• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 11 ) 2012

Matka New Yorkiin

Tatjana Koski
Yksi matkakertomus, eli miten tärkeää on olla ammattiliiton jäsen

New York City on Amerikan Yhdysvaltojen suurin kaupunki ja yksi maailman suurimmista kaupungeista, jossa asuu yli 8 miljoonaa asukasta, esikaupunkialueiden kera jopa yli 20 miljoonaa. Kaupunki on rakennettu Atlantin valtameren rannalle, pienille saarille, Hudson-joen suulle. New York on Yhdysvaltojen talouden, politiikan, kaupan, finanssialan, tieteen ja kulttuurin keskus. Se on myös maan merkittävä satamakaupunki. Kaupungin perustivat hollantilaiset siirtolaiset 1600-luvun alussa ja vuoteen 1664 asti sen nimi oli Nieuw Amsterdam (Uusi Amsterdam). Vuonna 1664 Englannin laivasto valloitti kaupungin ilman vastarintaa, ja hyökkäyksen johtajan, herttua Yorkin kunniaksi kaupunki nimettiin New Yorkiksi.

1800-luvun aikana kaupungin asukasluku kasvoi voimakkaasti valtavan maahanmuuton ansiosta. Vuonna 1835 New Yorkista tuli Yhdysvaltojen suurin kaupunki ja 1900-luvun alkupuolella se nousi maailman teollisuuden, kaupan ja viestinnän keskukseksi. Toisen maailmansodan jälkeen New Yorkista tuli kiistatta maailman johtava kaupunki, jonka ainutlaatuista poliittista merkitystä symboloi YK:n päämajan rakentaminen.

Kaupunki muodostuu viidestä eri piirikunnasta: Bronx, Brooklyn, Queens, Manhattan ja Staten Island. Kaupunkiin kuuluu: Manhattanin saari, Staten Island saari, läntinen osa Long Island saarta, osa Pohjois-Amerikan mannerta (Bronx) sekä muutamia pieniä saaria New Yorkin poukamasta.

Minusta tuli ammattiliitto VAL:n jäsen jo kauan sitten. Myöhemmin liitto sulautui osaksi ammattiliittoa JHL. Minulle tulee joka kuukausi liiton lehti Motiivi, joka on varsin mielenkiintoinen julkaisu ja luen sitä hyvin mielelläni. Viime vuoden keväällä huomasin lehdessä mielenkiintoisen ilmoituksen: NEW YORK – JHL:n jäsenmatka 6–11.3.2012. Toteuta haaveesi ja lähde mukaan unelmien Manhattanille! Halusin todellakin toteuttaa tämän haaveeni, joten avasin nopeasti tietokoneeni ja varasin matkan. Pian sain myönteisen vastauksen. Hurraa! Lähden New Yorkiin!

Tästä kului vielä hetkisen aikaa ja sitten sain suurikokoisen paketin Matka-Agenttien toimistosta, joka on erikoistunut kaukaisiin ulkomaanmatkoihin. Täytyy sanoa, että kyseinen matkatoimisto selvästi ymmärtää, miten tällaisia matkoja tulee järjestää, ja nyt oli kyse vielä ammattiliiton tilauksesta! Kirjekuoressa oli paljon mielenkiintoista kirjallisuutta ja ohjeita, miten tulisi varautua kaukaiselle lentomatkalle: oli mm. ohjeet ESTA:n saamisesta (USA:n sähköinen matkustuslupa), yksityiskohtainen matkaohjelma, johon oli merkitty päiväohjelmat miltei minuutin tarkkuudella, kaikkien kiertoajelujen kuvaukset, historiallista tietoa kaupungista ynnä muuta hyödyllistä.

Siitä alkoi valmistautuminen matkaan, mikä oli todella mielenkiintoista. Nyt kutsun sinut, hyvä lukija, mukaan tälle matkalleni ja tekemään pienen katsauksen New Yorkin historiaan.

