• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 28 ) 2017

Я – Minä

Elena Chiksoeva

Tämä vuosi on Suomelle erityinen juhlavuosi. Myös Elena Chiksoevalle tämä vuosi on erityinen omalla tavallaan. Hän on muuttanut Suomeen Karjalasta, Kostamuksesta vuonna 2000 ollessaan 17-vuotias. Tänä vuonna tulee siis täyteen 17 vuotta Suomessa asumista ja tästä vuodesta eteenpäin hän todennäköisimmin suomalaistuu vain entistä enemmän. Elena Chiksoeva on inkeriläistaustainen ja hänellä on kaksoiskansalaisuus. Hän on ehtinyt 17 vuoden aikana kasvaa ja rakentaa oman elämänsä Suomeen: opiskella, saada lapsia, toimia yrittäjänä ja nykyisin Tahko-Tours Oy:n toimitusjohtajana.

Elena, keitä perheeseesi kuuluu ja mitä kieltä kotona puhutte?

Perheeseeni kuuluvat insinöörimies, 9-vuotias tyttö Erika, 7-vuotias poika Maksim ja 9-kuinen poikavauva Aleks. Mahtava 12,5-vuotias italiainen cane corso, vahtikoira Chesler, on myös rakas perheenjäsenemme.

Kotona puhumme venäjää, katsomme venäläisiä kanavia ja luemme venäläisiä kirjoja. Tiedän, että lapsille on varmasti hyötyä tulevaisuudessa venäjän kielen taidosta, joten yritämme kotona ylläpitää kieltä ja venäläisen kulttuurin perinteitä. Suuri kiitos meidän rakkaalle Kuopiolle siitä, että lapsilla on myös koulussa mahdollisuus oppia venäjän kieltä.

Toimit tällä hetkellä Tahko-Toursin toimitusjohtajana. Missä olet opiskellut ja ollut ennen tätä töissä?

Olen kyllä Suomessa ehtinyt kokemaan yllättävän paljon ja monenlaista. Tulin lukion jälkeen opiskelemaan Suomeen Taivalkoskelle hotelli- ja ravintola-alaa. Luulin menevänsä opiskelemaan matkailua kahdeksi vuodeksi. Yllätys oli suuri, kun perillä selvisi, että olenkin tullut opiskelemaan suurtalouskokiksi ja kolmeksi vuodeksi. Ensimmäinen ajatus oli kääntyä takaisin kotiinpäin, mutta päätin käyttää ajan hyödykseni ja aloin opiskella ahkerasti suomen kieltä. Näin minusta tuli kokki, joka ei osaa tehdä kuin perusruokaa. Ammattikoulun jälkeen aloitin opiskelut ammattikorkeakoulussa. Vuonna 2004 muutin Kuopioon jatkaakseni restonomin opintoja. Silloin ulkomaalaisen opiskelijan elämä ei ollut helpoimmasta päästä. Meillä ei ollut opintotukea eikä edes Kela-korttia. (Sen taistelin itselleni vasta vuonna 2007 kaksi viikkoa ennen esikoiseni syntymää. Olin jo palaamassa kotimaahani synnyttämään, koska täällä se maksoi ilman Kela-korttia noin kolme tuhatta euroa.) Onneksi opiskelu Suomessa oli ilmaista, mutta asumisesta täytyi maksaa. Opiskelija-asuntoni vuokra oli suurin piirtein saman verran kuin vanhempieni kuukausipalkka Venäjällä. Pärjätäkseen täytyi tehdä töitä. Mieheni, joka on myös kotoisin Kostamuksesta, siivosi tuolloin Atrialla ja minä Prismassa. Sen lisäksi toimin extratyöntekijänä kolmessa vuokrausyrityksessä ja tein erilaisia pätkätöitä. Olen tehnyt aina ankarasti töitä ja koko aikuisikäni tarttunut erilaisiin työtehtäviin opiskelujeni ohella. Kokemusta kertyi mm. tarjoilijan, kerroshoitajan, puhelinmyyjän, liittymämyyjän, tulkin työtehtävistä ja pullonpalautuksessa työskentelystä.

