• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 5-6 ( 48-49 ) 2009

Vapaapäivän reissuja – retkeilyä Keski-Suomessa

Tämä artikkeli on tarkoitettu kaikille, jotka pitävät aktiivisesta vapaa-ajanvietosta: kävelyretkien, metsässä liikkumisen, nuotioiden ja kalastuksen yms. harrastajille. Näitä kaikkia aktiivisia harrastajia nimitetään yleensä retkeilijöiksi, ja tuonkaltaisesta aktiivisesta lomanvietosta (vai onko se lomaa?) käytetään vastaavasti ilmausta retkeily. Retkeily on eräs tapa matkustaa, se on kiehtovaa ja mielenkiintoista, koska retkeilijä joutuu maailmaa tiedostaessaan suoraan kontaktiin sen kanssa. Kuitenkin pitää ottaa huomioon, että joskus retkeilyyn kuuluu myös riskejä, seikkailuja ja vaaroja. Ja melkein aina kyse on eräänlaisesta työstä matkalla kohdattavien vaikeuksien, rasitusten, jopa vastoinkäymisten voittamiseksi. Retkeilyä voi nimittää urheiluksi tai työksi, levoksi tai nautinnoksi tai vielä joksikin muuksi... Tärkeintä on, että pidät siitä ja että ymmärrät, minne ja mitä kohti olet menossa ja miksi ihmeessä tuo kaikki on sinulle tarpeen.

Suosituksia ja vastatodisteita

Retkeily aktiivisena lomaviettotapana voi olla hyvin erilaista ja monipuolista. On olemassa valtavasti erilaisia tapoja retkeillä tai matkustaa: kaupungin ulkopuolella tehtävistä kävelyretkistä vaelluksiin, joita tehdään vesitse tai vuoristoissa, automatkoja, jopa ilmassa tehtäviä matkoja; lentomatkoja, juoksumatkoja, vesitse tai veden alla tehtäviä matkoja. Viimeksi mainittuja varten on olemassa urheilumatkailua ja erityisen uhkarohkeille ihmisille on tarjolla seikkailumatkailua. On selvää, että tämä ajanviettotapa sopii monenlaisille ihmisille kaikista yhteiskuntaluokista. Täysin erilaiset ihmiset voivat tavata, tutustua toisiinsa ja ystävystyä yhden ja saman matkan aikana.

Yhden asian voin kuitenkin sanoa varmasti: sen, millaisille ihmisille retkeily ei lainkaan sovi. Retkeilyharrastus ei ensinnäkään sovi – anteeksi – laiskoille, tai selvemmin sanottuna vetelyksille. Retkeily ei kiinnosta vannoutuneita kotikissoja, eikä pessimistejä eikä luulosairaita eikä flegmaatikkoja. En myöskään suosittelisi ottamaan pieniä lapsia mukaan retkelle (on olemassa myös poikkeuksia – perheille suunniteltuja reittejä) enkä henkilöitä, jotka kärsivät erilaisista kroonisista ”vaikeuksista”. Älkääkä missään tapauksessa lähtekö matkaan kyynikoiden, tylsimysten ja ruikuttajien kanssa. Nämä eivät tietenkään ole kategorisia ohjeita, vaan hyväntahtoisia neuvoja henkilöltä, joka koko tietoisen elämänsä ajan on aika ajoin – vaikka välillä epäröiden – lähtenyt vaeltelemaan kohti kaukaisia lakeuksia… Tästä voi muuten tehdä yksinkertaisen johtopäätöksen: matkailu on luonteeltaan kosmopoliittista ja demokraattista! Siis eläköön turistit, joilla on aina ”obliko morale”!

Matkailumaa

Suomi ja sen luonto maisemineen ja järvineen on ihanteellinen paikka retkeilyä ajatellen! Suurenmoisesti varustellut polut ja kävelyreitit tekevät tästä maasta vielä houkuttelevamman useimmille retkeilijöille mihin vuodenaikaan tahansa. Jokaisessa kaupungissa, jopa aivan pienissäkin, on kaikille sopiva retkeilyreitti, joka yleensä kulkee kunkin taajaman luonnonkauneimmilla seuduilla. Kerron tällä kertaa muutamista sellaisista reiteistä Jyväskylän alueella. Lähinnä siksi, että olen itse kulkenut nuo reitit useampaan kertaan ja pystyn kertomaan muille siitä, mitä olen nähnyt ja oppinut...

