• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 12 ) 2014

Emigrantti on ihminen, joka asuu muualla, kuin syntymämaassaan

Nykymaailmassa melko suuri määrä ihmisiä asuu oman synnyinmaansa ulkopuolella, eli he ovat maahanmuuttajia. Ihmiset muuttavat muihin maihin eri syistä, ja heidän elämänsä oman maan ulkopuolella muotoutuu eri tavoin. Lehdessämme esittelemme teille kaksi maanmiestämme, jotka ovat muuttaneet Suomeen Karjalasta ja Valkovenäjältä.

Egor Tsvelev on nuori, koulutettu mies, joka heti muutettuaan «sulautui» venäjänkielisten maahanmuuttajien yhteisöön. Haastattelimme häntä, tulokset julkaisemme alla.

Egor, kertoisitko vähän itsestäsi? Mistä olet kotoisin?
Olen syntynyt Karjalassa, Petroskoissa. Vuonna 1997 valmistuin Petroskoin valtionyliopiston fysiikan laitokselta. Sitten lähdin suorittamaan jatko-opintoja Pietariin ja väittelin sieltä fysikaalisten ja matemaattisten tieteiden lisensiaatiksi.

Milloin olet muuttanut Suomeen ja miksi?
Muutin Suomeen 1.3.2011. Vaikka minulla oli menestyksekäs ura ja korkea palkka, (muuttohetkellä toimin pääasiantuntijana ydinteknologiaa tutkivassa yliopistossa (Natsionalnyi issledovatelski jadernyi universitet, MIFI)), olin hiukan pettynyt siihen kehityssuuntaukseen, jonka Venäjä oli valinnut. Sanottakoon, että pääsyynä pettymykseen oli korruption suuri määrä.

Onko sinulla suomalaisia sukujuuria?
Isoisäni nimi oli Joma Alenius. Hän oli syntynyt Helsingissä vuonna 1928 ja oli Suomen kansalainen. Juuri tästä syystä saatoin saada oleskeluluvan Suomeen ja muuttaa tänne.

Voisitko kertoa perheestäsi ja isoisästäsi?
Isoisoisäni Emil Alenius oli vakaumuksellinen sosialisti. Hän otti osaa jo alaikäisenä Suomen sisällissotaan punaisten puolella. Myöhemmin (ilmeisesti vuoden 1930 tienoilla) hän lähti yhdessä vaimon ja kahden lapsen kanssa Neuvostoliittoon ja asettui asumaan Karjalaan, Kontupohjaan, missä aloitti työn paperitehtaassa. Vuonna 1937 hän joutui vainojen uhriksi. Hänet teloitettiin Petroskoin tienoilla. Myöhemmin, vuonna −56, hänen kunniansa palautettiin. Monet kärsivät saman kohtalon noina aikoina.

Miten kotoutumisjaksosi Suomeen meni?
Suomeen tulleelle maastamuuttajalle tarjotaan kotoutumisjakso, jonka aikana hän voi opiskella suomen kieltä, Suomen historiaa ja mielellään opetella suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt. Kotoutumisjakson aikana suoritin maahanmuuttajille suunnattuja kursseja, sitten suoritin harjoittelun Lappeenrannan Teknillisessä yliopistossa.

Täytyy sanoa, että suomalaiset ovat aina suhtautuneet minuun hyvin ystävällisesti. Joissain tapauksissa olen yllättynyt iloisesti. Kerran esimerkiksi olin vaihtamassa autoon talvirenkaita, kun luokseni tuli naapuri tarjoamaan apuaan. Sateesta huolimatta teimme yhdessä töitä yli puolen tunnin ajan. Tuntui mukavalta, että tuolloin minulle käytännössä katsoen vieras ihminen oli valmis tarjoamaan apua. Konflikteja sen sijaan ei ole ollut yhtäkään niiden 3,5 vuoden aikana, jotka olen asunut Suomessa vakituisesti. Löysin melko nopeasti suomalaisia ystäviä, mikä auttaa sopeutumaan vieraaseen maahan ja oppimaan kieltä paremmin.

Olen ollut noin kolmen vuoden ajan jäsenenä venäläisessä kulttuuriyhdistys Lyyrassa, osallistun aktiivisesti sen toimintaan ja käyn FAROn seminaareissa Helsingissä. Yleisesti ottaen yritän aina käyttää hyväkseni tilaisuuden osallistua johonkin uuteen ja mielenkiintoiseen. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten osallistuin vapaaehtoisena Meidän romanssi -gaalakonsertin järjestelyihin ja viime vuonna Elävä kirjasto -projektiin. Se antaa minulle mahdollisuuden laajentaa näköpiiriäni, tutustua paremmin suomalaisen yhteiskunnan rakenteeseen, hankkia uusia tuttavuuksia ja monipuolistaa vapaa-aikaa.

Täytyy sanoa, että valtio on auttanut kotoutumistani kaikin tavoin, mistä olen sille kiitollinen. Esimerkiksi muuton yhteydessä minulta vaadittiin fysikaalisten ja matemaattisten tieteiden lisensiaatin tutkinnon vahvistamista, eikä se ollut kaikkein helpoin proseduuri henkilölle, joka ei osannut suomea tarpeeksi hyvin. Minut löysivät sellaisen säätiön edustajat, jotka auttavat lupaavia asiantuntijoita sopeutumaan. He antoivat minulle ohjeita ja suosituksia, mikä helpotti tehtävää huomattavasti. Se oli hienoa. Kun saat tukea yhteiskunnan puolelta, niin sinun itsesikin tekee mieli tulla osaksi tätä yhteiskuntaa ja olla sille hyödyksi.

Joskus Venäjällä minulta kysytään, miten suomalaiset suhtautuvat venäläisiin. Vastaan: kansallisuudella ei ole suurta merkitystä, kaikki riippuu ihmisestä itsestään. Jos kunnioitat Suomen lakia ja järjestystä, opettelet kielen ja pyrit olemaan hyödyksi maalle, niin suhtautuminen on hyvää.

Teksti: Svetlana Ranta
Kuvat on lähettänyt Egor Tsvelev.
Suomennos: Tiia Moilanen

Siirry ylös