Mosaiikki-Helsinki
Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 4 (08)
№ 3 (07)
№ 2 (06)
№ 1 (05)
№ 4 ( 08 ) 2011
Jotta kaikki ymmärtäisivät!
Lasten leikkipaikka poutaisena vapaapäivänä on paikka, jossa pienten lasten perheet epäilemättä tapaavat. Vanhemmat juttelevat siellä sekä keskenään että rakkaiden lapsukaistensa kanssa. Lapset telmivät liukumäessä, joka on rakennettu laivan malliseksi. «Oska-i!», huutaa noin viisivuotias poika liukumäestä suomeksi ystävälleen ja todennäköisesti tarkoittaa kuitenkin «Oskaria»: «Haluatko yhdessä saalelle?» Poika on nyt kapteenina ja pyörittää ruoria. Ja hänen ystävänsä kiipeää laivan «kannelle» köysiverkkoa pitkin...
Kuinka hellyttäviltä kuulostavatkaan lapsen lausumana sanat, joissa r-kirjain ei äänny oikein! Kerron tämän jutun Lidia Paškovalle, venäjää puhuvalle puheterapeutille , joka pitää vastaanottoa Lastenkeskus Pelikaanissa. «Oletteko törmänneet ajatukseen, että ensi näkemältä tuollaiset naiivit lasten keskustelut hiekkalaatikolla, tai «laivassa», kuten tässä tapauksessa, ovat todellinen rohkeuden aarreaitta?» - kysyy keskustelutoverini minulta yllättäen, ja me siirrymme saman tien haastattelun pääteemaan, «Lapsi ja puhe».
Lidia Paškova ei ole sattumalta mukana tässä keskustelussa. Hän on ammattilainen, jolla on pitkä työkokemus ja Suomessa vahvistettu diplomi, mikä on myös tärkeää, ja hän rakastaa aidosti omaa työtään. Hän siirtyi tähän ammattiin ystävättärensä neuvosta. «Ei sinun kannata jäädä sairaanhoitajaksi koko elämäsi ajaksi, pyri kasvatustieteelliseen», tyttö perusteli mielipidettään. Lidia kokeili pyrkimistä Leningradiin Hertsenin kasvatustieteelliseen instituuttiin, puhehäiriöiden laitokselle. «Olin varma, että ”reputan” ainekirjoituksessa: viisikymmentä ihmistä sai kakkosen (hylätyn). Kun en löytänyt itseäni tuosta listasta, ajattelin ihan tosissani, että minun nimeni oli jäänyt pois vahingossa. Mutta kävikin ilmi, että olin saanut nelosen, toisin sanoen ”pääsylipun” pääsykokeiden seuraavalle kierrokselle», hän muistelee.
Instituutista valmistuttuaan hän oli 25 vuotta töissä Pietarissa sellaisissa lastentarhoissa, joissa tarjottiin puheopetusta. Suomeen muutettuaan hän kävi täydennyskoulutuksessa Helsingin yliopistossa ja jatkoi ammattiaan vastaavaa työtä venäjänkielisissä päiväkodeissa.
- Lidia, varhaisessa iässä kaikki lapset ääntävät useita äänteitä väärin? Milloin lapsi pitäisi viedä ensimmäisen kerran puheterapeutille?
- Jokainen lapsi kehittyy yksilöllisesti, mutta jos lapsi ei ole alkanut puhumaan kolmeen ikävuoteen mennessä, on syytä olla huolissaan. Jos hän on jo alkanut puhua, mutta ei edisty, vaan käyttää sanojen sijasta eleitä ja vaativia äänteitä, tai lausuu sanoja epäselvästi, tai ei halua puhua, tai on alkanut takellella puheessaan, niin kannattaa mennä keskustelemaan puheterapeutin kanssa. Mistä tahansa lapsen kehitykseen liittyvästä huolesta kannattaa keskustella asiantuntijan kanssa.
- Jotkut vanhemmat ovat sitä mieltä, että puheopettajalla käynti on muoti-ilmiö ja että joka tapauksessa lapsi alkaa ennemmin tai myöhemmin puhua. Toisia lasten ”lepertely” huolestuttaa kovastikin. Asiantuntijoilla on varmaankin asiantunteva näkemys tästä asiasta?
- Tietenkin on. Pelikaanin lasten parissa tehdyt tutkimukset näyttävät, että päiväkodista kouluun siirtyvillä lapsilla on puutteita eri äänteiden ääntämisessä. Olen sitä mieltä, että lapsille pitäisi alkaa opettaa oikeaa ääntämistä 3-4 vuoden iässä. Sen ikäisenä lapsi oppii puheterapian avulla hallitsemaan ääntämisen.
- Millaisten ongelmien parissa teette eniten töitä alle kouluikäisten kanssa?