Multamäki ja Peurunka

Laukaan kunnassa Peurungassa, joka sijaitsee reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä Jyväskylästä, sijaitsee samannimisen järven läheisyydessä Multamäen luontopolku; se ei ole kovin pitkä, mutta se on mielenkiintoinen ja maalauksellinen metsäreitti. Kuten oikeastaan kaikki Suomessa, on tämäkin reitti tehty ihmisten tarpeita ajatellen eli se on mahdollisimman yksinkertainen ja mukava, sen varrella on suurenmoisesti varusteltuja levähdyspaikkoja ja loistavia näköalapaikkoja. Pidin heti kättelyssä siitä, että reitin lähtöpaikalle oli helppo mennä autolla: käytännössä autolla voi ajaa metsään ja jättää sen pienelle parkkipaikalle, josta kävelyreitti alkaa. Reitti ei ole pitkä, vain kolme kilometriä, mutta siinä on suhteellisen jyrkkä nousu Multamäen vuorelle (korkeus 105,5 m Peurunka-järvestä). Tämä vuori on itse asiassa reittimme päämäärä. Se laelle on varustettu katselutasanne, josta avautuu hieno näkymä kauas ympärillä olevaan järvimetsämaisemaan. Siellä on kaunista ja maalauksellista, mikä vaikuttaa rauhoittavasti rauhattomiin, välillä jopa levottomiin sieluihimme!

No niin, nyt ehdottaisin pienen nousun jälkeen lepotaukoa! Etenkin kun tänne on rakennettu monipuolinen levähdyspaikka grillikatoksineen, johon on helppoa tehdä tulet ja lämmittää ruokaa. Ennen lounasta voi katsella liekkien punaisia kieliä aidoilla porontaljoilla lepäillen. Voi sulkea silmät ja antautua ihanien ajatusten valtaan.... Hiljaisuus... Ainostaan nuotion rätinä ja tuntemattoman metsälinnun yksinäinen huuto häiritsee rauhaa... Jos ei halua istua katoksen hämärässä (siellä on kynttilöitä ja tulitikkuja ja puita ja penkit ja lavitsoilla porontaljat, no siitähän puhuttiin jo...), niin voi myös paistaa makkarat ulkona raittiissa ilmassa. Sielläkin on nuotiopaikka ja iso pöytä penkkeineen, polttopuita ja jopa kirves – siis oikeastaan kaikki mitä piknikillä tarvitaan. Mukaan pitää ottaa vain lihaa tai makkaraa paistettavaksi sekä juomista. Kaiken muun voi helposti löytää paikan päältä. Siellä on vielä yksi katettu rakennus, jossa on matalat lavitsat. Oletan, että se on yöpymistä varten.

Sen jälkeen meillä on edessämme samasta, reilun sadan metrin korkeuserosta ”selviäminen” pitkiä puuportaita pitkin, mutta nyt alaspäin, vuoren juurella olevan järven rannalle. Sielläkin on kaksi erilaista tulipaikkaa, yksi katoksen alla ja toinen uuninmuotoinen, kivistä tehty tulisija. Mutta valitettavasti makkarat tuli syötyä jo ylhäällä... Siispä, jotta voisi kokeilla kaikki Multamäen reitin varrella olevat tulentekopaikat, kannattaa ottaa mukaan kunnon varasto lihaisia puolivalmisteita.

Peurunka-järven rannalla on mukava istuskella ja siellä voi myös uida - siinä on vain yksi mutta. Olkaa hyvät, älkää heitelkö pulloja, purkkeja ja muuta roskaa Suomen neitseellisten järvien (vielä) puhtaisiin vesiin! Mentyäni viileään veteen kastautumaan, minun piti onkia pohjasta muutama olutpurkki ja pullo. Rannallakin lojui jotain roinaa todistamassa siitä, että täällä oli äskettäin ollut retkeilijöitä. Tulipaikan luona oli paikallisen sanomalehden vanha numero kesäkuun 20. päivän paikkeilta sekä muutama käytetty ilotulite, minkä perusteella saattoi päätellä, että nämä matkalaiset olivat juhlineet juhannusta. Juhlat juhlina, mutta pardon, miksi pitää sotkea? Etenkin kun jäteastioita oli vuorella sekä ylhäällä että alhaalla. Niin me siis uimme ja pidimme pienet talkoot siivoten muiden jättämiä roskia - ja sitten matkaan!

