• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 6 ( 14 ) 2008

Onko Vaasa valmis?

Vaasan kaduilla kuulee yhä useammin suomalaiselle korvalle outoa, kurkkuääniä sisältävää puhetta, yhä useammin katse osuu ihmisiin, joiden ihonväri tai pukeutumistyyli herättää huomiota, ja joissakin kouluissa kolmanneksella oppilaista on muu kuin suomalainen tai ruotsalainen sukunimi (vain yhdessä koulussa vierasperäisiä sukunimiä ei ole lainkaan). Maahanmuuttajien määrä kaupungissa kasvaa jatkuvasti: meitä on jo 4,5 % koko väestöstä, yli kaksi ja puoli tuhatta. Oravaisista muuttaa jatkuvasti Vaasaan henkilöitä, jotka ovat tulleet saadakseen poliittisen turvapaikan ja jotka ovat saaneet pakolaisstatuksen, vuosittain vastaanotettavien pakolaisten määrä on lisääntynyt 50:stä 70:än, on ollut myös puhetta siitä, että Vaasaan avattaisiin uudelleen vastaanottokeskus, joka suljettiin vuonna 2006. Erillisen, koko ajan kasvavan ryhmän muodostavat työperäiset maahanmuuttajat. Viime aikoina olen yhä enemmän pohtinut sitä, onko kaupunki todella valmis ottamaan vastaan meitä, uusia asukkaita? Monikulttuurisuus ei ole vain rikkautta, se on myös koettelemus. Onko Vaasa valmis?

Kun puhun valmiudesta, en tarkoita niinkään aineellisia ja inhimillisiä resursseja, vaan niin sanotusti sydämen ja sielun resursseja. Onneksi Vaasa ei ole suinkaan köyhä kaupunki, ja täällä on tarpeeksi ammatti-ihmisiä, joilla on kokemusta työskentelystä maahanmuuttajien kanssa. Maahanmuuttajapalvelut auttavat maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen ympäristöön mahdollisimman pian, työvoimatoimistossa, sosiaalitoimistossa ja kaupungin nuorisotoimistossa on työntekijöitä, jotka ovat erikoistuneet auttamaan maahanmuuttajia. Vaasan kouluissa toimii valmistavia luokkia ja niille, joilla on vaikeuksia oppimisessa, on kehitetty ainutlaatuisia MED- (maahanmuuttajaoppilaiden erityisluokka diagnosointia varten) ja nivel-luokkia. Kuitenkaan Vaasan uusien asukkaiden kotoutuminen ei ole vain Maahanmuuttajapalvelujen asia, se riippuu kaikista. Onko työnantaja valmis ottamaan töihin henkilön, jonka nimi on Hassan Mohamed ja joka puhuu suomea murtaen? Onko vuokranantaja valmis tarjoamaan asuntoa Ivan Ivanoville? Onko opettaja valmis siihen, että hänen oppilaidensa joukossa on lapsia, jotka eivät ymmärrä, mitä ”summa” tarkoittaa tai jotka eivät ole kuulleet toisesta maailmansodasta? Ovatko naapurit valmiita siihen, että samalla porrastasanteella asuu kurdiperhe, jossa on kymmenen lasta? Onko myyjä valmis palvelemaan somalinaista, joka ei osaa suomea eikä tiedä, millaista maitoa ostaa lapsille? Kaikkein tärkein kysymys on varmaankin se, onko suomalainen yhteiskunta valmis jakamaan resurssejaan maahanmuuttajien kanssa? Onko suomalainen veronmaksaja valmis maksamaan kotoutumisprosessia (muuten, useimmat ihmiset eivät tiedä, että suurin osa resursseista ei tule paikallisesta budjetista, vaan valtion budjetista)? En halua vaikuttaa kyyniseltä pessimistiltä, mutta yhä useammin minusta tuntuu, että vastaus on ei.

Luetteko te paikallista Pohjalainen-sanomalehteä? Siinä on mielenkiintoinen sivu, johon lukijat voivat lähettää tekstiviestejä. Lähes jokaisessa numerossa on vähintään yksi viesti, jonka ydinajatuksena on, että ”ne ovat rynnänneet meidän rahojemme perään!”. Maahanmuuttajia syytetään siitä, että he elävät vain avustuksilla, että sosiaalitoimisto maksaa heille uudet autot (mikä ei ole totta), että he levittävät huumeita (tässä on valitettavasti totuuden jyvänen) ja raiskaavat suomalaisia naisia. Suurimmassa osassa viestejä pääajatuksena on se, että Suomi kuuluu suomalaisille. Kyllä, minä ymmärrän, että tuo sivu heijastelee vain osaa kaupunkilaisten mielipiteistä, mutta kuinka suuri osa se on?

Vähemmistöön kohdistuvan negatiivisen suhtautumisen taustalla on useimmiten banaali pelko ja epävarmuus itsestä ja omasta tulevaisuudesta. Ihminen, jolla kaikki asiat on kunnossa, on harvoin rasisti. En ole keksinyt sitä itse: tutkimukset osoittavat, että negatiivisimmin maahanmuuttajiin ja vähemmistöihin yleensä suhtautuvat ne, joilla on huonompi koulutus, pienempi palkka tai jotka ovat työttömiä. Pelko kilpailusta synnyttää vastustusta maahanmuuttajia kohtaan, ja siitä on rasismiin vain yksi askel.
Luulen, että maahanmuuttajien menestyksellisessä kotoutumisessa Vaasaan – ja laajemmin koko Suomeen – on tärkeintä, että tavallisten suomalaisten suhtautuminen ”tänne rynnänneisiin” muuttuisi. Miten voisi selittää ihmisille, että maahanmuuttajat eivät tuo vain ongelmia, vaan myös mahdollisuuksia, että monikulttuurisuus voi olla rikkautta? Me emme tule tänne käyttämään hyväksi suomalaisen yhteiskunnan tarjoamaa aineellista hyvää. Me olemme tulleet tänne jäädäksemme ja haluamme tulla osaksi tätä yhteiskuntaa. Meidän pitää muuttua maahanmuuttajista uussuomalaisiksi.
Toivotan kaikille Mosaiikin lukijoille, vanhoille ja uusille, menestystä ja yhteisymmärrystä!

Svetlana Sivil, päätoimittaja
ja Mosaiikki-Vaasa -lehden porukka
puh. 045 6331903

Odotamme teidän kirjeitänne, kysymyksiänne ja mielipiteitänne, osoite on Korsholmanpuistikko 10 B 17 svsivil@suomi24.fi  ja miri.asi@hotmail.com

Siirry ylös