• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 4 ( 18 ) 2014

Minä — Я. Koko elämä jäällä

Jatkamme juttusarjaamme Kuopiossa asuvista venäjänkielisistä, jotka eivät ole muuttaneet tänne Venäjältä, vaan muista entisistä Neuvostoliiton maista. Tämänkertainen päähenkilömme on Ukrainasta, hän on Liana Ocheretna, Kuopion Luisteluseuran (KuLS) taitoluistelun päävalmentaja.

Liana on töissä Suomessa nyt viidettä vuotta, eikä tämä suinkaan ole hänen ensimmäinen ulkomaanpestinsä. Hän aloitti valmennusuransa vuonna 1994. Hän on toiminut päävalmentajana Ruotsissa Falunissa (1995–97) ja Karlskronassa (1997–2000), sekä Tanskassa (2000–2003) ja valmentanut näiden maiden maajoukkueiden jäseniä. Hänellä on valmennuskokemusta myös USA:sta.

Liana on saanut Neuvostoliiton urheilumestarin arvonimen, hän on voittanut useita mitaleita sekä Ukrainan että koko Neuvostoliiton tasolla ja ollut mukana junioreiden ja nuorten maajoukkueessa Ukrainassa ja Neuvostoliitossa. Hän on aikanaan harjoitellut tunnettujen neuvostovalmentajien Galina Zmejevskajan ja Valentin Nikolajevin ohjauksessa, nämä ovat valmentaneet myös Ukrainan toistaiseksi ainutta taitoluistelun olympiavoittajaa, Oksana Bajulia.

Liana aloitti taitoluistelun Ukrainan Dnepropetrovskissa Meteor-nimisessä urheilukoulussa, jonka tehtävänä oli valmistaa olympiaurheilijoita, ja jossa oli valmennettu jo vuosikaudet kansainvälisen tason urheilijoita. Siellä ovat aloittaneet luistelu-uransa myös Oksana Bajul, ukrainalainen yksinluistelun olympiavoittaja, Tatjana Navka, jäätanssin olympiavoittaja Venäjän edustajana, sekä Tatjana Volosožar, olympiavoittaja, joka on edustanut pariluistelussa myös Venäjää. Dnepropetrovskin jälkeen Liana opiskeli taitoluisteluvalmentajaksi Moskovan urheiluyliopistossa.

Lianan koko elämä on ollut muuttamista, mutta hän on onnellinen saadessaan harjoittaa rakastamaansa ammattia. Oppilaiden ja vanhempien kanssa hän joutuu kommunikoimaan pääasiassa englanniksi, vaikka onkin opiskellut ruotsia ja tanskaa, sekä nyt mahdollisuuksien mukaan suomea. Aikaa vain ei tahdo millään riittää opiskeluun. Hän ei pidä kielimuuria kovin suurena esteenä työlleen: ”Jos lapsi haluaa luistella ja saavuttaa tuloksia, niin merkitystä ei ole sillä, millä kielellä hänen kanssaan keskustelemme”.

Liana kehuu suomalaisia oppilaitaan — he ovat määrätietoisia ja vastuullisia. Joskus he väsyvät ja heidän huomionsa herpaantuu, kuten käy kaikille lapsille, mutta valmentaja löytää näissä tilanteissa tarvittavat sanat. Hän on vilpittömästi kiitollinen lasten vanhemmille siitä, että he auttavat seuraa omasta puolestaan toimimaan menestyksekkäästi. Erityisen kiitollinen hän on yhteistyöstä Annastiina Larronmaalle, joka vastikään luopui KuLSin puheenjohtajuudesta.

Kysyn, miksi Kuopioon otetaan ulkomaalaisia valmentajia, sillä ennen Lianaakin täällä työskenteli venäjänkielinen valmentaja. Lianan mukaan Suomessakin on loistavia urheilupedagogeja, mutta pääasiassa he haluavat tehdä töitä pääkaupunkiseudulla. Siellä on ammattimaisemmat olosuhteet, ja valmentajalla on enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään. ”Mutta mekin pyrimme valmistamaan urheilijamme niin, että he voisivat kilpailla menestyksekkäästi pääkaupunkiseudun taitoluistelijoiden kanssa ja esiintyä hyvin monenlaisissa kilpailuissa ulkomaita myöten”, kertoo Liana. Tällaisia oppilaita Lianalla on jo paljon niin Tanskassa, Ruotsissa kuin Suomessakin.

Verratessaan suomalaista taitoluistelujärjestelmää muihin maihin, joissa hän on saanut työskennellä, Liana vahvistaa, että Suomessa tässä urheilulajissa on asiat parhaimmalla tolalla. Häneen on tehnyt vaikutuksen myös suomalaisten suhtautuminen luontoon ja heidän pyrkimyksensä elää harmoniassa ympäristön kanssa. Siinä, missä hän Ukrainassa kärsi allergiasta, niin täällä, ekologisesti puhtaassa ympäristössä hän on ”alkanut viimein hengittää”. Hän, kuten kaikki urheiluihmiset, pitää siitä, että Suomessa lapset totutetaan erilaisiin urheilulajeihin. Ammattimaisia urheiluorganisaatioita on tietenkin hyvin vähän, mutta harrastusmahdollisuudet ovat loistavat.

Lianan perhe vaeltaa yhdessä hänen kanssaan maasta toiseen. Mies on ammatiltaan ampumaurheiluvalmentaja, Kuopiossa hän on töissä Ikealla. Vanhempi tytär Anastasia on syntynyt Kööpenhaminassa, nuorempi Viktoria Suomessa. Ukrainaan ei ole jäänyt oikeastaan ketään läheisiä. Näinä epävakaina aikoina ei voi olla mainitsematta siellä vallitsevaa tilannetta. Kertoessaan mielipiteensä aiheesta Liana siteeraa sanontaa, josta hän pitää: ”Raha sotii rahaa vastaan, ja ne kuolevat, joilla sitä ei ole”. ”Me, tavalliset ihmiset emme voi vaikuttaa siihen, mitä siellä tapahtuu. Minä itse kuitenkin olen aina rakastanut ja rakastan molempia maita”, lisää Liana.

— Eikö sinulla ole ikävä Ukrainan lämpöä ja aurinkoa?, kysyn lopuksi.

— Tietenkin on, kesäisin yritämme käydä siellä. Pohjoinen ilmanala ei kuitenkaan ole minulle ongelma, minähän vietän joka tapauksessa koko elämäni jäällä!

Teksti: Ilona Lipatova

Suomennos: Tiia Moilanen

Kuva: Liana Ocheretnan arkisto

Siirry ylös