№ 3 ( 27 ) 2015
Suomen peruskoululaiset liikkuvat huolestuttavan vähän, mikä uhkaa heidän terveyttään. LIKES-tutkimuskeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan vain osa kouluikäisistä lapsista liikkuu minimisuositusten mukaan 1–2 tuntia päivässä.
Perussuosituksen mukaan päivässä pitäisi harrastaa reipasta ja monipuolista liikuntaa vähintään tunti, mutta Suomen yläkouluissa tästä tavoitteesta ollaan kaukana. Syksyn 2010 ja kevään 2015 välisenä aikana tehtyjen liikuntamittausten perusteella alakoululaisista tämä toteutuu 49 prosentilla ja yläkoululaisista ainoastaan 21 prosentilla.
Vähiten liikkuvat tytöt sekä ala- että yläkouluissa. Alakoulujen 1–6-luokkalaisista tytöistä liikkuu minimisuositusten mukaan 40 prosenttia ja yläkoulujen 7–9-luokkalaisista tytöistä ainoastaan 15 prosenttia.
Liikkuva koulu -tutkimuksen kyselyiden perusteella yhtenä syynä on se, että koululaiset istuvat tv- ja tietokoneruutujen ääressä liikaa, kahden tunnin suosituksiin nähden jopa moninkertaisia aikoja.
– Tällä hetkellä suomalaisen lapsen päivä on aika passiivinen. Liikkumatonta aikaa koulupäivän aikana kertyy alakouluissa 39 minuuttia jokaista 60 minuuttia kohti, ja yläkouluissa 46 minuuttia jokaista 60 minuuttia kohti, LIKES-tutkimuskeskuksen johtaja Tuija Tammelin kertoo.
Eniten liikkuvat 1–2-luokkalaiset, ja heitä vanhemmilla liikunta vähenee ja liikkumaton aika lisääntyy yläkouluun asti koulussa ja sen ulkopuolella. Liikkumatonta aikaa kertyy hereilläoloaikana alakoulujen oppilaille 8,2 tuntia päivässä sekä yläkoulujen oppilaille jopa 9,6 tuntia.
Alle puoli tuntia päivässä reippaasti liikkuvia on 5 prosenttia alakoululaisista ja 20 prosenttia yläkoululaisista.
Koulupäivänaikainen liikunta on merkittävä osa lasten kaikkea liikuntaa. Vähiten liikkuvilla lapsilla, joilla liikuntaa kertyy alle puoli tuntia päivässä, noin puolet koko päivän liikkumisesta kertyy koulupäivän aikana. Heille koulupäivänaikainen liikunta ja sen lisääminen eri muodoissa on erityisen tärkeää. Myös suositusten mukaan liikkuvilla lapsilla noin kolmasosa koko päivän liikunnasta kertyy koulupäivän aikana.
Oppilaiden liikkumista seurattiin seitsemän päivän aikana. Tutkimukseen osallistui 1 207 oppilasta luokilta 1–9, ja mukana oli 22 koulua ympäri Suomea.
Oppilaiden arkeen lisää aktiivisuutta
Viime vuonna julkaistussa kansainvälisessä katsauksessa vertailtiin erilaisia tapoja, joilla oppilaiden fyysistä aktiivisuutta on pyritty lisäämään koulupäivän aikana.
Vaikka liikuntatuntien lisääminen todettiinkin aktivoijana ykköseksi, oli luokassa pidettävien verryttelytaukojen potentiaali myös huomattava, koska se tavoittaa välitunteja ja kerhoja paremmin myös vähän liikkuvat. Kun vertailuun otettiin mukaan aktivoinnin kustannukset, Tammelinin mukaan nousivat oppitunnin tauottamiset lähes nollabudjetillaan selväksi ykköseksi.
– Jos jokainen taho ja toimija pystyy tuomaan oppilaan arkeen aktiivisuutta ripauksen lisää, tulokset saadaan meilläkin paremmiksi.
