutkaan hyvin.

Elettyään läpi avioeron rakkaasta ihmisestä ja jäädessään yksin kaksi lasta huolehdittavanaan, lakkaa unelmoimasta. Yksi työ, kaksi sivutyötä ja tavoitteena saada ura nousuun, jotta perheen voisi elättää! Näin elettiin seuraavat 10 vuotta. Kuten kenen tahansa yksinhuoltajaäidin, hänen tuli pysytellä pinnalla, jotta hän pystyi tarjoamaan itselleen ja lapsilleen kaiken tarvittavan. Hän saavutti määritellyn tavoitteen! Tavallisesta lehtikioskin myyjästä kasvoi suuren yrityksen henkilöstöjohtaja. Lapsista oli huolehdittu ja he olivat lähellä! Ylpeys ja ilo, mutta…

”Mites unelma?” te kysytte. Ei mitenkään. Se on unohdettu. Lasten runoja on kirjoitettu yhä harvemmin, ja niiden sijaan kirjoitetaan toiveita olla taas jonkun rakastettu. Kerran tapahtui ihme. Hänet löydettiin! Rakastuttiin! Lahjakkuuteen uskottiin! Vuonna 2015 hän päätti ottaa ratkaisevan askeleen luottaa uudelleen! Päätti tehdä näin eikä ole katunut sitä tähän päivään mennessä. Muutto ulkomaille ei ollut ollenkaan helppo, mutta kaikkeen tottuu. Pieneen, mutta viihtyisään kaupunkiimme hän rakastui ensisilmäyksellä. Miehen sukulaiset ottivat hänet osaksi perhettään kuin oman sukulaisensa ja hän vastasi heille samalla tavalla.

Läheisten rakkaus, hyvinvointi ja vakaus herättivät unelmani uudelleen henkiin! Lasten kuvakirjasta tuli taas ajankohtainen! Runoja on, tukea on, mutta mistä kuvat?

Tästä tuli ongelma. Kirjaan ei ollut kuvitusta. Mistä löytää henkilö, joka suostuu piirtämään ilmaiseksi jonkun tuntemattoman runoilijan kirjaan?


Tässä minun sisarpuoleni auttoi minua. Hän pyysi apua ja apua tuli. On ihanaa, että on sellaisia ihmisiä kuin minun kuvittajani. Hän on todella taitava ja kärsivällinen! Minä kirjoitin, hän toimitti sen ja auttoi kokoamaan kirjani.

Venäjällä asuvien ystävieni kautta löysimme painotalon, joka suostui tekemään merkittävän alennuksen painamisesta ja nyt pidän käsissäni unelmaani. Unelma kasvoi 20-vuotiaaksi ja sen nimi on ”Äidin viihdyttäjät”.

Edellä kertomani perusteella sanon teille: ”Unelmoikaa! Ja toteuttakaa ehdottomasti omia unelmianne! Kannattaa uskoa itseensä ja olosuhteet tulevat puolellesi!!! Näin kävi minun kohdallani! Toivon sitä vilpittömästi teille kaikille! Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet kiinnostuneita kertomuksestani, uskonut itseensä ja toteuttanut oman haaveensa!”


Ljubava Sidorova
Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика