• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 17 ) 2014

Opiskelu Suomessa ja Venäjällä maahanmuuttajan näkökulmasta

Olen valmistunut Petroskoin valtionyliopistosta metsänhoidon laitokselta. Opiskelin 90-luvulla. Ajat olivat vaikeat: opettajien palkat alhaiset ja opintotuet pieniä. Opetusjärjestelmä muuttui vähitellen maksulliseksi, avattiin eri korkeakoulujen filiaaleja, suljettiin ammattikouluja. Kaikkein tarpeellisimpina ammatteina pidettiin ja pidetään taloustieteilijää ja juristia. Täytyi pysyä hengissä jollain tapaa.

Neuvostoaikoina oppilaitosten hakujärjestelmä oli melko hyvä, siksi koulutukseen pääsy ei ollut helppoa. Nykyään voi vain maksaa opiskeluoikeudesta eikä korkeakouluun pääseminen tuota vaikeuksia. Jos on rahaa, voit opiskella. Tästä seuraa asiantuntijoiden osaamistason aleneminen ja pula sellaisista ammattiosaajista, kuten kirvesmies, asentaja, rakentaja tai putkimies. Mielestäni maassamme on unohdettu heidät kokonaan.

Muutin Suomeen vuonna 2000. En päässyt TE-toimiston suomen kielen kursseille, sillä tyttären syntymän ja äitiysloman jälkeen minulle avautui mahdollisuus mennä töihin miehen luo rakennusfirman toimistoon. Ilman kielitaitoa se oli todella vaikeaa. En osannut suomea. Äitini puhui karjalaa, radiosta ja televisiosta kuunneltiin suomenkielisiä uutisia. Aloin opiskella kieltä koulun jälkeen. Minulla oli M. Mullosen oppikirja Puhutaan suomea. Se oli yksi ensimmäisistä suomen kielen oppikirjoista. Siitä opiskeleminen oli hyvin vaikeaa. Oppikirjaa ei ollut tehty aloittelijoille, vaan niille, jotka osasivat jo sitä. Siksi kielen itseopiskelu oli vaikeaa. Iltaisin kävin kansalaisopistossa, jossa oli aina tarjolla kursseja vaikka mistä aiheesta, kuten kielikursseja. Kurssit ovat maksullisia, eivätkä kovin tehokkaita, mutta yritin kartuttaa edes jonkinlaisia taitoja. Täytyy sanoa, että kansalaisopisto on yksi suosituimmista oppilaitoksista. Siellä on tarjolla suuri kurssivalikoima sekä aikuisille että lapsille. Siellä voi viettää vapaa-aikaansa iltaisin ja oppia jotain, kuten ruoanlaittoa, ompelua, kutomista, piirtämistä, laulua, tanssia jne. Kompassilla ei ollut 2000-luvun alussa niin paljon kursseja, kuin nykyään. Tilat olivat pienet ja maahanmuuttajia vähän. Nykyään Kompassilla järjestetään maahanmuuttajille suomen kielen kurssien lisäksi myös espanjan ja englannin kursseja, tanssi- ja laulutunteja sekä muuta.

Yrityksessä, jossa olin töissä 10 vuotta, oli työ kausiluontoista. Siksi syksyn ylimääräisen loman aikana päätin hakea TE-toimiston suomen kielen kurssille. Niillä voi opiskella suomea eritasoisilla, erityisesti maahanmuuttajille suunnitelluilla kursseilla. Suomen kielen taitoni ei ollut tarpeeksi hyvä, jotta olisin päässyt ammatilliseen oppilaitokseen. Minut hyväksyttiin nelikuiselle kurssille, jolla imin sisääni suomen kielioppia. Kurssi osoittautui hyvin tehokkaaksi. Luulen, että jos olisin suorittanut kolme tasoa tällaisilla kursseilla ennen töihin pääsyä, niin minun olisi ollut paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa kehittyä eteenpäin. Kurssilla minulle ehdotettiin, että voisin pyytää tunnustusta tutkinnolleni. Halusin kuitenkin saada toisen ammatin. Oman alani töitäkin oli tarjolla Suomessa hyvin vähän. Vuoden 2013 talvella päätin lähteä opiskelemaan Savonia-ammattikorkeakouluun. En kuitenkaan osannut päättää, minkä ammatin olisin valinnut, kun tarjolla ei ollut kovin monta vaihtoehtoa (ei ollut, mistä valita). Siksi päätin lähteä jatkamaan omalla alallani toimistotyöntekijäksi merkonomilinjalla. Minulla oli paljon kokemusta toimistotyöstä. Minulla ei ollut epäilystäkään siitä, ettei opiskelusta tulisi helppoa.

Opiskelu Suomessa eroaa paljon opiskelusta Venäjällä. Täällä annetaan mahdollisuus pohtia, sanoa oma mielipiteensä ja tehdä päätöksiä itsenäisesti. Opettajan ja opiskelijoiden välit oppilaitoksissa ovat hyvin ystävälliset ja luottavaiset. Kukaan ei huuda, hauku tai riitele. Jos eteen tulee vaikeuksia, niin sinua tullaan aina vastaan, autetaan tai vihjataan. Mutta vaatimukset suomen kielen taidolle ovat korkeat.

Opiskelu osoittautuikin vaikeammaksi, kuin luulin. Minulle laadittiin oma opintosuunnitelma. Opiskelin sekä päivisin että iltaisin. Päiväopiskelu oli helpompaa, sillä siellä annettiin lukujärjestys, eikä kotona tarvinnut lukea ja opiskella itsenäisesti. Iltaopiskelu oli paljon vaikeampaa. Iltalinja on suunnattu niille opiskelijoille, jotka käyvät päivisin töissä ja haluavat saada ammatin. Tällä hetkellä en ole töissä, jatkan opintoja ja etsin töitä. Hyvää tukea minulle antaa ammattiliitto, joka maksaa kuukausittaisen tuen.

Käytännössä kaikki venäläiset maahanmuuttajat vaihtavat alaa, jos omalle tutkinnolle ei ole mahdollista saada tunnustusta. Venäläisten työkokemusta harvoin luetaan hyväksi Suomessa, siksi venäläiset maahanmuuttajat pyrkivät opettelemaan kielen ja hankkimaan uuden ammatin mahdollisimman nopeasti. Valtio pyrkii tukemaan opiskelijoita: maksetaan opintotukia, ammattikouluissa saa ilmaisen lounaan ja tarjolla on opiskelija-asuntoja. Onnekkaita ovat ne, jotka ovat muuttaneet EU-maista. Heidän ei tarvitse opiskella uudelleen ja työkokemus luetaan hyväksi täysimääräisenä. Niiden, jotka ovat työskennelleet lääkärinä tai muussa terveydenhuoltoalan ammateissa, ei tarvitse hallita suomen kieltä kovinkaan hyvin. Terveydenhoitoalan henkilökunnastahan on Suomessa pula. Siksi täällä on mahdollista saada hyvä työ ja palkka sairaalasta.

Kuopiossa on monta oppilaitosta, joihin voi hakea. On Itä-Suomen yliopisto, Savonia-ammattikorkeakoulu, Sibelius-Akatemia, Muotoiluakatemia, Savon ammatti- ja aikuisopisto, talouskoulu jne. Näissä oppilaitoksissa voi opiskella mihin vain ammattiin, mikä itseä kiinnostaa. Opiskelun voi toteuttaa päivä-, ilta- tai etäopiskeluna sekä työssäoppimisena. Työssäoppimisessa koulu kantaa vastuun opetuksen käytännön järjestelyistä. Työssäoppijan oppilaitos ja työnantaja tekevät keskenään kirjallisen sopimuksen. Ensin tehdään opintosuunnitelma jokaiselle opiskelijalle. Oppilaat osallistuvat itse työhön, ottavat osaa kunkin lukukauden opintosuunnitelman tekemiseen, sen toteutukseen ja arviointiin. On olemassa myös näyttötutkintomuotoinen opetus. Jos jollakulla on jo paljon työkokemusta, muttei mitään kirjallista ammattitaidon todistamiseksi, niin hän voi näyttää taitonsa ja osaamisensa näyttötutkinnolla saadakseen virallisen tutkintotodistuksen. Tutkinnon suorittajat osallistuvat yleensä valmistavaan koulutukseen. Opintojen sisältö ja pituus määritellään aiemman koulutuksen ja työkokemuksen perusteella jokaiselle yksilöllisesti. Tällainen järjestelmä tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kasvattaa ammattitaitoresurssejaan. Nykyään monet ulkomaalaiset tulevat opiskelemaan Suomeen, etsivät töitä ja jäävät tänne töihin.

Suomessa opiskeluun suhtaudutaan hyvin vakavasti. Korkeaa ammattitaitoa vaaditaan lääkäreiden ja opettajien lisäksi myös lähihoitajilta, siivoojilta, leipureilta, rakentajilta, kirvesmiehiltä ja putkimiehiltä. Millä tahansa toimialalla, jolla suomalaiset tekevät työtä, näemme heidän työnsä ammattimaisen jäljen.

Haluaisin huomauttaa, että Suomen valtio panostaa hyvin rahallisesti maahanmuuttajien koulutukseen, antaen mahdollisuuden kotoutua yhteiskuntaan ja kehittyä eteenpäin, saada hyvän ammatin ja perustaa omia yrityksiä.

Teksti: Nadezhda Fofanov
Kuvat: Nadezhda Fofanova ja Tiia Moilanen
Suomennos: Tiia Moilanen

Siirry ylös