Mosaiikki-Savo
Tässä numerossa:
Mosaiikki-Savon toimitukselta
Venäjänkielisiä terveysiltoja Kuopiossa
Tervetuloa Suomeen!
Suomalaisten juhannus
Suomalais-ugrilaiset räppärit Suomen kiertueella
Harrastukseni on työni
Arkisto:
№ 4 (26)
№ 3 (25)
№ 2 (24)
№ 1 (23)
№ 2 ( 24 ) 2016
Harrastukseni on työni
Näyttääkseen hyvältä ei tarvitse tuhlata paljon rahaa eikä ostella jatkuvasti viimeisimpiä muotivaatteita. Pääsääntönä näyttävään pukeutumiseen on se, että vaatteet sopivat hyvin yhteen ja ovat siistejä ja huoliteltuja. Mitä voisi tehdä omilla rakkailla ja laadukkailla vaatteillaan, joita haluaisi vielä käyttää, mutta jotka ovat jo hieman kuluneita?
”Vaatteiden kunnostus on erittäin suosittu yleispalvelu”, kertoo pienen ja viihtyisän Pikku Irkku -ompelimon omistaja Irina Prokina.
Millaisissa tapauksessa kannattaa kääntyä puoleenne?
Autan vaatteiden ompelemisessa omaan kokoon sekä niiden korjauksessa. Jos teillä on pieni lapsi, ja hänen uusi vaatteensa on nopeasti kulunut rikki, niin vaatteen korjaus voi olla todellinen pelastus. Ruma repeämä lapsen haalarissa voidaan applikoida tyylikkäästi.
Uudet vaatteet eivät aina istu hyvin päälle, useimmiten ongelmana ovat pitkät lahkeet ja hihat. On kurjaa jättää hyvä ja miellyttävä tuote ostamatta tällaisen pikkuasian takia. Kun tuotteen ostaa ja sitten alkaa miettiä, missä sen voisi lyhentää, se voikin olla ongelma, jos ei tiedä ompelimoja. Kun lähellä vaatekauppoja on ompelimo, joka tarjoaa tällaisia palveluja, kaikki asiat hoituvat kerralla ja näennäinen este ratkeaa itsestään.
Autan myös luomaan kotiinne omalaatuisen interiöörin ikkunoiden verhoilla ja tyllillä, huonekalujen verhoilulla sekä koristetyynyillä. Ilman näitä sisustuselementtejä asunto vaikuttaa keskeneräiseltä, ja niiden avulla huoneeseen saadaan viihtyisyyttä ja lämpöä.
Pidän kaikenlaisista ompelutöistä. Jokainen tilaus on uusi tarina. On aina mukavaa nähdä asiakkaiden ihastus ja hymy, kun he tulevat noutamaan päärmättyjä housuja tai itselle muotoon ommeltuja mekkoja tai hameita. Kun asiakas palaa toisen tai kolmannen kerran, se on suurin palkinto.
Irina, ateljeen omistaja, on tyylikäs ja kaunis nainen, jonka kanssa keskustelu on iloista ja optimistista. Irina käy mielellään teattereissa ja harrastaa tanssia, mistä kertoo hänen luova luonteensa. Kun katsoo hänen valmiita töitään, voi huomata, että tuotteen tulee olla sisältäpäin yhtä kaunis kuin ulkoakin päin.
Onko ompelu aina ollut työnne?
Ei toki, se on enemmänkin harrastus, josta on nyt tullut työ. Oli aikoja, jolloin ompelin itselleni ja lapsilleni kaiken itse. Se oli yksinkertaisesti välttämätöntä jatkuvan pula-ajan aikana. Ystäväni pyysivät minua ompelemaan heille juhla-asuja, enkä kieltäytynyt. Koulutukseltani olen juristi ja työskentelin Venäjällä verotarkastajana, ja sen jälkeen virkailijana instituutin henkilöstöosastolla.
Oman pienen ateljeen perustaminen ei tapahtunut nopeasti. Olen asunut Suomessa kuusi vuotta. Muutin Venäjältä naimisiin mentyäni. Ensin opiskelin suomea, sen jälkeen erikoistuin huonekalujen korjaukseen ja restaurointiin ja kävin yrittäjäkurssin.
Ennen kuin avasin oman ateljeeni, mietin paljon kilpailua ja sitä, miten siinä voi pärjätä. Nyt ymmärrän, että asiakkaat arvostavat hyvää hinta-laatusuhdetta. Saadakseen uusia asiakkaita ja pitääkseen vanhat on välttämätöntä kuunnella asiakasta ja tehdä työ kunnolla.
Ei riitä, että hyvä ompelija osaa liiketoiminnan. Pitää olla seurallinen ja huolellinen. Ompelijan rakkaus työhönsä näkyy lopputuloksessa.
Uudet asiakkaat löytävät minut itse. Luulen, että puskaradio tekee tehtävänsä. On mukavaa huomata se tosiasia, että vaikka ateljee sijaitsee keskustassa lähellä kilpailijoita, niin tilausten määrä silti kasvaa hiljalleen.
Elokuussa ateljee viettää yksivuotissyntymäpäiviään. Yrityksen rekisteröinti sujui yllättävän helposti ja nopeasti. Ei vaadittu erityisiä tietoja. Tarvittavat ompelulaitteet toin tänne kotoani. Jotain uutta on kuitenkin tullut hankittua, kuten esimerkiksi laadukas teollinen ompelukone ja laadukas saumuri.
Millainen tilaustyö on jäänyt parhaiten mieleesi?
Epäilemättä se oli työ suomalaisen kansallispuvun parissa. Puku kulkee perheessä äidiltä tyttärelle. Puku piti muotoon ommella tyttärelle sopivaksi. Työ oli mielekästä ja sen tehtyäni tunsin, että jos sitä vielä pitää joskus tulevaisuudessa muuttaa, niin se ei ole vaikeaa.
Tällainen asenne työhön väistämättäkin ansaitsee kunnioitusta. Haastateltuani Irinaa ikään kuin sain palasen hänen viisauttaan. Lopuksi haluisin sanoa kaikille naisille: ”Jos puolisosi pyytää sinua korjaamaan takkinsa ja ajaa sinut tällä umpikujaan, älkää vaipuko epätoivoon. Ollaksesi hyvä emäntä ei tarkoita sitä, että pitäisi osata myös ommella, eikä kaikkia korjauksia ole edes mahdollista tehdä kotona. Tuokaa tekstiilinne Irinan ateljeehen, hän auttaa teitä kaikin tavoin.”
Teksti ja kuva: Aljona Haponen
Suomennos: Tiina Ynnilä
 |
|
www.ateljeepikkuirkku.fi |
|