- Venäjänkielisten alle kouluikäisten puheessa on muutamia erityispiirteitä: konsonantit äännetään pehmeästi (zjuk-žuk), terävät suhuäänteet s, z, ts äännetään epäselvästi tai niitä ei äännetä lainkaan (abaka-sobaka), s-äänne vaihdetaan f-äänteeksi (folntse-solntse), z-äänne f-äänteeksi (fajats-zajats), ts-äänne f-äänteeksi (faplja-tsaplja), s vaihtuu t:ksi (tobaka-sobaka). L- ja R-äänteet jätetään väliin tai ne korvataan muilla: jampa-lampa, yba-lyba-ryba. Työskentelyni lasten parissa perustuu kaikkien näiden erityispiirteiden huomioon ottamiseen ja tarkoituksena on päästä niistä eroon. Muuten, pidän erityisesti työskentelystä ns. superäänteiden eli kaikkein vaikeimpien venäläisten äänteiden parissa (s-z-ts-tš-štš-š-ž-l-r).
- Kun puhutaan puheopetuksesta minulle tulee heti mieleen Irina Muravjovan sankari, joka lausuu venäjäksi nopeita kieliloruja suu täynnä pähkinöitä, samanlaisia kuin suomen Vesihiisi ja Ärrän kierrän. Millaisia menetelmiä te käytätte puheopetuksessa?
- Perinteisiä puheopetuksen menetelmiä, ja aina leikin avulla! Me teemme sormivoimistelua, piirrämme sabluunan avulla, näyttelemme runoja ja satuja, ratkaisemme loogisia tehtäviä, opettelemme puhumaan oikein ja kauniisti ja opettelemme ulkoa kieliloruja. Kaikki kielilorut on ryhmitelty ”vaikeiden” äänteiden mukaan, mikä helpottaa huomattavasti niiden käsittelyä. Tunneilla lapset työskentelevät kirkkaiden värillisten kuvien kanssa, jotka eivät ainoastaan piristä mieltä, vaan auttavat myös ymmärtämään joitakin lauseita ja sanoja.
Minä pidän luovasta ja modernista lähestymistavasta työhön, jopa opetusmateriaalien valmistamisessa. Kun silmäilen uusia aikakauslehtiä ja näen kirkkaanvärisen kuvan, leikkaan sen ehdottomasti; ehkä sitä voi tarvita seuraavassa kollaasissa. Nimittäin, kun halutaan päästä tiettyyn tulokseen, on tärkeää saada lapsi kiinnostumaan selkeillä, ymmärrettävillä ja hänelle soveltuvilla opetusmenetelmillä. Oppitunneilla ovat tietysti mukana myös vanhemmat – he ovat yhteistyökumppaneita, eivät tarkkailijoita! Ja minä olen siitä iloinen.
- Onko olemassa joku venäläinen opetusmetodi, jota te noudatatte uskollisesti ja käytätte hyvällä menestyksellä omassa työssänne?
- Minä pyrin työskentelemään niin, että saadaan mahdollisimman nopea tulos. Pelikaanissa on mahdollista harjoitella jopa kolme kertaa viikossa, ja se auttaa hyvän tuloksen saavuttamisessa. Vaikka pitääkin ymmärtää, että on olemassa puhehäiriöitä, jotka vaativat pitkäaikaista työskentelyä.
- Mitä etuja teillä asiantuntijana on siitä, että tutkintonne on vahvistettu Suomessa?
- Suomessa vahvistettu tutkinto antaa minulle oikeuden myöntää todistuksia ja päätöksiä puhehäiriöisten lasten vanhemmille, kun sosiaalipalvelut tai suomalaiset puheopettajat niitä pyytävät.
- Me keskustelemme vakavasta aiheesta, mutta se liittyy kuitenkin lapsiin. Voisitteko te ehdottaa jotain mielenkiintoista harjoitusta, sellaista, joka auttaa ”tottelematonta” kieltä ääntämään oikein?
- On olemassa suurenmoinen lukuloru, joka on hyödyllistä opetella yhdessä omien lasten kanssa:
Jos keskustella haluat,
täytyy sanat lausua
ihan oikein sekä selvästi,
että kaikille tulee selväksi.
Yhdessä me keskustellaan
ja kaikki sanat lausutaan
niin oikein sekä selvästi,
että kaikille tulee selväksi.
- Lidia, haastattelu on loppumassa, mitä haluaisitte toivottaa meidän vanhemmillemme ja lukijoille?
- Hyvät vanhemmat, kiinnittäkää huomiota lapsen puheeseen älkääkä unohtako omaa äidinkieltänne! Jos lapsi unohtaa äidinkielen, siitä seuraa ongelmia ja yhteys vanhempiin vähitellen häviää. Toivotan teille menestystä yhteisellä matkalla äidinkielen ja puheen maailmaan.
PS: Sanottakoon vielä selvyyden vuoksi, että Lastenkeskus Pelikaanissa Lidia Paškova tekee diagnooseja erilaisista yli kolmevuotiaiden puhehäiriöistä, jotta niitä voidaan jatkossa korjata tehokkaasti yksilötyöskentelyn avulla. Hän pitää kaikenlaisia yksilö- ja ryhmätunteja ja auttaa vanhempia. Ensi vuoden alusta lähtien Pelikaanin verkkosivuilla alkaa toimia palauteosio, jossa voi esittää kysymyksiä mm. puheterapeutille.
Haastattelu: Olesja Fokina
Lastenteatterikeskus Pelikaani
puh. 045 130 4444
www.pelikan.fi
e-mail: Pelikan2004@hotmail.com
Suomennos: Päivi Nironen