Vuonna 2006 olimme valmistumassa ammattikorkeakoulusta ja oleskeluluvat olivat päättymässä. Silloin päädyimme mieheni kanssa ottamaan taloudellisia riskejä ostamalla pizzerian. Muuten ei ollut mahdollisuutta saada jatkolupia Suomeen, vaan piti olla vakituinen työpaikka. Pyöritimme pizzeriaa 1,5 vuotta. Sen jälkeen mieheni löysi omalta alalta vakituisen työpaikan ja myimme yrityksen. Vuonna 2008 aloitin työt Tahko-Toursin lomakylässä vastaanottovirkailijana. Äitiyslomalta palamiseen jälkeen minulle tarjottiin toimitusjohtajan paikkaa. Toimitusjohtajaksi en halunnut hypätä silloin aivan kylmiltään, vaan aloitin ensin toimialajohtajana vuonna 2011. Kahden vuoden kuluttua olin valmis ottamaan vastaan toimitusjohtajan tehtävän.

Sen lisäksi toimin aktiivisesti alueen yrityselämän ja matkailutoimijoiden verkostoissa. Niistä esimerkkinä minulla on Savon yrittäjien matkailuvaliokunnan jäsenyys vuodessa 2014, verkostovaliokunnan jäsenyys vuodesta 2016, varapuheenjohtajuus Itä-Suomen ETNO:n neuvottelukunnassa vuodesta 2015 alkaen ja toiminta Nuorkauppakamarin hallituksessa. Lisäksi olen toiminut hankkeiden ohjausryhmissä ja projekteissa sekä edustanut aktiivisesti Tahkon alueen ja koko Pohjois-Savon alueen matkailun palvelutarjontaa useissa tilaisuuksissa. Olen silloin tällöin myös vieraileva luennoitsija ja tuntiopettaja Savonia AMK:ssa (esim. ”Venäläinen matkailija” ja ”Discovery Russia” -kurssit).

Kaikki elämän varrelle sattuneet kokemukset ovat olleet omalla tavallaan hyviä ja kasvattavia. Niiden ansiosta minusta on kasvanut sellainen ihminen, joka olen tänä päivänä. Olen selvinnyt hyvin työn, opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteista. Vaativassa ja epäsäännöllisessä työssä on tukenani oma perhe ja hyvä tukiverkosto. Äitini muutti Suomeen inkeriläistaustaisena neljä vuotta sitten ja hän on meille todella isona apuna lapsien hoidossa.

Vuonna 2011 päätimme lopullisesti, että meidän elämämme jatkuu Suomessa ja haimme kansalaisuutta. Prosessi kesti yli vuoden ja lopuksi saimme lasten kanssa Suomen passit, joista olemme hyvin onnellisia. Tykkään haasteista elämässä. Kun yksi tavoite on saavutettu, niin uusia suunnitelmia täytyy olla jo mielessä. Olen onnellinen, sinnikäs ja innostuva. Perhe on minun suurin tuki.

Työn ohella vuosina 2013–2016 suoritin maisteritasoista restonomin ylempää ammattikorkeakoulututkintoa (palveluliiketoiminnan koulutusohjelma). Vuonna 2012 suoritin Suomen Toimitusjohtajakoulu Oy:n naisten toimitusjohtajaohjelman. Vuonna 2008 valmistuin restonomiksi (Matkailun koulutus, matkailu- ja majoituspalvelujen suuntautuminen). Ennen sitä opiskelin ammattikoulussa hotelli- ja ravintolalla. Ylioppilaaksi valmistuin Venäjällä vuonna 2000.

Miten olet pystynyt hyödyntämään äidinkieltäsi Suomessa?

