Mosaiikki-Helsinki
Tässä numerossa:
Mosaiikki–Helsingin toimitukselta
Maahanmuuttajien alkukartoitus Helsingin kaupungilla
Nuorten Pulssikahvila
… ja teetä Radzinskin kanssa
Arkisto:
№ 4 (16)
№ 3 (15)
№ 2 (14)
№ 1 (13)
№ 1 ( 13 ) 2013
… ja teetä Radzinskin kanssa
Muutama vuosi sitten Helsingin kaupunginteatteri tilasi maailmankuululta kirjailija Edvard Radzinskilta näytelmän Otto Wille Kuusisesta. Tai Otto Vilhelmovitšista, kuten Neuvostoliitossa tavattiin sanoa.
Työhön kului aikaa lähes kuusi vuotta, ja marraskuussa 2012 hän luovutti valmiin näytelmätekstin. Tapauksen kunniaksi teatterin studiossa järjestettiin kirjailijan lämminhenkinen tapaaminen yleisön ja lehdistön kanssa. Radzinski kertoi näytelmän työstämisestä ja vastasi lukuisiin kysymyksiin.
Toveri K:n elämä ja kuolema ei kerro petoksesta, kavalluksesta tai politiikasta. Näin siitä huolimatta, että Otto Wille Kuusinen pääsi puolueen kärkipaikoille Stalinin ja Hruštšovin hallinnossa, ja hänet palkittiin neljästi Leninin kunniamerkillä huomattavista saavutuksistaan Neuvostoliiton kommunismin rakentamisessa.
Edvard Radzinskin uusi näytelmä kertoo rakkaudesta. Rakkaudesta naiseen. Näytelmän sankari uhkui rakkautta, useampi avioliitto ja suhde loivat hänelle Don Juanin maineen. Näytelmän luoja pyrki ymmärtämään, miksi naiset rakastivat lyhyttä, hintelää ja mitättömännäköistä puoluetoimijaa.
Otto Wille Kuusinen on ainut Kremlin muuriin haudattu suomalainen. Hänen haaveensa tulla haudatuksi mäntyarkussa kotimaahan, rakkaaseen Suomeen, ei käynyt toteen. Ruumis tuhkattiin ja muurattiin muuriin. Yleisö sai kuulla useita ennestään tuntemattomia asioita näytelmän sankarin elämästä. Mutta kaikkein mielenkiintoisin jää arvailujen varaan. Keski-Suomen Laukaassa syntyneen suomalaismiehen persoona on ristiriitainen, omalla tavallaan traaginen. Hänen kohtalonsa on kiinnostanut historioitsijoita ja entisiä maanmiehiä meidän päiviimme saakka.
Kirjailija kaivoi esille valtavan määrän asiakirjoja kahden maan, Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden historiasta, siinä samalla hän kirjoitti useammankin kirjan. Näytelmää valmistellaan jo teatterissa, yleisölle se esitetään vuoden 2013 lopussa Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Jos mittarina käytetään sitä, kuinka suurella mielenkiinnolla tapaamisen yleisö kuunteli ja esitti kysymyksiä, on näytelmän suosio taattu.
On vaikea kirjoittaa maailmankuulusta ihmisestä. Jokainen sana voi olla turha tai sopimaton. Minut tilaisuuteen kutsui ja Radzinskille esitteli kaupunginteatterin ohjaaja Viktor Drevitski. Katsojien tapaamisen jälkeen jäimme odottamaan teatterin aulaan, otimme muutaman valokuvan muistoksi ja rohkenimme kutsua kirjailijan teelle.
Hermoilimme ystävättäreni kanssa miettiessämme, mitä arvovieraille voisi tarjota. Päädyimme blineihin ja kalanmätiin sekä jouluajan herkkuihin, jotka olisivat juuri sopivia teen kanssa. Ja keskustelunaiheista ei tulisi puutetta.
Pöytä on katettu, hetkenä minä hyvänsä saapuvat vieraat: Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä ja ohjaaja Viktor Drevitski sekä dramaturgi, kirjailija, käsikirjoittaja, TV-juontaja, historioitsija ja hurmaava ihminen – Edvard Stanislavovitš Radzinski.
Helsingissä vieraillamme on niin kiireinen ohjelma, että he eivät meinaa enää pysyä tolpillaan. Takana on jääkiekko-ottelu, Ateneum, Berliiniin sinfoniaorkesterin konsertti Musiikkitalossa, tapaaminen Tarja Halosen kanssa vip-aitiossa sekä näytelmän työstämistä, niinpä meille annetaan tunnin verran heidän arvokasta aikaansa. Päivät on aikataulutettu minuutin tarkkuudella, huomenna on jo paluumatkan aika.
Keskustelu lähti liikkeelle jääkiekko-ottelusta. Hiljaisina pidetyt suomalaismiehet osaavat kannustaa joukkuettaan, ottelussa nähtiin tunteiden koko kirjo, kannustushuutoja ja melua. Ja sitten täysin eri tunnelmiin: kaksituhatpäinen yleisö kuuntelee hengitystään pidätellen klassista musiikkia. Tällaisia vastakohtia löytyy Suomesta. Sitten oman rakkaan kesämökin ja Koktebelin epätavallisen luonnon ihastelua, tulevaisuudensuunnitelmia, aivan pikkuisen juttua omasta tuotannosta, kustantajista ja uudesta näytelmästä.
Kirjailijan viehätysvoima ja karisma lumoavat, hänen hiljaista ääntään voisi kuunnella loputtomiin. Vaan aika riensi aivan huomaamatta ja meidän on lopetettava. Pyydämme signeerauksia kirjoihin ja saamme ne, kiitämme saamastamme huomiosta, toivotamme terveyttä, hyvää matkaa ja saatamme vieraat autolle.
Malttamattomina odotamme ensi-iltaa ja jälleennäkemistä Edvard Radzinskin kanssa Helsingissä.
Teksti: Irina Romanova,
Tammikuussa 2013, Helsingissä
Kuvat kirjoittajan arkistosta
Suomennos: Tiia Moilanen
