• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 6 ( 59 ) 2010

Vauvan ja aikuisen vuorovaikutuksesta

Sirkku Suikkanen, psykologi

Pienen vauvan ja häntä hoitavan aikuisen välinen vuorovaikutus muokkaa lapsen elämän ja ihmissuhteiden perustan. Vanhempien antamasta hoivasta riippuu, kehittyykö lapselle tämän vuorovaikutuksen pohjalta turvallinen kiintymyssuhde vanhempiinsa. Jos hyvää vuorovaikutusta ei ole riittävästi, ei lapsen ja häntä hoitavan aikuisen välille pääse muodostumaan turvallista kiintymyssuhdetta. Myös pienen lapsen ruumiillinen kuritus vaarantaa turvallisen kiintymisen ja vaurioittaa lapsen kehitystä.

Ihmisellä on luontainen pyrkimys muodostaa tunnesiteitä toisiin. Kiintymyssuhteiden avulla pyrimme takaamaan oman turvallisuuden tunteemme. Pienen lapsen kohdalla tämä tulee näkyviin esimerkiksi niin, että uhkaavissa tilanteissa pieni lapsi pyrkii isänsä tai äitinsä lähelle ja palauttaa näin turvallisuuden kokemuksen.

Varhaisessa lapsuudessa koettu hoivan laatu ja luonne vaikuttaa myöhemminkin elämässä siihen, millaisia suhteemme toisiin ihmisiin ovat. Jo vastasyntynyt vauva reagoi arkipäiväisissä hoitotilanteissa saamaansa hoivaan. Hoivatilanteissa vauva oppii ja kokee, miten häntä kohdellaan ja kosketetaan. Muodostamme siis hyvin varhaisessa lapsuudessa sisäisen mallin siitä, miten suhtaudumme itseemme ja toisiin ihmisiin, ja miten tulkitsemme toisten käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Tutkimuksissa on todettu, että varhaisen lapsuuden kokemusten pohjalta muodostuva ihmissuhteiden malli on yleensä hyvin pysyvä.

Turvallisesti vanhempaansa ja hoivaajaansa kiintynyt lapsi hakee aktiivisesti vanhempiensa fyysistä ja psyykkistä läheisyyttä. Uhkaavissa tilanteissa hän on mieluummin yhdessä vanhempiensa kuin vieraiden ihmisten kanssa. Lapsi on saanut hyvää hoivaa vanhemmiltaan ja muodostanut sen käsityksen, että hänen tunteensa otetaan tosissaan ja että hän on arvokas. Lapsi on hyvien kokemustensa kautta oppinut, että vanhemmat ovat saatavilla ja että heiltä uskaltaa hakea lohdutusta ja turvaa.

Ne lapset, joiden vanhemmat eivät ole riittävästi lapsen saatavilla tai jotka ovat jopa vaurioittaneet lasta omalla toiminnallaan, reagoivat toisin. Nämä lapset eivät hae fyysistä kosketusta vanhempiensa kanssa tai jopa välttävät sitä. Nämä lapset ovat oppineet puutteellisen hoivan myötä sen, ettei vanhemman tai hoitajan apuun voi luottaa, eikä tämä piittaa lapsen tunnereaktioista. Nämä lapset kohtelevat vieraita samoin kuin tuttuja, eivätkä he erotilanteissa näytä ahdistustaan. Kiintymyksessä vaurioitunut pieni lapsi voi olla vanhemman sylissä passiivinen, vihainen tai vastusteleva. Lapsen voi olla myös vaikea ottaa vastaan lohdutusta.

Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että häntä hoitavat henkilöt, erityisesti äiti, nauttii lapsen kanssa olemisesta, on herkkä lapsen viesteille ja kykenee tarvittaessa lohduttamaan lasta. Hyvän vuorovaikutuksen kautta lapsi oppii ymmärtämään sekä omia että toisten tunteita, muodostaa totuudenmukaisia käsityksiä itsestään ja toisista ihmisistä, oppii tunteiden säätelyä ja vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Hyvä kiintymyssuhde vaikuttaa myös lapsen persoonallisuuden, ajattelun ja puheen kehitykseen.

Sirkku Suikkanen
psykologi

Siirry ylös