• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 1 ( 09 ) 2008

Onko kotoutuminen kompromissi?

Sanon suoraan: olen valmis siihen, että te, hyvät lukijat, voitte olla eri mieltä kanssani. Tämä aihe on erittäin vaikea, arka ja monimutkainen, jokaisella on omia kokemuksia ja käsityksiä maahanmuutosta ja elämästä uudessa maassa. Jos teillä on jotain kerrottavaa aiheesta, niin olkaa hyvät: asia vaatii keskustelua.

Minun mieheni sanoo joskus, että minun tulisi pukeutua ”venäläisittäin”. ”Venäläinen tyyli” tässä tapauksessa tarkoittaa äärimmäisen naisellista, eroottista ja jotenkin suomalaisesta eroavaa (en missään nimessä halua sanoa, etteivät suomalaiset naiset pukeutuisi naisellisesti, mutta joitakin eroja kyllä löytyy). Mieheni mielestä minun tulisi käyttää hameita (mieluummin tietenkin minihameita), meikkiä ja korkkareita – niin kuin venäläiset naiset Pietarissa yleensä tekevät. Mutta Vaasa ei ole Pietari ja Suomi ei ole Venäjä. Pitääkö minun säilyttää oma identiteettini, pukeutua ”venäläisittäin” – ja ottaa se riski, että erottaudun liikaa ympäristöstä ja voin törmätä vaikeuksiin? Vai pitääkö minun sulautua joukkoon ja olla kuten muut? En tiedä.

Omasta kokemuksestani tiedän, että elämä uudessa maassa on täynnä kompromisseja. Minun pitää päivittäin sopeutua ja tehdä valintoja. Olen pohtinut paljon sitä,  mikä olisi se oikea tie, enkä vieläkään ole löytänyt vastausta.
Sanoisin, että yhteiselämä on aina sopeutumista ja kompromissien etsimistä. Ilman niitä syntyy riitoja, konflikteja ja sotia. Sopeutumisen tulee olla molemminpuolista ja vapaaehtoista, vaikka se ei koskaan ole helppoa. Sanoisin, että kotoutuminen on kompromissien tie, joka muistuttaa nuorallatanssimista. Tie, jolla pitää jatkuvasti tehdä valintoja – sekä suurissa että pienissä arkipäiväisissä asioissa  –  vanhan ja uuden, oman ja vieraan kulttuurin välillä.

Maahanmuuttajien oma kulttuuri on erittäin tärkeä, mutta meidän on myös hyväksyttävä ja omaksuttava suomalaista kulttuuria, suomalaisia perinteitä ja arvoja, vaikka ne  tuntuisivatkin olevan ristiriidassa kaiken sen kanssa, johon olemme lapsuudestamme tottuneet. Tietenkin, mitä suurempi on ero maahanmuuttajan oman ja suomalaisen kulttuurin välillä, sitä vaikeampaa on valita ja sopeutua. Mutta minusta tunttuu, että se on ainoa tie.

Monikulttuurisuus voi olla haaste, mutta se on myös mahdollisuus kehittymiseen ja elämän rikastumiseen. Tie aitoon monikulttuurisuuteen on vaikea ja vaatii kaikilta – sekä suomalaisilta että meiltä, maahanmuuttajilta – halua ja kykyä sopeutua, tehdä valintoja ja kunnioittaa muita, vaikka ulkonäkömme ja arvomaailmamme eroavatkin toisistaan. Tie on hankala, mutta se on kuljettava loppuun asti. Suomesta, kuten monista muistakin maista, on tulossa monikulttuurinen ja monikansallinen maa, ja vain meistä riippuu, tuoko se ongelmia vai uusia mahdollisuuksia.

Svetlana Sivil ja Mosaiikki-Vaasa-lehden toimitus
puh. 045 6331903

Voitte lähettää meille kirjeitä, kysymyksiä ja mielipiteitä osoitteeseen
Korsholmanpuistikko 10 B 17 65100 Vaasa
tai sähköpostitse svsivil@suomi24.fi  ja miri.asi@hotmail.com

Siirry ylös