• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 15 ) 2015

Suomalainen kansallispuku – inspiraation lähde

Vera Romanova

11.–15.5.2015 Imatran kaupungintalon aulassa oli esillä taiteilija Vera Romanovan teemanäyttely nimeltään "He ovat… Kalevala tänään". Näyttely on omistettu kahdelle tämän vuoden merkittävälle tapahtumalle: Kalevalan 180-vuotispäivälle ja kansallispuvun 130-vuotispäivälle. Julkaisemme pienen haastattelun Verasta.

Vera, kertokaa hieman itsestänne.

Synnyin Moskovassa. Vuonna 1992 valmistuin Moskovan arkkitehti-instituutista. Olen koulutukseltani arkkitehti. Ensimmäistä kertaa kävin Suomessa yli viisitoista vuotta sitten lasten talviloman aikaan. Suomi talvella on kuin satu, uskomaton maa upealla luonnolla, puhtaalla ympäristöllä ja huolellisesti säilytetyillä perinteillä. Minua hämmästytti maaginen rauhallisuuden ja puhtauden ilmapiiri. Vuonna 2008 perustimme Suomeen arkkitehtitoimiston ja aloimme asua vakituisesti Imatralla. Minulla on kolme lasta, jotka vaativat paljon huomiota ja huolenpitoa. Minusta on mukavaa tehdä luovaa työtä lasten kanssa. Opetan heille piirtämisen ja maalaamisen perusteita.

Miten idea näyttelystä syntyi?

Näyttelyssä nähtävän työsarjan taustalla on mielenkiintoinen historia, joka alkoi vuosi sitten. Minua innoittivat kansallispuvut, joita olin nähnyt Valtiohotellin puistossa 5. elokuuta 2014 järjestetyssä kansanjuhlassa, jota on jo useamman vuoden järjestetty Imatralla. Tästä tapahtumasta kertoi minulle Svetlana Ranta, joka konkreettisesti kädestä pitäen vei minut tutustumaan kansallispukuihin. Hämmästyin todella. Juhlan osallistujat kansallispuvuissaan kokoontuivat puistoon järjestämään piknikin. Minua ihastuttivat erikoisen kirkkaat, kirjontatöillä ja pitsillä koristellut suomalaiset kansallispuvut. Perinteiset koristeet ovat käsityötä: erikoiset soljet, napit ja rintaneulat. Näin tämän kaiken ensimmäistä kertaa. Suomessa kansallispuku luokitellaan kansallisomaisuudeksi. 

Kyllä, se on hyvin kaunis juhla. Mikä jäi mieleen ennen kaikkea?

Kaikkein vahvimman elämyksen jättivät naisten kasvot, jotka olivat varsin luonnollisia, kauniita ja viisaita. Naiset ikään kuin laskeutuivat alas suomalaisen eepoksen sivuilta. Sitten syntyivät ensimmäiset luonnokset, seuraavaksi tekniikka- ja materiaalikokeilut. Seuraavan puolen vuoden ajan piirsin jokaisen vapaan hetken.

Näyttelyssä esillä olleet työt ovat muotokuvia?

Työni eivät ole muotokuvia, ne paremminkin tuovat esiin näiden naisten ja pukujen piirteitä. Halusin tuoda esiin sen, mitä tunsin juhlassa. Toivon, että onnistuin tuomaan esiin mielialan, ja että myös näyttelyn katsojat kokisivat saman.

Näyttelyn järjestäminen on suuri työ. Kuka auttoi siinä?

Haluaisin kiittää vilpittömästi ihmisiä, joiden apua ilman tämä näyttely tuskin olisi ollut mahdollista. Pääjärjestäjänä oli Venäläinen kulttuuriyhdistys Lyyra ja sen puheenjohtaja Svetlana Ranta. Suuri kiitos Imatran kaupungin kulttuuritoimelle: Ulla Särkiselle ja Heikki Laineelle salin antamisesta käyttöön sekä avusta ja tuesta. Näyttelyn kuraattorina oli Andrei Karkkonen, joka hoiti kaikki organisaatiolliset tehtävät. Töiden sommittelusta kokonaisuudessaan vastasivat Konstantin ja Ljubov Karkkonen. Kiitos Larisa Kyliäiselle ja Reimo Pekkoselle upeasta säestyksestä näyttelyn avajaisissa. Murehdin paljon, mutta saatuani paljon kannustavia sanoja vakuutuin näyttelyn onnistumisesta. Saan yhä lämmintä palautetta.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Aiotko jatkaa työskentelyä tämän teeman parissa?

Kyllä, suunnitelmia on paljon. Monet ideat ovat jääneet toteutumatta. On lyijykynäluonnoksia, ja töitä, joissa on paljon värejä ja liikettä. Loput suunnitelmistani ovat perinteisiä: työskennellä hitaasti, sillä taidetta ei tehdä touhottamalla.

Teksti: Svelana Ranta
Valokuvat: Juhani Junna ja Anna Romanova
Suomennos: Tiina Ynnilä

Siirry ylös