• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 56 ) 2010

Tapaamisia ja eroja

Rautatieasemat, satamat ja lentokentät ovat paikkoja, joissa ihmiset kohtaavat ja eroavat, kokevat iloa ja surua. Niihin liittyy tuhansia ihmiskohtaloita ja elämäntarinoita. Asemilla on hyvästelty läheiset ja niiltä on lähdetty sotiin tai kaukaisiin maihin; asemilla on myös otettu vastaan kotimaahan palaavia rakkaita ihmisiä ja vieraita. Myös Suomen historiassa asemat ja satamat ovat muinaisista ajoista lähtien olleet todistamassa sekä ihmiskohtaloita että monia historiallisia tapahtumia.

Jokaisen kaupungin historiassa heijastuu myös koko maan historia. Myös meidän Jyväskylämme, joka sijaitsee aivan Suomen sydämessä, on kokenut monenlaisia muutoksia, jotka liittyvät vesi-, maa- ja ilmaliikenneyhteyksien kehittymiseen.

Höyrylaivoista purjeveneisiin

Ensimmäinen satamalaituri Jyväskylään rakennettiin jo vuonna 1840 muutama vuosi kaupungin perustamisen (v. 1837) jälkeen. Vuonna 1856 Äijälänsalmea levennettiin ja syvennettiin kaupankäynnin edistämiseksi: tärkeimmät kauppatavarat olivat terva, puu, suola ja vilja. Myöhemmin, vuonna 1871, kun Vääksyn kanavan rakentaminen oli saatu päätökseen, avattiin vesireitti Jyväskylästä Lahteen, josta pystyi rautateitse jatkamaan Helsinkiin ja kauemmaksikin, aina Pietariin saakka.

Höyrylaiva oli tärkein matkustamismuoto vuoteen 1918 saakka. Ennen sitä höyrylaivaliikenne oli jo jakautunut tavara- ja matkustajakuljetuksiin. Rautatie- ja maantieverkoston laajentuminen kuihdutti vähitellen höyrylaivayhtiöiden toimintaa. Talvikaudella järvien jäädyttyä kuljetukset pysähtyivät kokonaan. Vuonna 1954 höyrylaivojen omistajien liitto hajosi, ja sen jälkeen vain muutamat yrittäjät jatkoivat toimintaa järjestämällä kesäisin järviristeilyjä niille, jotka halusivat levätä luonnon helmassa. Kauniit järviseudut, laivojen mukavat matkustamot ja risteilyjen mukava ilmapiiri houkuttelivat matkustajia. Vielä vuonna 1968 höyrylaiva Suomi kuljetti lomailevia ihmisiä, jotka haluisivat ottaa aurinkoa, saunoa rantasaunoissa ja uida.

Lisääntynyt hyvinvointi on johtanut siihen, että nykyään satamalaiturissa on paikkoja ihmisten omille moottoriveneille ja purjeveneille sekä risteilylaivoille. Tällä hetkellä satamassa tehdään rakennustöitä ja ranta-alue tulee muuttumaan radikaalisti. Vanhan puiset laiturit katoavat ja niiden tilalle rakennetaan syväsatama, johon suuremmatkin laivat voivat tulla. Lutakon ranta-aluetta on päätetty käyttää tehokkaammin ja siellä tullaan järjestämään erilaisia kaupunkitapahtumia ympäri vuoden. Esimerkkinä olkoon viime vuonna järjestetty oopperanäytös, jolloin kaikki kiinnostuneet saivat seurata oopperaa suurelta valkokankaalta.

Rautatie – mukavaa matkantekoa

Väestön kasvaessa 1890-luvun lopulla nousi esiin elintärkeä kysymys: rautatien rakentaminen. Tämä nopea kuljetusmuoto mahdollisti ihmisten ja tavaroiden kuljetukset ympäri vuoden. Marraskuisena päivänä vuonna 1897 koko kaupunki oli mukana juhlimassa, kun ensimmäinen rautatieosuus Jyväskylän ja Keuruun välillä avattiin. Kaikista tuntui, että junalla matkustaminen on monin verroin nopeampaa kuin hevosilla, koska 20 kilometrin matka Jyväskylästä Laukaaseen kesti jo vuonna 1900 junalla vain vähän yli tunnin. Rautatieverkosto laajeni nopeasti, ja vuoden 1918 loppuun mennessä junat olivat jo osa julkista liikennettä. Junaliikenteen turvallisuuden parantamiseksi kaupungin ranta-aluetta vahvistettiin ja täytettiin maalla, jolloin järven ranta siirtyi kymmenien metrien päähän silloisesta Rantapuistosta (nykyinen Hannikaisenkatu).