Itselläni on paljon hyötyä matkailualalla venäjän kielen taidosta ja kulttuurin tuntemuksesta. Muutenkin kahden kulttuurin tuntemuksesta on paljon hyötyä. Olen huomannut, että yritän sovittaa elämääni molempien kulttuurien parhaita puolia.

Tehokas kokonaisuus syntyy paikasta toiseen hurjastelevasta optimistista, johon on lisätty sopiva ripaus rauhallisuutta ja täsmällisyyttä. Kun tietää minkälaiset elämän haasteet ovat rajan toisella puolella, niin osaa suhtautua arkiongelmiin täällä paljon helpommin. Suomi on ihana maa, joka antaa jokaiselle loistavat mahdollisuudet opiskella, kasvattaa lapsia ja nauttia elämästä. Suomessa on kaikin puolin hyvä elää.

Oletko törmännyt ennakkoluuloihin venäjänkielisiä maahanmuuttajia kohtaan?

Olen törmännyt ennakkoluuloihin venäjänkielisiä maahanmuuttajia kohtaan silloin, kun muutin ja asuin pienellä paikkakunnalla, enkä osannut kieltä. Kuopiossa suhtautuminen maahanmuuttajiin on hyvä. Asianmukainen käyttäytyminen, kommunikointi ja ”maassa maan tavalla” -periaate auttavat sopeutumaan hyvin ympäristöön.

Olit kunnallisvaaleissa mukana, miksi lähdit mukaan ja miten koit vaalikampanjoinnin Kuopiossa?

Mietin pitkään kuntavaaleihin osallistumisesta ja viime kesänä otin kuitenkin ilolla kutsun vastaan. Uskon, että pystyn vaikuttamaan yhteisiin asioihimme ja luomaan päätöksillä edellytyksiä kaupungin tulevaisuudelle. Minulla on luova asenne ja kyky kantaa vastuuta toiminnasta ja tavoitteista.

Yllätyin positiivisesti vaalien tuloksesta. Sain ensikertalaisena 203 ääntä ja olen nyt Kokoomuksen ensimmäinen varajäsen valtuustoon. Iso ja lämmin kiitos luottamuksesta äänestäjilleni ja minun tukitiimilleni.

Mitä pidät elämässä tärkeänä ja mitä teet mieluiten vapaa-aikanasi?

Perhe ja läheiset ihmiset ovat tärkeimmät asiat elämässä. Terveys ja koulutus ovat elämän perusteet. Ilo on taas hyvinvoinnin tärkein elementti, joka tuo onnellisuutta. Eli kokonaisuudessa on tärkeintä edistää omaa ja läheisten onnellisuutta ja nauttia jokaisesta päivästä, joka elämä tarjoaa.

Olen innostunut liikunnasta: harrastan crossfittiä, hiihdän, laskettelen, juoksen ja pyöräilen. Moottoripyöräily on toinen harrastus, joka on vienyt sydämeni. Harrastuksissa olemme samoilla linjoilla mieheni kanssa, joten moottoripyöriä onkin tiellä vähintään kaksi, kun suunnittelemme ajoreitin. Omien harrastuksien edellä on kuitenkin lapsien harrastukset ja yhteinen perhe-aika.

Mitä terveisiä haluaisit sanoa muille venäjänkielisille maahanmuuttajille?

Haluaisin toivottaa jokaiselle tänne muuttaneelle mahdollisuuden löytää oman paikansa tästä ihanasta maasta. Jokainen on oman tulevaisuuden rakentaja ja Suomi antaa siihen hyvän pohjan. Toivon, että jokaiselle meistä kuopiolaisista aukeavat oikeat ovet ja siihen löytyvät oikeat avaimet.

Haastattelun tehnyt: Maria Lepistö
Kuvat Elena Chiksoevan arkistosta
Venäjännös: Lidia Popova

Siirry ylös