• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 4 ( 47 ) 2009

Suomen autonomian juhlavuosi:

Vuodet 1808 ja 1809 kuuluvat Suomen valtiollisiin merkkivuosiin: käytiin Suomen sota, jonka seurauksena Suomi irtautui Ruotsista, Porvoon valtiopäivät kokoontuivat, perustettiin oma keskushallinto ja solmittiin Haminan rauha. Tämän tapahtumaketjun tuloksena Venäjän keisarikunnan yhteyteen syntyi autonominen Suomi. Tapahtumien kansainvälisenä taustana olivat Napoleonin sodat ja niihin liittyvät Tilsitin sopimus 1807 ja Erfurtin sopimus 1808.

Merkkivuosi Ruotsissa ja Venäjällä

Merkkivuotta 1809 muistetaan myös naapurimaissa Ruotsissa ja Venäjällä. Suomi ja Ruotsi toteuttavat parlamenttien ja hallitusten kesken tapaamisia ja laajan kahdenvälisen kulttuuriohjelman. Merkkivuosi on esillä myös Venäjän ja Suomen poliittisen tason tapaamisissa. Venäjän presidentin Dmitri Medvedjevin huhtikuisen valtiovierailun aikana hän tutustui presidentti Tarja Halosen kanssa myös Porvooseen. Lisäksi Suomi toteuttaa Pietarissa laajan, lähes koko vuoden kestävän kulttuuriohjelman. Pietarin kulttuuritapahtumat huipentuvat lokakuun Suomi-viikkoon, jolloin vihitään käyttöön Pietarin Suomi-talo. Vuoden 2009 aikana järjestettäviä tilaisuuksia ja tapahtumia voi seurata merkkivuoden tapahtumakalenterista, joka on internetissä osoitteessa www.1809.fi

Porvoon valtiopäivät

Suomen sodan (1808–1809) aikana monet huolella valmistellut ratkaisut vahvistettiin seremoniaalisesti 28.3.1809 Porvoon valtiopäivillä, jotka keisari Aleksanteri I tuli avaamaan. Porvoon valtiopäivien keskeisin ja laajakantoisin tapahtuma oli 29.3.1809 annettu hallitsijavakuutus ja säätyjen vannoma vala.

Valan vannomista helpotti se, että Kustaa IV Aadolf luopui samana päivänä oikeudestaan Ruotsin kruunuun. Jatkuvuus jäi kuitenkin voimaan, koska Aleksanteri I vahvisti Suomen perustuslaeiksi vuoden 1773 hallitusmuodon ja vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjan.

Autonomista erillisasemaa korosti se, että Suomen asioiden hoitajaksi nimitettiin keisarin luokse oma ministerivaltiosihteeri, perustettiin omat hallintoelimet omine virkamiehineen sekä se, että Suomen asioita hoidettiin oman tulo- ja menoarvion puitteissa. Koska keisari alisti Suomen asioiden ratkaisun välittömästi itselleen, syntyi käytännössäkin itsenäinen Suomen suuriruhtinaskunta, jonka hallinnossa venäläisillä ministereillä ei ollut toimivaltaa. Tällä tavalla keisarin persoona takasi Suomen erillisaseman. Juhlapuheissa Suomi kohotettiin ”kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”.

Valtiopäivien avajaiset

Valtiopäiväavajaiset pidettiin 28.3.1809 klo 11.30 Porvoossa lukion valtiosalissa. Säätyjen edustajia oli paikalla yhteensä 42, mutta valtiopäivien kuluessa luku nousi 134:ään. Aatelistoa saapui avajaisiin huomiota herättävän vähän, vain 15 sukua 205 kotimaisesta suvusta.

Säätyjen keisarille pitämien puheiden jälkeen keisari piti ranskaksi valtaistuinpuheen, jossa hän totesi: "Tämä kokous on oleva alkuna valtiolliselle olemassaolollenne". Kenraalikuvernööri Georg Magnus Sprengtporten luki keisarin puheen ruotsiksi. Turun hovioikeuden presidentti Adolf Tandefelt antoi säädyille neljä hallitsijan valtiopäiville tekemää esitystä: Suomen sotalaitoksen järjestäminen, kruununverojen kantaminen, maan rahajärjestelmän suunnitteleminen ja hallituskonseljin perustaminen.

Valtiopäivätanssiaiset

Valtiopäivien avajaispäivä päättyi maamarsalkka R. W. de Geerin järjestämiin tanssiaisiin lukiotalon valtiosalissa. Tilaisuus alkoi klo 20.00, jolloin keisari saapui kuuden hevosen vetämillä vaunuilla juhlavalaistun kaupungin läpi. Erästä tanssia keisarin kenraaliadjutantti Paul Gagarin kuvasi seuraavasti: "..se on eräänlaista katrillia ranskalaisin askelin, jonka musiikki on erittäin kaunista."