Rautatieasemat kaikkialla Suomessa ovat rakennushistoriallisesti arvokkaita nähtävyyksiä. Yleensä asemarakennuksen ympärillä oli puisto, jossa oli isoja puita, kukkia ja muita istutuksia, ja jossa kaupunkilaiset kävivät kävelyllä ja viettivät vapaa-iltojaan.

Jyväskylän vanha rautatieasema on rakennettu vuonna 1897 arkkitehti Bruno Granholmin suunnitelman mukaisesti. Rakennus on tyypillinen esimerkki kansallisromantiikan arkkitehtuurista, johon kuuluu kansanomaista ornamentiikkaa, värejä, mytologisia ja luontoon liittyviä aiheita. Vuonna 1923 asemaa laajennettiin ja täydennettiin, kuten myös vuosina 1968–69. Vanha asemarakennus ei enää ole käytössä, koska 2000-luvun alussa rakennettiin uusi nykyaikainen asemarakennus, jossa on sekä rautatie- että linja-autoasema. Nyt vanhan aseman tiloissa toimivat ravintola Vankkuri ja keilarata. Asemarakennus ja sen lähellä olevat rakennukset ovat valtion suojeluksessa.

Linja-autoliikenne kehittyy

Palatkaamme vuoteen 1920. Tuolloin Suomen maanteiden yhteispituus oli 6000 kilometriä. Sitten alettiin rakentaa siltoja, autojen määrä lisääntyi, bensiiniä alettiin tuoda maahan ja seuraavien kymmenen vuoden aikana tieverkosto laajeni viisinkertaiseksi.

Vakituisia linja-autovuoroja ei vielä ollut. Aluksi ihmiset kokoontuivat toreille, asemille tai kauppojen ja kestikievareiden luo, joista linja-autot kuljettivat heitä eri suuntiin. Myöhemmin kulkuneuvojen omistajat liittyivät yhteen ja loivat yhteisiä sääntöjä matkustajaliikenteelle: määriteltiin reitit, lippujen hinnat ja pysähtymispaikat. Sen lisäksi alettiin rakentaa myös bensiinin tankkauspaikkoja ja pieniä kahviloita. Tuohon aikaan vielä harvinaiset taksit sekä vossikat päivystivät pysäkeillä.

Ensimmäinen linja-autoasema rakennettiin Jyväskylään vuonna 1939. Se sijaitsi kaupungin torin vieressä. 1960-luvulla asema rakennettiin uudelleen Kauko Tiihosen suunnitelman pohjalta. Tuon ajan muodin mukaisesti rakennus tehtiin teräsbetonista, se oli matala ja paljon tilaa vievä harmaa rakennus.

Vuonna 2002 rakennetussa Matkakeskuksessa toimii sekä rautatie- että linja-autoasema, mikä on tietenkin matkustajien kannalta erittäin miellyttävää. Vuonna 1995 pidetyn asemarakennuksen suunnittelukilpailun voittivat Arkkitehtitoimisto Harris & Kjisik ja arkkitehti Petri Rouhiainen. Suunnitelma oli nimeltään Kannel, ja tietyltä suunnalta katsottuna rakennuksen katto todella muistuttaa muodoltaan kannelta.

Rakennus on tehty punaisesta tiilestä, puusta ja lasista. Sen odotussalin valtava koko, ikkunat ja pääsisäänkäynnin yläpuolella oleva kello tekevät kävijään suuren vaikutuksen. Matkakeskuksessa on tarjolla monenlaisia palveluja: ravintola, kauppoja, kioskeja, miellyttävät lipunmyyntitiskit, raha-automaatti, kolikoilla toimivat säilytyslokerot, kuntosali, bensa-asema yms. Asemalla on hissi, kahdet liukuportaat ja tasainen lattia helpottamassa liikuntarajoitteisten henkilöiden liikkumista. Linja-autolaiturit ja taksit ovat aivan asemarakennuksen vieressä. Yhden päivän aikana Matkakeskuksen kautta kulkee yli neljä tuhatta matkustajaa, ja vuodessa noin puolitoista miljoonaa.

