• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 1 ( 14 ) 2015

Eepos, joka loi valtion

Kalevala 180 vuotta

Aleksei Lantsovin luento Kalevalasta herätti yleisössä suurta kiinnostusta.

Vuonna 2015 suomalaisen kirjallisuuden tärkein runoteos Kalevala täyttää 180 vuotta. Venäjänkielisissä lähteissä Kalevala määritellään useimmiten ”muinaiseksi karjalan- ja suomenkieliseksi runoeepokseksi”;. Tämä on virhe. Itse asiassa Kalevala on eeppinen runoteos, jonka Elias Lönnrot on koonnut muinaisten karjalaisten ja suomalaisten kansanlaulujen pohjalta. Hän keräsi näitä lauluja monien vuosien ajan. Lönnrot on epäilemättä kansansa ansiokas poika. Teos on hänen saavutuksensa. Miksi? Päätelkää itse.

1800-luvun alussa, kun Suomi sai laajat autonomiset oikeudet Venäjän keisarikunnalta, alettiin miettiä vakavasti valtion rakentamista. Ja yhtäkkiä samaan aikaan ilmestyi runokokoelma Kalevalan maasta, jonkinlaisesta ihanasta luvatusta maasta. Kalevalalla tarkoitetaan Suomen-maatamme, ja itse Lönnrot on tarkoittanut sillä sitä ja jopa kirjoittanut suoraan niin runoteoksessa. Eikö meillä ollut historiaa? Historiamme on pitkä, Kalevalaan asti, ja me kaikki olemme sen jälkeläisiä. Eikö meillä ole sankareita? On! Ja millaisia he ovatkaan: suuria tietäjiä, laulajia ja sotureita.

Lönnrot keksi Kalevala-maan. Kansallisissa runoissa ei mainita tätä maata, eikä edes itse ”maan”; käsitettä. Paikannimi Kalevalaan törmää kuitenkin tuonaikaisissa kansallisissa teksteissä ja tuo sana merkitsi taloa (tilaa) tai kylää. Lönnrotin aikalaisille tämä loi tarinasta todentuntuisen, mikä oli nerokasta ja varmaa.

Keksiessään maan Lönnrot keksi vielä yhden käsitteen: ”Kalevalan kansan”;, ”Kalevalan maan kansana”;.

Mitä vielä tarvittiin, jotta kansa syntyi ja muodostui osaksi historiaa? Tarvittiin suuri sotavoitto voimakkaasta vihollisesta. Ja Lönnrot loi tällaisen voiton! Kalevalaiset voittavat meritaistelussa Pohjolan akan Louhen sotajoukot. Kahden maan, Kalevalan ja Pohjolan, yhteenotto päättyy Kalevalan täydelliseen voittoon.

Elias Lönnrotin muistopatsas sijaitsee osoitteessa Lönnrotinkatu 5-7 Helsingissä.

Näin Lönnrot lahjoitti suomalaisille muinaisen historian ja antoi hienon sankarillisen menneisyyden. Lisäksi tämä ikivanha tarina on heille kuin Pyhä kertomus, koska Kalevala on selvästi pohjautunut Uuteen ja Vanhaan testamenttiin. Runokokoelman viimeisessä laulussa Marjatta synnyttää onnistuneesti poikalapsen, joka ristitään Karjalan kuninkaaksi. Loukkaantuen tällaisen ”kilpailijan”; ilmestymisestä, Väinämöinen, Kalevalan kansan aiempi johtaja, lähtee ihmisten luota ainiaaksi pois. Väinämöinen edustaa ”vanhoja”; pakanallisia aikoja, Marjatan poika kristinuskon nousua.

Lönnrotin Kalevala on samanarvoinen Homeroksen Iliaksen, Beowulfin, Nibelungein laulun ja vanhimman Eddan kanssa. Euroopan kansat ovat muotoutuneet näistä jonkun eepoksen pohjalle. Suomi ei poikkea muista, mutta eroaa siinä, että se ei ole syntynyt kaukaisessa muinaisuudessa kuten muut vaan vasta kaksi vuosisataa sitten.

Kalevalan synnyn taustoja tulee etsiä niiden suomalaisten romantikoiden joukosta, jossa nuori Lönnrot kasvoi. Hänen elämänsä on omanlaisensa eeppinen runoelma siitä hetkestä alkaen, kun liikkuvaisesta tiedonjanoisesta maalaispojasta tuli Turun yliopiston opiskelija (ennenkuulumatonta tuona aikana). Suomalaiset romantikot omaksuivat herkästi saksalaisen romantiikan vaikutuksia ja olivat kiinnostuneita kansantaiteesta. Jos aristokraattiselle ylimystölle kansantaide oli lähinnä eksoottista, niin maalaisräätälin pojalle Elias Lönnrotille se oli luonnollisesti omaa alaa. Eikä tästä syystä Lönnrotista tullut turhaan materiaalin asiantuntija, ja hän piti itseään runolaulajana kuin myös ne, joiden lausumana hän kirjoitti nämä runot muistiin.

Luova uskallus, poikkeuksellinen filologinen ja runollinen lahjakkuus sekä vaikuttava ahkeruus auttoivat Lönnrotia luomaan erittäin monipuolisesta materiaalista, joita hän on tuonut kansanperinneretkiltä, ehyen kokonaisuuden. Tarkka runojen lukeminen auttaa näkemään huolellisesti suunnitellun kokonaisuuden. Esimerkiksi, Väinämöinen vaikuttaa olevan aivan sattumalta merellä autiolla saarella, josta hän päättää muokata ja tehdä oman maansa. Yhtäkkiä, aivan kuin ohimennen, kirjoittaja mainitsee, että saarella on myyttisen Kalevalan kantaisän kaivo. Tämä muuttaa tilannetta radikaalisti, koska saari ei ole enää mikä tahansa saari, vaan esi-isien tuleva kotimaa.

Runoteoksessa on muutama juonenkäänne ja kolme päähenkilöä: tietäjä ja manaaja Väinämöinen, seppä Ilmarinen ja huolimaton seikkailija Lemminkäinen. Keskeisenä tapahtumana on Louhelta heidän sieppaamansa salaperäinen esine: arvoesineitä tuottava sampo. Louhi taistelee sieppaajia vastaan ja luhistuu. Väinämöisen Kalevala voittaa Pohjolan Louhen. Vaikka sampo putoaa taistelun aikana veteen ja hajoaa, jotkut sen osat huuhtoutuvat rantaan ja ovat avain Kalevalan hyvinvoinnille.

Runoelman ensimmäinen versio julkaistiin 1835-1836. Toinen, lopullinen versio, julkaistiin vuonna 1849. Lönnrot oli tuolloin 47-vuotias. Hän sai nauttia vielä maineesta, kehuista ja monista intensiivisistä ja tuloksellisista vuosista. Hänen Kalevalansa ilmestyi maan muodostumisen kannalta historiallisesti hyvään aikaan, ja teos oli vastaus suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliseen toiveeseen. Lönnrotin muisto säilyy Suomessa vahvana ja monipuolisena. 28.2. oli Kalevalan ”syntymäpäivä”; ja valtiollinen juhlapäivä. Ajatellaan, että paras muistomerkki Elias Lönnrotille olisi itse Suomen valtio, jonka perustalle on kirjoitettu myös hänen hieno runoelmansa.

Teksti: Aleksei Lantsov

Kuvat on lähettänyt Aleksei Lantsov

Käännös: Maria Lepistö

Siirry ylös