Paluureitillä on välillä pieniä laskuja ja nousuja, mutta ei enää niin jyrkkiä. Matkalla törmäsimme pieneen intiaanikylään, joka koostuu muutamasta wigwamista ja pienestä amfiteatterista (katsomo, jonka penkit on sijoitettu porrastetusti rinteeseen). Täällä voi siis tehdä jonkunlaista teatteria, ja koska paikka on avoin kaikille, niin myös sinä tai kuka tahansa ohikulkeva turisti voi järjestää pienen teatteriesityksen. Tärkeintä on, että olisi muitakin katsojia, kuin varikset, oravat ja muut metsän asukit. Niin, ja sielläkin on nuotiopaikka grillaamista varten... Paluumatka on lyhyt ja helppo, reitiltä on mahdotonta eksyä, ja siksi olemme pian jo matkalla kotiin.

Eläinpuisto Lievestuoreella

Seuraava retkikohde sopii erinomaisesti perhelomailuun, voitte siis ottaa rohkeasti lapset mukaan, mitään ikärajoituksia ei ole. Ehdotan, että käytte eläinpuistossa. Vaikkakin eläinpuistoksi sitä voi nimittää vain suurella varauksella, se on pikemminkin omaperäinen kylä, jossa asuu kotieläimiä ja vähemmän kotoisia eläimiä. Tämä yksinkertainen, mutta hyvin sympaattinen kylä sijaitsee lähellä Jyväskylää, aivan tien varressa lähellä Lievestuoretta ja sen nimi on Ysitien Lemmikki. Eläinpuisto on rakennettu maalaistyyliin, hakalaitumineen ja tarhoineen, siellä on myös taivasalla oleva jänissaari. Рuistossa voi ihan hyvin viettää koko päivän, etenkin kun perinteinen grilli ja kahvila ovat auki joka päivä.

Eksotiikan ystävät voivat täällä uppoutua täydellisesti maaseutuelämän tunnelmaan ja tuntea itsensä suomalaiseksi maanviljelijäksi muutaman päivän ajan: eläinpuiston alueelta voi vuokrata (kohtuuhintaisen) mökin ja tähän epätavalliseen asumiseen sisältyy eläintenhoitoa (puhtaanapitoa ja ruokkimista) ja “vastaleivottu farmari” saa myös täyden ylöspidon.

Muutama sana itse eläimistä. Tavanomaisten vuohien, lampaiden, sikojen, hanhien ja sorsien ohella voi puistossa nähdä myös riikinkukkoja, strutseja, poneja, villihevosia sekä mietteliään aasin...

Minä esimerkiksi pidin kovasti minipossusta. Se oli niin sympaattinen röhkijä, se otti ihan rauhassa ja nätisti korppuja kädestäni ja rouskutti niitä arvokkaasti. Kun kuljin tavallisten sikojen aitauksen ohi, tarjosin herkkua myös eräälle likaiselle nuorelle possulle. Se melkein katkaisi sormeni riuhtaistessaan korpun, jonka se nielaisi kuin nälkäinen villieläin. Sitten se kulki kauan pitkin aidanviertä parkuen ja seuraten meitä ja vaati jatkoa juhlinnalle.

Eräs eläinpuiston tärkeimmistä nähtävyyksistä, josta kaikki lapset pitävät, on tietenkin jänissaari. Tarkemmin sanottuna se on pienen lammikon keskellä oleva pieni saareke. Sinne voi mennä siltaa pitkin tai lautalla vettä myöten. Saarella asuu tosiaankin jäniksiä, jäniksiä ja vain jäniksiä, eikä ketään muita paitsi jäniksiä - tarkemmin sanottuna kaniineja. Jänikset tuntevat olonsa saarellaan hyvin huolettomaksi ja ne viettävät hedelmällistä jäniksen elämää, eli syövät koko ajan ja lisääntyvät ja monistuvat koko ajan. Siitä todistavat myös lukemattomat jäniksenpoikasten laumat, jotka hajaantuvat vieraiden jaloista kuin herneet eri puolille.