Läsnä oli myös maaherran tytär 18-vuotias Ulrika Ottiliana Möllersvärd, joka miellytti suuresti keisaria. Muiden naisten ohella keisari tanssitti häntä kaikkein ahkerimmin. Keisari teki vierailun myös heidän kotiinsa Mäntsälän kartanoon. Vierailun aikana keisari Aleksanteri I:n ja Ulrika Möllersvärdin välille syntyi romanttinen suhde, jonka laatua jälkimaailma ei kovin tarkkaan tiedä, ja joka sen vuoksi on synnyttänyt monia tarinoita paikallisessa perinteessä sekä kirjallisuudessa. Vuonna 1944 kirjailija Mika Waltari kirjoitti noiden tapahtumien pohjalta teoksen ”Tanssi yli hautojen”, josta vuonna 1950 tehtiin samanniminen elokuva. Tällä tavoin tarina aatelistytön ja keisarin suhteesta levisi koko kansan keskuuteen.

Hallitsijavakuutus

Seuraavana päivänä 29.3. allekirjoitettiin Porvoon tuomiokirkossa hallitsijavakuutus ja säädyt – aateli, porvaristo, papisto ja talonpojat – vannoivat keisarille uskollisuudenvalan. Samana päivänä Kustaa IV Adolf oli luopunut kruunustaan. Ulaanien saattamat airueet kutsuivat säädyt tuomiokirkkoon, jonne valtaistuin oli siirretty. Tapahtumaa symbolisoivat airueiden asusteiden koristeet ja värit. Symbolina oli Venäjän korkeimman ritarikunnan Pyhän Andreaksen kunniamerkki, jota kantoivat kaikki hallitsijahuoneen miespuoliset jäsenet.

Keisari asettui seisomaan valtaistuimensa eteen. Kenraalikuvernööri Sprengporten ilmoitti, että keisari on allekirjoittanut venäjänkielisen vakuutuksen, hän luki sen säädyille ruotsiksi ja ojensi maamarsalkka R. W. De Geerille.

Säädyt astuivat vuorollaan keisarin eteen ja hovioi-keuden presidentti Tandefeltin sanelusta lausuivat uskollisuuden valan. Samalla ne sitoutuivat pitämään keisaria ja Suomen suuriruhtinasta oikeana esivaltana sekä säilyttämään perustuslain ja valtiomuodon järkkymättömänä. Suomalaiset airueet, lääninsihteerit Reinhold Stierwald ja Daniel Levander astuivat valtaistuimen viereen johtamaan eläköön-huutoa, jota säesti tykkien kunnialaukaukset.

Keisari puhui ranskaksi pyytäen ensin Korkeimman siunausta itselleen tämän kunnioittavan kansan johtamisessa. Hän sanoi, että nyt tehty valtiosopimus oli hänen omien periaatteidensa mukainen ja hän lupasi hallita Suomea sen lakien mukaan. Lopuksi hän totesi, että tämä sopimus aloittaa uuden ajanjakson teidän valtiollisessa olemassaolossanne.

Tuomiorovasti piti rukouksen ja veisattiin kiitosvirsi Te Deum: "Oi Jumala Sinua me kiitämme" soittokunnan säestyksellä. Tilaisuus päättyi tykinlaukauksiin ja ulkona odottavan yleisön eläköön-huutoihin.

Taidemaalari E.Thelning teki lyijykynäluonnoksia tilaisuuteen osallistuneista henkilöistä. Lopullinen maalaus valmistui 1812. Seuraavana vuonna Thelning muutti Pietariin tauluineen, joka saatiin vasta monen vuoden jälkeen takaisin. Se sijoitettiin Porvoon lukion juhlasaliin. R. W. Ekman teki taulusta vapaan kopion 1850-luvulla senaatin toimeksiannosta. Taulu sijoitettiin senaatin talousosaston istuntosaliin, jossa se on edelleen.

Keisarin päätöspuhe

Juhlajumalanpalveluksen jälkeen valtiopäivien virallinen päätös tapahtui lukion valtiosalissa. Ensin maamarsalkka ja säätyjen puhemiehet pitivät keisarille puheen, jossa korostettiin kiitollisuutta ja toivottiin pikaista rauhaa. Sitten hovioikeuden presidentti Tandefelt luki säätyjen vastaukset keisarin esityksiin. Keisari vastasi ranskankielisellä puheella.

Keisarin mukaan säätyjen antamat lausunnot osoittavat sekä ymmärtäväisyyttä ja isänmaanrakkautta: "Mikään mahtikäsky, mikään vieras, asiaankuulumaton vaikutus ei ole loukannut teidän neuvottelujanne". Keisarin mukaan valtiopäivämiesten on kotiin palattuaan huolehdittava siitä, että koko Suomen kansa uskoo sen valtiollisten perusedellytysten, ennen muuta uskonnon ja lakien säilymisen, olevan lujalla pohjalla. Keisari sanoi: "Tämä jalo ja rehellinen kansa on sitten siunaava Sallimusta, joka on määrännyt asiain nykyisen järjestyksen. Korotettuna tästä lähtien kansakuntien joukkoon se on lakiensa turvissa muistava entistä hallitustaan ainoastaan kehittääkseen ystävällisiä välejä, jotka rauha on palauttava."

Tilaisuuden jälkeen säätyjen jäsenet palasivat ko-koustiloihinsa, joissa jaettiin aatelisarvoja, ritarimerkkejä ja muistolahjoja. Keisari teki vielä ratsastusretken kaupungilla ja Linnamäellä ja lähti sen jälkeen avoreellä jatkamaan matkaansa Helsinkiin ja Turkuun.

Artikkelin on www.1809.fi -sivuston pohjalta koonnut Sisko Manninen.

Siirry ylös