Tammelin tarkoittaa esimerkiksi säännöllisiä koulumatkoja kävellen tai pyöräillen autokuljetusten sijaan.
– Meillä on kouluja, joissa on erilainen kulttuuri eli vanhemmat kuljettavat lapsiaan 1–3 kilometrinkin matkoilla.
Lapsia kuljettamalla hukataan hyvä ja helppo liikkumisen mahdollisuus, sillä säännöllinen liikunta edistäisi lasten terveyttä. Se muun muassa ehkäisisi valtimosairauksien riskitekijöiden kehittymistä ja vahvistaisi tuki- ja liikuntaelimistöä vähentäen istumisesta johtuvia niska- ja hartiakipuja. Liikunnalla on myös myönteisiä vaikutuksia vireyteen ja mielen hyvinvointiin.
Toivoa ei kuitenkaan ole vielä menetetty, sillä Liikkuva koulu -ohjelman myötä jo monissa suomalaiskouluissa ideologia aktiivisesta ja viihtyisästä koulupäivästä on otettu hyvin vastaan, ja kokemukset ovat erinomaisia. Koulun henkilökunnan edustajat kertovat kyselyssä, että esimerkiksi jumppapallot ovat olleet suosittuja luokissa, liikkumisen määrä on lisääntynyt paljon tunneilla ja oppilaat huolehtivat hienosti vastuutehtävistään. Joitakin oppilaita on kuitenkin ollut vaikea saada innostumaan ja toimimaan.
– Suomi on etulyöntiasemassa, sillä meillä on koulujen lukujärjestyksessä välitunnit liikkumiselle. Sen sijaan monissa kansainvälisissä ja eri maiden kouluissa ei välttämättä ole edes taukoja oppituntien välissä, Tammelin muistuttaa.
Haasteita kuitenkin riittää Suomessakin, sillä toimintakulttuurin muuttaminen kouluissa ei ole aina helppoa. Monet koulut ovat ottaneet jo pitkään pieniä askeleita muutoksen eteen ja ovat tässä työssä jo pitkällä. Uusille kouluille hyvänä vinkkinä on tehdä pikku hiljaa pieniä, mutta pysyviä muutoksia koulun toimintatapoihin.
– Muutos saattaa aiheuttaa vastarintaa ja reaktioita, tuleeko tästä lisää töitä. Mutta kun toiminta on päässyt vauhtiin, opettajat ovat huomanneet, että se jopa helpottaa heidän työtään koulupäivän aikana, Tammelin sanoo.
Opettajat ja oppilaat suunnittelevat yhdessä aktiivista koulupäivää
Monissa kouluissa rehtori on tärkeä portinvartija.
– Kukaan opettajista ei tee asiaa yksin niissä kouluissa, joissa homma lähtee hyvin käyntiin. Sitä tekee tiimi, ja parhaimmissa kouluissa myös oppilaat on otettu mukaan suunnittelemaan aiempaa aktiivisempaa koulupäivää.
Osa opettajista voi kuitenkin ymmärtää asian aluksi väärin, mikä saattaa aiheuttaa vastareaktioita. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että aineenopettajien pitäisi mennä ohjaamaan liikuntaa, vaan he voivat katkaista oppitunnin "kivalla tavalla”.
– Heidän ei tarvitse vetää taukojumppaa, vaan heillä on valmiita teemoja, joita he voivat hyödyntää, Tammelin sanoo.
Esimerkiksi äidinkielen opettaja voi mennä nettiin, johon on koottu erilaisia teemoja, muun muassa jatkuvan istumisen tauottamista ja hieman liikettä sisältäviä ohjelmia.
– Jos toiminta kouluilla jää yhden opettajan varaan, toiminta helposti kuolee pois hankkeen alkurahoituksen loputtua. Tavoitteena kuitenkin on, että koulu pystyy ottamaan kehitetyt toiminnat osaksi tavallista omaa toimintakulttuuriaan.
Lähde: http://yle.fi/urheilu/
Kuva: Vera Veijanen
Venäjännös: Lidia Popova