Maalaiskunnan rohkea päätös

Lentoliikenne on kaikkein uusin matkustajaliikenteen muoto. Ajatus lentokentän rakentamisesta Keski-Suomeen syntyi jo 1930-luvulla. Siihen aikaan lentotukikohtia oli Suomen eteläosassa. Puolustushallinto ehdotti turvallisuussyistä Jyväskylän ja Seinäjoen kaupungeille lentotukikohtien ja varuskuntien rakentamista. Kaupungit kieltäytyivät näistä suunnitelmista suurten kustannusten vuoksi. Sen sijaan Jyväskylän maalaiskunta toimi kaukonäköisesti ja rohkeasti ottaessaan omalle vastuulleen kaikki rakentamiskulut. Tämä päätös oli alkusysäys Tikkakosken alueen tulevalle taloudelliselle kehitykselle.

Vuonna 1939 rakennettiin sotilaslentotukikohta puolustusministeriön arkkitehtiosaston suunnitelman mukaisesti: esikunta, kasarmit, ruokala, radioasema sekä upseerien asuntoja ja lentokonehalleja. Kaikki rakennukset ja rakennelmat ovat säilyneet nykypäiviin saakka, ja ne ovat tarkoituksensa mukaisessa käytössä. Lentotukikohdasta on tullut merkittävä hävittäjälentokoneiden ja helikopterien keskus, ja lentokenttä on muuttunut kansainväliseksi.

Ensimmäinen matkustajalento tehtiin vuonna 1945. Myöhemmin vuonna 1955 rakennettiin asfaltoitu kiitorata, ja siitä lähtien kentällä on ollut matkustajaliikennettä. Tikkakosken lentokenttää voidaan käyttää myös mahdollisten sotatoimien yhteydessä.

Lentomatkustajaterminaali

Ensimmäinen matkustajaterminaali asiaankuuluvine palveluineen rakennettiin vuonna 1988. Vuonna 2004 terminaalissa oli peruskorjaus, ja se varustettiin nykyajan vaatimusten mukaisesti. Nykyään siellä on mm. ravintola, konferenssisali, posti, lastenhoitohuone, infopiste, inva-wc:t, löytötavaratoimisto, sekä tulli, passintarkastus ja turvatarkastus. Tikkakosken lentokentältä lähtee sekä kotimaisia että kansainvälisiä lentoja mm. Turkkiin, Kyprokselle, Israeliin, Kreikkaan, Bulgariaan ja Thaimaahan.

Vuonna 2008 Jyväskylän kenttä (virallinen nimi) palveli 129 000 matkustajaa ja päivittäisiä reittejä oli kahdeksan. Siellä on vain yksi 600 metriä leveä ja 2601 metriä pitkä kiitorata. Tikkakosken lentokenttä sijaitsee noin 20 km:n päässä Jyväskylästä, ja sinne voi mennä linja-autolla, taksilla tai omalla autolla.

Jyväskylä on kasvava ja voimakkaasti kehittyvä kaupunki. Viime aikoina täällä on alettu pitää usein kansainvälisiä symposiumeja ja kongresseja, myös yritykset kasvavat ja laajenevat ja turisteja tulee yhä enemmän – tämä kaikki edellyttää, että lentokenttä vastaa kansainvälisiä normeja. Sen vuoksi Tikkakosken lentokentällä on kiistaton merkitys Jyväskylän kaupungin talous- ja kulttuurielämälle.

Olemme käyneet läpi rautatie, vesi- ja ilmaliikenteen tärkeimpiä kehitysvaiheita Jyväskylässä ja koko Keski-Suomen alueella. Kaikkien näiden hankkeiden toteuttamisessa on ollut mukana inhimillinen tekijä. Jokainen niihin tavalla tai toisella osallistunut henkilö on kantanut oman kortensa kekoon, kun liikenneverkostomme on kehitetty ja parannettu.

Tekstin on koonnut Veera Reimann.
Kuvat: Natalia Savela
Lähteet: www.jyvaskyla.fi
www.vr.fi www.matkakeskus.fi Pirjo Huvila, VR-Yhtymä Oy:n arkkitehtiryhmä: Rautatieasemat – arkkitehtuuria sadan vuoden ajalta

Siirry ylös