Sillalta saarelle mennään portin kautta, johon on kiinnitetty ilmoitus, jossa jokaista kulkijaa kehotetaan sulkemaan portti jäljessään. Kävi ilmi, että syy saaren portin sulkemiseen ei ole lainkaan se, että jänikset karkaisivat ympäri puistoa - ei, niillä on hyvä olla omalla saarellaankin. Kyse on siitä, että eläinpuistossa asuu muiden kotieläinten ohella myös kissojen perhekunta. Yksi niistä, rodultaan norjalainen metsäkissa, pyöri koko ajan portin luona katsellen himokkaasti kaniineja ja naukui ihmisille pyytäen päästämään ”ketun kanatarhaan”. Eläinpuistossa voi katsella ja keksiä vielä paljon muutakin, esimerkiksi ”oman” eläimen, jonka luona voi myöhemmin tulla käymään vierailulla. Siis, tämä oli esimerkki! Sielä voi mainiosti viettää koko päivän ”meidän pienten veljiemme” seurassa; ette tule katumaan, sen voin vakuuttaa. Ja mikä tärkeintä, lapset ovat aivan varmasti tyytyväisiä ja saavat yllin kyllin mukavia muistoja.

Kaupunkiretkiä

Vastaavanlaisia mukavia kaupungissa sijaitsevia ja perheille sopivia retkikohteita ovat tietenkin kaikkien tuntemat Viherlaakso ja Viherlandia. Jyväskylän kaupungin alueella on myös monia suurenmoisia metsään tehtyjä retkeilyreittejä. Jotkut niistä ovat minulle tuttuja, teen silloin tällöin kävelyretkiä noilla reiteillä. Esimerkiksi Halssilan, Pupuhuhdan ja Kangasvuoren alueella on mukava luontopolku, jonka nimi on Aittovuoren luontopolku: sen erikoisuutena ovat maalaukselliset kallioiset maisemat ja talvisin siellä on hyvät hiihtoladut.

Laajavuori on tunnettu ennen kaikkea hiihtoon ja lasketteluun keskittyvänä matkailukeskuksena. Kesäaikaan siellä on mukava ja tarpeeksi pitkä kävelyreitti, ja vuoren päältä avautuu erinomainen näköala kaupunkiin. Myllyjärven ja Taka-Keljon välillä voi kulkea Ladun Majan reittiä. Lukuisat metsätiet ja polut johdattavat teidät muutaman metsäisen järven rantaan, erään järven rannalla on levähdyspaikka, jossa voi järjestää erilaisia tapahtumia: yritysten illanvietoista nimipäiviin, juhliin yms...

On vielä kaksi saarta, joissa voi vaellella, käydä saunassa tai kahvilassa ja nauttia järvi- ja metsäluonnosta. Nämä saaret ovat Naissaari Vaajakoskella ja Lehtisaari Tuomiojärvellä. Lehtisaari kuuluu kaupunkiseurakunnalle, mutta siellä voivat käydä kaikki. Pitää vain varata aika, tila, sauna ja vene, jolla pääsette perille. Sellaiset paikat, kuten Ladun Maja ja Lehtisaari on tarkoitettu suurille ryhmille, mutta jos teillä on aikomuksena vain kulkea kävelyreitti, niin ne sopivat toki pienemmillekin...

Tuollaisissa retkissä on erityisen mukavaa se, että samalla voi kerätä sieniä, marjoja ja lääkeyrttejä, sekä myös kalastaa ja tehdä vaikka nuotio järven rannalle. Kaikkien reittien varrelle on tehty nuotiopaikoilla varustettuja levähdyspaikkoja ja lähes kaikilla reiteillä on opasteet ja kartat. Teidän pitää myös tietää, milloin voi kerätä mitäkin marjoja, milloin ja millaisilla välineillä voi kalastaa (ja mitä kalaa), ja kannattaa myös selvittää, ovatko keräämänne lääkekasvit harvinaisia ja valtion suojelemia. Tietenkin pitää noudattaa kaikkien tuntemia metsässä liikkumiseen liittyviä sääntöjä. Toinen plussa, joka on mielestäni vielä tärkeämpi, on retkien urheilullinen puoli. Mahdollisuus viettää aktiivista vapaa-aikaa sekä kesällä että talvella – ja vielä Keski-Suomen kauneimmilla seuduilla – on erittäin hyödyllistä terveydelle, sekä fyysiselle että emotionaaliselle. Tervetuloa Jyväskylän alueen järvisille ja metsäisille seuduille!

Lev Mikaelov, kesäkuu 2008, Jkl
Valokuvat artikkelin kirjoittajan.

Siirry ylös