Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 1 ( 29 ) 2017
Aikuisryhmän konfirmaatio venäjänkielisessä messussa.
Helsingin seurakuntayhtymän venäjänkielinen seurakuntatyö tekee luterilaista seurakuntatyötä venäjän kielellä. Vaikka päätoimialueenamme on Helsinki, todellisuudessa työalan toiminta tavoittaa ihmisiä koko pääkaupunkiseudulta. Seurakuntatyötä venäjäksi löytyy myös muistakin kaupungeista, kuten Tampere, Lahti, Kotka ja Lappeenranta. Tosin niissä työtä tehdään kirkon maahanmuuttajatyön puitteissa, eikä itsenäisenä työalana.
Mitä venäjänkielisessä seurakuntatyössä sitten tapahtuu? Tietenkin jumalanpalveluksia, jotka noudattavat suomenkielisen luterilaisen jumalanpalveluksen kaavaa, mutta toimitetaan venäjän kielellä. Messuhan on seurakuntaelämän keskus. Jumalanpalvelusten lisäksi viikoittain kokoontuvat raamattupiirit. Aikuisille järjestetään rippikouluopetusta, jonka käytyään, halutessaan, voi liittyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi. Opetus pitää sisällään 40 tuntia opiskelua, joista osa tapahtuu ryhmässä ja osa itsenäisesti perehtymällä opetusmateriaaliin, katekismukseen ja Raamattuun. Lisäksi järjestetään erialisia leirejä, toimintaa nuorille ja perheille sekä vietetään juhlia.
Kristillinen kirkko maailmanlaajuisesti ei ole sidottu kansallisuuteen, siksi kutsummekin työtämme venäjänkieliseksi, eikä venäläiseksi seurakuntatyöksi. Yhdistämme niitä, joiden äidinkieli on venäjä ja jotka haluavat kuulla Jumalan Sanaa sydämensä kielellä. Jumalan rakkaus koskettaa ensisijaisesti sydäntämme, kun puhumme elämän tärkeistä kysymyksistä. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä. Jokaisessa ihmisessä on sisäsyntyinen tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. Jokaisella ihmisellä on mielikuva taivaasta, vaikkei ajattelu olekaan uskonnollisesti suuntautunut.
Venäjänkielinen messu Matteuksen kirkossa.
Monesti herää kysymys, mitä tekemistä on venäjän kielellä luterilaisuuden kanssa. Itse asiassa luterilainen kirkko ja luterilaiset ovat vaikuttaneet merkittävästi venäjän kielen sekä venäläisen kulttuurin kehitykseen. Voidaan mainita sellaisia henkilöitä, kuten: Venäjän keisarikunnan sotamarsalkka ruhtinas Michael Barclay de Tolly, ruotsalais-venäläiset teollisuusinsinöörit Robert ja Ludvig Nobel, Brüllon arkkitehti- ja taiteilijasuku, Fabergen jalokiviseppäsuku, merenkävijät F. F. von Bellingshausen ja I. F. von Krusenstern, filologi runoilija A. H. Vostokov (Ostenek), Pushkinin ystävä runoilija kriitikko A. A. Delvig, kansantieteilijä ja sanakirjantekijä V. I. Dal, sekä kuvataiteilija J. J. Veber. Vuoden 1904 tilastotietojen mukaan Evankelis-luterilainen kirkko Venäjän keisarikunnan alueella omisti 287 kirkollista rakennusta ja palveli miljoonaa ihmistä. Luterilaisia seurakuntia oli, ei ainoastaan luoteisalueilla ja Baltiassa, vaan kaikkialla suurissa kuvernementeissä (Venäjän keisarikunnan hallintoalueilla), jopa Kaukasuksen alueella (Tbilisi, Baku) ja Keski-Aasiassa.
