№ 2 ( 02 ) 2010

Kaksikielisten perheiden lastenkasvatus Suomessa


Anita Novitsky Kuopion ortodoksisella seurakuntatalolla.

Kuopion ortodoksisella seurakuntatalolla kuultiin 29.9. mielenkiintoinen luento, kun monikulttuurisuuden asiantuntija Anita Novitsky Väestöliitosta puhui kaksikielisten perheiden haasteista ja lastenkasvatuksesta. Anita on työskennellyt yli 20 vuotta suomalais-venäläisessä päiväkodissa ja tehnyt työtä monikulttuuristen perheiden hyväksi. Illan keskeiseksi kysymykseksi nousi se, miten venäjänkielisen vanhemman lapsi oppii venäjän kielen Suomessa ja mitä lastenkasvatus Suomessa on.

Vielä 1960-luvulla suomalainen perhe oli hyvin perinteinen sekä taloudellisesti ja juridisesti, mutta viime vuosikymmeninä perheen funktio on muuttunut ja perhe käsitteenä on moninaistunut. Nyt avioliiton rinnalla puhutaan parisuhteista. Yhteiskunnassa on vähitellen alettu pitää aivan tavallisena avioeron ottamista, avoliitossa elämistä, lasten hankkimista ilman avioliittoa, uudelleenavioitumista ja sen synnyttämiä erilaisia uusperheitä, yksinhuoltajuutta sekä samaa sukupuolta olevien parisuhteita. Myös lainsäädäntö on muuttunut, ja mukaan ovat tulleet lasten oikeudet. Ennen ajateltiin lapsen puolesta, mutta nykyisin lapsi osallistuu päätöksentekoon itsenäisesti ja hänen mielipiteistään ollaan kiinnostuneita.

Suomalainen lasten kasvatus eroaa venäläisestä, ja myös suomalaiset päiväkodit eroavat venäläisistä. Venäläiset ajattelevat toisinaan, että suomalaisissa päiväkodeissa ei tehdä mitään. Suomalaisilla päiväkodeilla on kuitenkin tarkka varhaiskasvatussuunnitelma, ja se korostaa hyvin paljon lasten luovuutta. Esimerkiksi Suomessa lapsi voi vapaasti piirtää vaikka lumiukon lentämään, nenän alas ja suun sivulle, ja lasta kannustetaan siinä. Venäjällä taas korostetaan sitä, että lumiukko piirretään oikein: ensin pää, sitten silmät, nenä ja suu.

Suomessa korostetaan hyvin paljon leikin tärkeyttä oppimisessa. Myös lasten keskinäistä kommunikointia pidetään hyvin tärkeänä. Tosin nykyisin lapset vaihtuvat päiväkotiryhmissä koko ajan ja aktiiviseen tutustuttamiseen ei aina jää aikaa. Individuaalisuutta korostetaan sekä päiväkodeissa että kouluissa. Yksilöllinen oppimisrytmi huomioidaan päiväkotityön suunnittelussa. Jos lapsi ei ehdi tehdä jotain loppuun, hänelle annetaan siihen aikaa ja apua. Lapsen täytyy osata toimia itse eli olla omatoiminen. Jos hän ei tee mitään ilman aikuisen apua, on syytä huolestua.

Toisaalta on todella tärkeää, että aikuinen antaa lapselle aikaa ja on lapsen kanssa aktiivisesti. Tutkimuksen mukaan lapset viettävät päivittäin keskimäärin kaksi tuntia TV:n äärellä ja yhden tunnin tietokoneella. Yllättävää on, että erään tutkimuksen mukaan aikuiset seurustelevat aktiivisesti 10-vuotiaan lapsen kanssa noin 4 minuuttia päivässä ja 4-vuotiaan lapsen kanssa noin 8 minuuttia päivässä! On myös vanhempia, jotka eivät lainkaan vietä aikaa lapsensa kanssa puhumalla hänelle, selittämällä ja kyselemällä asioita.

Kielen oppimiseen lapsi tarvitsee jatkuvaa toistoa. Karkeasti voidaan sanoa, että suomenkielisessä ympäristössä kasvavan suomalaisen lapsen pitää kuulla uusi sana noin 1500 kertaa vanhemmiltaan, ennen kuin hän alkaa käyttää sanaa aktiivisesti. Venäläisen lapsen, joka kasvaa suomenkielisessä ympäristössä ja jolla on opittavana kaksi kieltä, pitää kuulla uusi sana vanhemmiltaan lähes 150 000 kertaa oppiakseen sen aktiivisesti.

