• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 1 ( 63 ) 2011

Miten saada töitä?

Vähemmistövaltuutettu julkaisi syksyllä 2010 selvityksen Venäjänkielisten työllistyminen ja työsyrjintä 2010, jossa selvitettiin Suomessa asuvien venäjänkielisten asemaa suomalaisilla työmarkkinoilla. Olin itse kirjoittamassa selvitystä, joten jaan siitä mielelläni muutaman huomion.

Selvitys pyrki vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miksi keskimäärin hyvin koulutetut ja suomea sujuvasti puhuvat venäläiset kärsivät suhteellisen korkeasta työttömyydestä (n. 30 %) verrattuna maahanmuuttajien keskimääräiseen työttömyyteen (n. 17 %)? Miksi venäjänkielisten työsuhteet ovat epävakaita ja monet työllistyvät aloille, jotka eivät vastaa heidän koulutustaan?

Lähdin selvittämään asiaa lukemalla kirjallisuutta ja tutkimuksia. Samoin haastattelin asiantuntijoita mm. työministeriön ylläpitämästä venäjänkielisestä työlinjasta (www.trud.fi). Tärkeä lähde oli myös kyselylomake internetissä, jonka avulla venäjänkieliset saivat itse kertoa kokemuksistaan.

Opetusta kerrakseen

Ensinnäkin: ei saa yksinkertaistaa. Selvää on, etteivät venäjänkieliset keskimäärin pärjää työmarkkinoilla yhtä hyvin kuin kantaväestö. Kokemuksia on kuitenkin yhtä paljon kuin venäjänkielisiäkin – toiset joutuvat hakkaamaan päätään seinään vuosikausia, jotkut onnekkaat taas saavat vakituisen työpaikan ennen kuin ovat oppineet sanaakaan suomea.

Venäjänkielisten hankaluuksiin ei myöskään löydy yksinkertaista selitystä. Julkisuudessa kuulee usein näkemyksiä, joiden mukaan kaikki maahanmuuttajien kohtaamat ongelmat liittyisivät johonkin tiettyyn ongelmaan. Usein nostetaan esiin suomen kielen osaaminen; toisena nostetaan esiin syrjintä. Todellisuus on kuitenkin moninaisempi. Toki puutteellisella suomen kielen taidolla on vaikea saada töitä – eritoten koulutusta vastaavia – mutta kaikki viittaa siihen, että venäjänkieliset yleensä oppivat suomea. Esimerkiksi laajassa EU-MIDIS-tutkimuksessa haastatelluista 74 % puhui haastattelijan arvion mukaan suomea sujuvasti.

Vieraan kielen oppiminen ei tietysti ole helppoa – eräs kyselyyn vastannut esimerkiksi sanoi, että hänen on vaikea olla ajattelematta venäjäksi. Kuitenkin vieläkin hankalampaa saattaa työnhakutilanteessa olla sen todistaminen, että osaa riittävästi suomea työn tekemiseksi. Palkkauspäätökset tehdään usein nopeasti, ja tällöin työnantaja haluaa pelata ”varman päälle”, jolloin maahanmuuttajan palkkaaminen koetaan kenties riskaabeliksi.

Työn löytäminen onkin monimutkainen tapahtumasarja. Töihin haluavan venäjänkielisen pitää ensinnäkin löytää avoimet työpaikat, hankkia työpaikassa vaadittavat tiedot ja taidot ja lopuksi vielä onnistua vakuuttamaan mahdollinen työnantajansa siitä, että juuri hän on paras valinta. Selvityksessä työnhaun esteet pilkotaan kuuteen eri näkökulmaan: kielitaitoon, suhtautumiseen ulkomailla saatuun koulutukseen, kulttuuriseen osaamiseen, sosiaalisiin verkostoihin, työnantajien epäluuloihin sekä varsinaiseen syrjintään.

Monet venäjänkieliset tulevat Suomeen koulutettuina ja heillä on takanaan pitkä työhistoria. Kuitenkaan suomalainen työnantaja ei aina osaa arvostaa tätä. Kyse tuskin on pelkästä syrjinnästä, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei työnantaja tarkkaan ottaen tiedä, mistä koulutuksessa on kyse. Tämän takia suomalaiset täydennyskoulutukset ja tutkintojen tunnustamiset ovat hyvin tärkeässä roolissa. Suosittelenkin kaikille, jotka eivät ole löytäneet koulutusta vastaavaa työtä, että he kyselisivät esimerkiksi työvoimaviranomaisilta mahdollisuuksista täydentää tutkintoaan Suomessa. Opetushallituksesta taas voi hakea tutkinnon tunnustamista, mikä osaltaan lisännee venäläisen koulutuksen uskottavuutta Suomessa.

Mukaan suomalaisiin kuvioihin

Esille tuli myös se ongelma, ettei läheskään kaikista avoimista työpaikoista tiedoteta missään. Puhutaan esimerkiksi ”piilotyöpaikoista”, jotka täytetään, kun sopiva henkilö sattuu osumaan kohdalle. Tällaisten työpaikkojen löytämisessä auttaa se, että pääsee sisään oikeisiin ”sosiaalisiin ympyröihin”, jolloin työpaikoista voi saada tietoa kuulopuheiden avulla. Eräs selvitykseen haastateltu oli esimerkiksi opiskellut suomalaisessa korkeakoulussa, mutta kuitenkin työskennellyt opiskeluaikoinaan ravintolassa. Hänen oli vaikea päästä ravintola-alalta oman opiskelualansa töihin, koska hänen kontaktinsa keskittyivät ravintola-alalle.

Suosittelisin tämän takia kaikkia lähtemään mukaan esimerkiksi omaa alaa lähellä olevaan suomalaiseen järjestötoimintaan. Suomalaiset työnantajat arvostavat usein järjestötaustaa muutenkin.

Onko minua syrjitty?

Lopuksi hieman syrjinnästä. Syrjintä kielen ja alkuperän perusteella on Suomessa kielletty jo perustuslaissa. Olisikin tärkeää, että syrjintää kokeneet veisivät asian eteenpäin. Suomessa on monia muitakin tahoja, joihin voi ottaa yhteyttä. Vähemmistövaltuutettu ei normaalisti käsittele työsyrjintätapauksia, mutta valtuutetun toimistoon voi ainakin soittaa pyytääkseen neuvoa. Pahimmat syrjintätapaukset voi viedä aina oikeuteen asti. Tällöin voi ottaa yhteyttä julkiseen oikeusavustajaan (www.oikeus.fi)tai asianajajaan.

Kuitenkin kyselyyn vastanneista monet eivät aina edes tienneet, olivatko he kokeneet syrjintää. Esimerkiksi työnhakutilanteessa tätä on vaikea osoittaa. Tämän takia Suomessa on olemassa erityinen syrjintäolettama: jos joku saattaa todennäköiseksi, että on kokenut syrjintää, on tällöin vastapuolen asia todistaa, että näin ei ole tapahtunut.

Koko selvitys löytyy vähemmistövaltuutetun verkkosivuilta (www.ofm.fi). Selvitys on suomenkielinen, mutta mm. tiivistelmä on käännetty venäjäksi.

Visa Kurki

Siirry ylös