Mosaiikki-Helsinki
Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 4 (08)
№ 3 (07)
№ 2 (06)
№ 1 (05)
№ 4 ( 08 ) 2011
Minä ja Suomi
Tämän lauseen voi kääntää sekä «Minä ja Suomi» että «Minä ja suomen kieli». Suomeksi se kuulostaa samalta. On vaikea sanoa, kumpi näistä kahdesta on ensisijainen niille, jotka ovat päättäneet muuttaa Suomeen pysyvästi tai työn tai opiskelun takia. On tärkeää tiedostaa, että me asumme Suomessa, maassa, jolla on oma historia, kulttuuri, omat lait, tavat ja perinteet. Ja tietenkin oma kaunis ja vaikea kieli, jonka kuitenkin voi oppia. Ihmisen on mahdotonta hahmottaa tätä kaikkea, jos asuu toisessa maassa. Edes silloin, vaikka hän käy usein Suomessa ja on syvästi kiinnostunut näistä asioista.
Minkä takia aloitan tämän poikkeamalla näin lyyrisesti itse aiheesta? Minulla on kuitenkin melko paljon kokemusta suomen kielen opettamisesta Venäjällä, Petroskoissa, ja minulla on käsitys siitä, millä tasolla muuttopäätöksen tehneiden ihmisten kielitaito on. En nyt tarkoita niitä, jotka ovat saaneet akateemisen koulutuksen Petroskoin korkeakouluissa. On selvää, että valmistautuminen muuton ehtona olevaan kielikokeeseen vaatii paljon työtä. Kurssien teemoittain etenevä kielenopiskelu edellyttää, että tutustutaan Suomen valtiolliseen järjestelmään, maantieteelliseen sijaintiin, historian merkkipylväisiin, tunnettuihin tieteen, kulttuurin ja urheilun edustajiin ja juhliin sekä myös sitä, että henkilö osaa asioida virastoissa saadakseen erilaisia neuvoja, etuja, tukia, apua terveyteen liittyvissä asioissa jne. Mutta jos «sillä puolella» meillä oli yhteinen päämäärä eli muutto, niin täällä jokainen aloittaa oman itsenäisen tiensä. On hyvin tärkeää, että jokainen asettaisi itselleen edes lähiajan tavoitteen eikä vain «uisi virran mukana».
Inkerikeskuksessa järjestetään suomen kielen iltakursseja, ja niihin voivat osallistua kaikki halukkaat. Kurssit sopivat sekä jonkun verran suomea osaaville että niille, jotka aloittavat ihan alusta. Tärkeintä kuitenkin on se, että nämä kurssit on tarkoitettu sellaisille opiskelijoille, jotka ovat valmiit omaksumaan kieltä intensiivisesti. Usein opiskelija ei tiedä, kunka kauan hän tulee olemaan kurssilla, koska hänelle voidaan koska tahansa ehdottaa uutta työtä tai toista koulutusta. Siitä seuraa tiettyjä vaikeuksia opettajalle, sillä ryhmä uusiutuu osittain koko ajan. Varmaankin kurssin lyhytkestoisuuden vuoksi opiskelijat haluavat välillä saada tietää kaiken heti ja alkaa puhua jo kuukauden opiskelun jälkeen. Välillä, vaikkakaan ei kovin usein, tapaa myös sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita antamaan opettajalle vihjeitä siitä, mistä hänen pitäisi aloittaa opetus, millaisia teemoja oppimateriaaleissa tulisi olla ja millaista sanastoa pitäisi ottaa mukaan. Opettajan tehtävää vaikeuttaa myös se, että Venäjällä ja Virossa kielenopetuksessa on perinteisesti korostettu kielioppia ja kirjoittamista. Se ei siis ole tarjonnut mahdollisuutta opetella kielen hallintaa käytännössä.
Kaikki eivät heti ymmärrä sitä, että opetusta tulee tarjota myös siten, että se perustuu valmiiden mallien matkimiseen ilman teoriapuolen hallintaa ja ilman tukeutumista omalla äidinkielellä saatuun kokemukseen kielestä.
Meidän opiskelijoidemme elämässä on kaksi kieltä: se, joka on omaksuttu lapsena kotona ja se, jolla pitää seurustella kodin ulkopuolella. Kaikki ymmärtävät, miten tärkeää toisen kielen hallinta on ja he käyvät kielikursseilla. Onnekkaampia ovat kuitenkin ne, jotka joutuvat käyttämään suomea työssä tai sellaisen puolison kanssa, joka puhuu sitä äidinkielenään.
Tässäkin tilanteessa koemme usein yllätyksiä. Työnantajat osaavat venäjää, ja aviomiehet eivät vaivaudu opettamaan vaimoilleen suomen kieltä, vaan keskustelevat heidän kanssaan englanniksi ja toimivat tarvittaessa tulkkeina. Se on karhunpalvelus! Sen tuloksena opettajilla on kaksinkertainen tehtävä. Toisaalta opiskelijat täytyy opettaa ymmärtämään puhetta ja puhumaan niin kuin arkielämässä puhutaan, toisaalta täytyisi kehittää rakkautta kieleen ja mielenkiintoa kielenopiskeluun valitsemalla sopivaa opetusmateriaalia ja erilaisia havainnollistavia kuvia ja grafiikkaa.
Oppitunneilla pitää välillä muuttaa toimintamalleja ottaen huomioon sen, että monet opiskelevat ja käyvät töissä samanaikaisesti ja heillä on perhe ja lapset. Vaihtelua oppitunneille toisi myös se, jos siellä kävisi opiskelijoita, jotka jo osaavat kieltä, mutta eivät vielä hallitse puhekieltä tarpeeksi hyvin, eli niitä, jotka valmistautuvat kielikokeeseen. Meidän on mahdollista organisoida toimintaa ryhmissä niin, että emme pyri vain kielenopiskeluun, vaan että tarkoituksena on myös tutustuminen tähän niin läheiseen, mutta tutkimattomaan maahan!
Teksti: Elviira Leibonen
suomen kielen opettaja
Suomennos: Päivi Nironen