Lapset eivät halua erottautua muista. Kouluiässä he usein havahtuvat siihen, että venäjän kielen osaaminen ei välttämättä ole niin hieno asia. Sen sijaan englannin kielen osaaminen voi ehkä olla ylpeilyn aihe. Nuoruusiässä tunteet usein kuohahtavat, eikä se ole kaikille kovinkaan otollista aikaa oppia toista äidinkieltä.

Useimmiten lapset alkavat joka tapauksessa puhua toista kieltä, eikä koskaan ole liian myöhäistä oppia. Poikkeuksena ovat erilaiset oppimishäiriöt, jotka tietenkin asettavat omat haasteensa myös kielen oppimiselle. Kaikessa kielen oppimisessa pitää olla motivaatiota. Jos venäjänkielinen lapsi ei puhu suomalaisessa päiväkodissa, niin voi olla, että kun hänet tuodaan venäjänkieliseen ryhmään, hän saattaakin alkaa puhua siellä ymmärtäessään, että tällä kielellä puhuvat muutkin ihmiset kuin oma äiti. On siis tärkeää, että lapset saavat toimia myös venäjänkielisissä lapsiryhmissä.

Kaksikielisten lasten vanhempien tulisi puhua lapsilleen kunkin omaa äidinkieltään, ja puhumisen tulisi olla mukavaa. Kieltä on käytettävä positiivisesti, eikä vain torumiseen, huutamiseen tai riitelemiseen. On tärkeää myös, että lapsi saa itse vastata, kun häneltä kysytään. Liian usein äiti vastaa omalla äidinkielellään lapsensa puolesta. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, ja häneen pitää suhtautua aktiivisena osallistujana.

Säännöt on luotava ennen toimintaa eikä sen jälkeen. Vanhempien on hyvä sopia keskenään siitä, mikä on perheessä sallittua, mikä kiellettyä ja mitä lapselta edellytetään. Lapselle voidaan sanoa esimerkiksi, että saat katsoa sarjakuvia sitten kun olet siivonnut huoneesi. Lapsi oppii näin ymmärtämään syyn ja seurauksen suhteen. Taskurahojen maksaminen on Suomessa tavallista, mutta jokainen perhe päättää luonnollisesti asiasta itse. Kehumme lapsia liian harvoin. Liian usein huomataan vain pahat teot eikä hyviä. Omasta lapsuudesta muistamme, että koulussa merkittiin oppilaiden virheet punakynällä. Eräs opettaja merkitsi oppilaittensa vihkoon punakynällä vain oikeat vastaukset ja sen ryhmän oppimistulokset paranivat selvästi, sillä oppilaat muistivat ennen kaikkea oikeat vastauksensa.

Venäläiset lapset oppivat suomen kielen helpommin, toisin kuin aikuiset. Aikuiset eivät saa hävetä suomen kielen käyttämistä. Myöskään venäjän kieltä ei saa hävetä. Jos äiti häpeää venäjän kieltään ja hyssyttelee sen käyttöä julkisella paikalla, niin lapsi ajattelee kieleen liittyvän jotain negatiivista, eikä haluakaan oppia hyvää venäjän kielen taitoa. Vanhempien esimerkki on tärkeintä lapsen kielen oppimiselle.

Haasteita on paljon. Venäläisten vanhempien pitäisi kasvattaa lapsia suomalaisittain, mutta heillä ei aina ole kokemusta suomalaisista perheistä. Venäläisessä lastenkasvatuksessa on paljon hyvää; suomalaiset sanovatkin usein, että venäläiset kasvattavat lapsensa niin, että heistä voi olla ylpeitä: he osaavat käyttäytyä hyvin, pojat avaavat oven, tytöt puetaan kauniisti jne.

Lapseen ja lapsen kielen oppimiseen on kiinnitettävä huomiota. Muumilaakson tarinoissa oli kertomus näkymättömästä lapsesta, joka oli aluksi näkymätön, koska kukaan ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Vasta kun muut alkoivat taas huomioida häntä, hän alkoi taas näkyä.

Teksti ja kuva: Tiina Ynnilä

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика