• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 17 ) 2014

Minä – Я

Qartveli tarkoittaa gruusialaista

Kolme vuotta sitten Kompassin suomen kielen kurssille ilmestyi iloinen ja huolettomalta vaikuttanut georgialainen mies Aleko. Avoimena ja helposti muiden kanssa toimeentulevana hän löysi nopeasti ystäviä Kuopiosta ja alkoi rakentaa aktiivisesti elämäänsä uudessa maassa ja ennen kaikkea opiskella suomen kieltä intensiivisesti.

Nyt Alexander Gvelesiani omistaa Kuopion keskustassa sijaitsevan Qartveli-nimisen georgialaisen leipomon. Georgialaisittain hänen nimensä lausutaan Alekó. Hänen vaimonsa Nino, joka on kemian ja biologian alan tutkija ja työskentelee Itä-Suomen yliopistossa, oli asunut Kuopiossa muutaman vuoden Gio-pojan kanssa jo ennen aviomiehen muuttoa. Vuosi sitten heille syntyi toinen poika, ja tämän Mosaiikin numeron ilmestymisen tienoilla odotetaan jo kolmannen syntymää. Etelän kansojen traditioiden mukaan mies ei perheenpään ominaisuudessa voi istua tyhjänpanttina. Edes haastattelun aikana Alekolla ei ole vapaata hetkeä, vaan puhumme hänen kanssaan leipomossa samalla, kun hän laittaa leivonnaisia uuneihin, palvelee asiakkaita siinä sivussa, vastaa puheluihin ja ohjeistaa vanhinta poikaa, joka on aina vanhempiensa apuna. Kaikkien näiden tehtävien välissä Aleko kertoo minulle itsestään ja elämästään Kuopiossa:

– Muutin Kuopioon kolme vuotta sitten, enkä osannut suomen kieltä lainkaan. Kompassin kurssin jälkeen pääsin Savon ammattiopiston kurssille ja kesken toisen kurssimoduulin lähdin töihin Ikean kahvilaan. Vaikka silloin vielä ymmärsin kieltä todella huonosti, niin mielestäni kielen oppii kuitenkin parhaiten puhumalla, käytännössä. Mielestäni en erehtynyt. Sitten sain toisen työpaikan RTK-nimisestä yrityksestä. Sitä ennen, vielä ensimmäisessä moduulissa opiskellessani, olin suorittanut yrittäjyyskurssin.

Huomasimme vaimon kanssa, että suomalaiset pitävät meidän gruusialaisista leivonnaisistamme, kuten hatšapurista, ja aloimme miettiä, että miksipäs emme perustaisi omaa yritystä. Minulla on kokemusta yrittäjyydestä Georgiassa, missä minulla oli oma kahvila meren rannalla. Olen ollut monta vuotta mukana ravintolabisneksessä mm. Moskovassa. Alkuun vuokrasimme Kuopion ortodoksisen seurakunnan keittiötä, leivoimme siellä piiraita ja välitimme ne myyntiin Kauppahalliin. Sittemmin, joulukuussa 2013, avasimme oman Qartveli-leipomomme keskustaan ”torin alle”. Qartveli tarkoittaa georgian kielellä georgialaista.

– Millaista yrittäminen on mielestäsi Suomessa? Onko se helpompaa vai vaikeampaa, kuin Venäjällä tai Georgiassa? Mitkä ovat sen erityispiirteet, edut tai epäkohdat?

– Mielestäni yrittäjyydessä Suomessa on vähän yhtäläisyyksiä Georgian tai Venäjän kanssa, mutta asiakaspalvelukokemuksesta on tietysti ollut hyötyä. Toisaalta suomalaiset ovat vähemmän nirsoja ja oikukkaita, tai ainakaan he eivät ilmaise suhtautumistaan avoimesti. Toisaalta taas tänne on vaikea tuoda mitään uutta, suomalaiset suhtautuvat uutuuksiin varovaisesti, totutteluun menee aikaa. Oman yrityksen perustamisprosessi on tietyllä tasolla helpompaa, mutta se taas riippuu siitä, mitä haluat tehdä. Täällä ei saa perustaa mitä tahansa yritystä ja luottaa sen menestykseen. Venäjällä tai Georgiassa yrittäjä perustaa firman ja sitten katsoo, lähteekö se pyörimään vai ei. Täällä yrityksen perustamiselle on oltava vakaat perustelut, tarkka suunnitelma, jonka tarkistavat tietyt instanssit, ja täytyy todistaa, että yrityksesi on toimiva. Muuten lupaa perustamiselle ei välttämättä saa.

Minä ja monet muut yrittäjät olemme samaa mieltä siitä, että Suomessa on helpompaa olla työntekijänä, kuin oman yrityksensä herrana, jos ei ole erityisen suuria ambitioita ja sisäistä tarvetta toteuttaa itseään. Pelkästään ansaitsemisen ja itsensä työllistämisen vuoksi omaa yritystä ei varmaankaan kannata perustaa.

– Onko sinulla aikaa ystäville ja harrastuksille?

– Silloin, kun kävin kursseilla, pelasin jalkapalloa ja tennistä, mutta nyt kaikki aika kuluu perheen ja bisneksen parissa. Käymme kuitenkin vaimon ja lasten kanssa ortodoksisen seurakunnan jumalanpalveluksissa ja tapahtumissa. Kaveripiirissäni on tietenkin eniten venäjänkielisiä ystäviä ja tuttuja. Vaikka Venäjän ja Georgian välillä on muodollinen poliittinen ero, niin käytännössä asuimme vuosia samassa maassa ja meillä on paljon yhteistä. Kun katsomme Rjazanovin, Danelijan tai Gaidain elokuvia, nauravat venäläiset ja georgialaiset, mutta eurooppalaiset eivät ymmärrä. Meidät on keitetty samassa liemessä, saman huumorin, historian, ongelmien ja menestysten kanssa. Surullista on, että nykyään venäläisistä, ukrainalaisista ja georgialaisista yritetään tehdä vihollisia keskenään.

– Millainen mielikuva sinulle on tullut suomalaisista ja Suomesta sinä aikana, jonka olet asunut Kuopiossa?

– Olen ollut hyvin yllättynyt siitä, miten hyvin he ovat osanneet järjestää ja organisoida elämän maassaan. Pidän heidän vastuullisesta suhtautumisestaan asioihin, suomalaiset ovat vilpittömiä, rehellisiä ja luotettavia ihmisiä. Georgiaan verrattuna Suomea voi sanoa matriarkaaliseksi maaksi: naiset ovat täällä riippumattomia, itsenäisiä ja päättäväisiä. Olen kuitenkin huomannut, että täällä lasten välit vanhempiinsa ovat vieraantuneemmat, heidän välillään on suuri välimatka. Georgiassa on tapana, että lapset hoitavat vanhempiaan, kun nämä käyvät vanhoiksi. Minusta näyttää, että nykysukupolvella, eli tulevalla sukupolvella on täällä enemmän oikeuksia, kuin velvollisuuksia. Kun he kasvavat ja perustavat oman perheen, eivätkä ole tottuneet vastuunkantoon, niin egoistisen kasvatuksen tuloksena vastuu lapsista ja vanhuksista siirtyy valtion harteille. Omien lasteni kasvatus on minulle varsin herkkä asia. Haluaisin, että he sopeutuisivat harmonisesti suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta samalla säilyttäisivät oman, georgialaisen kulttuurinsa perinteiden pääasiat ja arvot.

Teksti: Ilona Lipatova
Suomennos: Tiia Moilanen
Kuvat: Alexandr Gvelesianin albumi

Siirry ylös