Luterilainen kirkko on vaikuttanut merkittävästi myös suomalaisen kulttuurin ja kielen kehitykseen. Luther ajatteli, että ihminen palvelee Jumalaa ei ainoastaan kirkon seinien sisäpuolella, vaan ensisijaisesti arjen kutsumuksessa, kotona ja työssä. Tämä ajattelutapa sysäsi liikkeelle useita taloudellisia ja poliittisia muutoksia. Toinen Lutherin ajatus siitä, että köyhälle ihmiselle avun pyytäminen ei ole hänen oma häpeänsä, vaan hänen tilansa on yhteiskunnan päättäjien häpeä, laittoi liikkeelle yhteiskunnan sosiaalihuollon uudistukset. Erityistä tunnustusta luterilainen kirkko sai sotien aikana, auttaessaan sotilaita kestämään sodan kauhut, tarjoamalla lohtua läheisensä menettäneille omaisille sekä tukemalla inhimillisyyttä sodan epäinhimillisissä oloissa. Yhä tänä päivänä Suomen Evankelis-luterilainen kirkko nauttii huomattavaa luottamusta yhteiskunnassa.
Venäjänkielinen seurakuntatyö käynnistyi vuonna 2000 kun Helsingin seurakuntayhtymä päätti perustaa venäjänkielisen papin viran. Tähän virkaan valittiin pastori Erkki Jokinen, joka toimi viisi vuotta lähetystyössä Pietarissa teologiseminaarin kouluttajana. Ennen venäjänkielisen papin virkaa seurakuntatyötä tehtiin epävirallisesti vuodesta 1995. Työn liikkeellepanijoina toimivat Reino Tillanen, Johanneksen seurakunnan kirkkoherra, sekä Eero Sepponen, Turun ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra. Venäjänkielinen seurakuntatyö perustettiin auttamaan Suomessa asuvia venäjänkielisiä löytämään tiensä suomalaiseen luterilaiseen seurakuntaelämään. Emme ole itsenäinen seurakunta, vaan Helsingin seurakuntayhtymän työala, vaikka toimintaamme kuulukin koko seurakunnan työn kirjo.
Nuorten teatteriesitys lasten Kuusijuhlassa.
Muutto Suomeen, uusi kieli ja kulttuuriympäristö vaativat paljon voimia ihmiseltä sopeutuakseen ja löytääkseen paikkansa. Pyrimme tukemaan ihmisiä kaikilla kotoutumisen alueilla niin hengellisesti, kuin henkisestikin. Paikka, jossa samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset kokoontuvat yhteen ja ovat valmiina auttamaan ja tukemaan toisiaan, toimii monille keitaana muutosten keskellä. En pyri esittelemään täydellistä yhteisöä, sillä kaikki me olemme erilaisia ja pysymme ihmisinä. Kirkkoisä Augustinus vertaa erinomaisesti kirkkoa sairaalaan. Sairaalassa ei ole terveitä ihmisiä. Kirkko on sairaala, jossa on vain yksi lääkäri – Jeesus Kristus. Hän kutsuu meitä, jotka tunnemme olomme jo hieman paremmaksi pitämään huolta niistä, jotka ovat vielä huonovointisia. Kirkon tehtävä on saattaa ihmisiä Jumalan yhteyteen. Jumala on rakkauden ja anteeksiannon lähde. Kun oppii ammentamaan rakkautta tästä lähteestä, on helpompi rakastaa, antaa anteeksi ja kantaa toisten taakkoja.
Vuoden 2016 syyskuussa venäjänkielinen työ siirtyi Helsingin ruotsinkielisen seurakunnan, Matteus församling, alaisuuteen. Tällä hetkellä toimipisteemme ja suurin osa toiminnastamme löytyy Matteuksen kirkolta, osoitteessa Turunlinnantie 3, Itäkeskuksen metroaseman läheisyydessä. Venäjänkielisessä työssä toimivat pastorit Anna Lewing ja Vladimir Blaginin, sekä seurakuntatyöntekijä Olga Russkih.
Lisätietoja toiminnastamme löytyy: www.helsinginseurakuntayhtyma.fi/ru
Teksti: Pastori Vladimir Blaginin
Kuvat: Mikhail Pärnänen
Suomennos: Anna Lewing