Ensimmäinen päivä

Lähtöpäivä koitti. Tiistaina maaliskuun 6. päivänä, ilmoitettuna kellonaikana koko ryhmämme kokoontui Helsinki–Vantaan lentokentälle. JHL:n ammattiliittoon kuuluu paljon jäseniä ja ihmisiä tuli koko Suomesta. Kanssamme oli kaksi ammattiliiton edustajaa, Terhi ja Petteri, sekä matkatoimisto Matka-Agenttien edustaja. Ammattiliitto lahjoitti kaikille matkailijoille pienen lahjan, oranssin matkalaukkuvyön. Täytyy sanoa, että se oli todella hyödyllinen lahja: näiden kirkkaanväristen vöiden ansiosta ryhmämme oli helppo tunnistaa New Yorkin lentokentän valtavassa matkustajavirrassa.

Lennon lähtöaika koitti huomaamatta ja kaikkia New Yorkiin matkustavia pyydettiin nousemaan koneeseen. Huomattavan kokoinen Finnairin lentokone odotti meitä hymyilevän henkilökuntansa kanssa, puhtaana ja raikkaana. Alkoi tavallinen lentoa edeltävä jännitys. Vihdoin ja viimein kaikki asettuivat paikoilleen, kiinnittivät turvavyönsä... ja matka alkoi.

Helsingin ja New Yorkin välinen matka on 6 613 km. Lento kesti noin 9 tuntia. Talvella näiden kaupunkien aikaero on 7 tuntia, kesällä 6 tuntia, eli meidän piti ottaa aikaa kiinni, mitä oli hauska tehdä: mieliala oli hyvä, ruoka erinomaista (ruokaa saimme kaksi kertaa), saimme jatkuvasti tiedotuksia matkan etenemisestä. Ikkunoiden takaa näkyi auringonpaiste ja mieli oli korkealla. Joku katseli elokuvia, joku kuunteli musiikkia, jotkut torkkuivat. En väitä, että aika olisi kulunut huomaamatta, mutta lento ei ollut niin pitkäveteistä kuin olin ennalta kuvitellut.

Niinpä me saavuimme lopulta kansainväliselle John F. Kennedyn lentokentälle. New York otti meidät vastaan keväisen, melko kylmän tuulen kera. Passintarkastusjono oli valtava. Kaikki tarkastettiin huolella: kaikkien sormien sormenjäljet, jopa kasvontunnistus. Kun koko ryhmämme oli päässyt tarkastuksen läpi matkatavaroiden luovutustilaan, ulkona oli jo pimeää. Suomalainen matkaoppaamme Ritva oli asunut New Yorkissa jo 30 vuotta. Hän ohjasi meidät linja-autollemme.

John F. Kennedyn lentokenttä sijaitsee 25 km:n päässä kaupungista, joten matkaopas alkoi viivyttelemättä kertoa meille paikallisen elämän erikoisuuksista. Kiiruhdimme megapolikseen. Ympärillämme loisti satoja tuhansia valoja ja tunne oli kuin olisimme olleet jossain oudossa juhlassa. Linja-auto ajoi Manhattanin illassa lukuisia puistokatuja pitkin. Hirveä määrä ihmisiä ja autoja vilisi ohi. Sitten saavuimmekin hotellimme New Yorkerin luokse, 8th Avenuen ja 34th Streetin risteykseen. Kaupungin kadut on numeroitu tai niille on annettu joku erityinen nimi. Hotelli sijaitsi Manhattanin keskustassa.

Se on yksi kaupungin ensimmäisistä hotelleista. Se on rakennettu vuonna 1929, ja siinä on 40 kerrosta ja 912 huonetta. Suuri, suorastaan valtava aula oli vaaleaa marmoria. Meitä vastaan tuli joukko vastaanottovirkailijoita, jotka jakoivat meille nopeasti kirjekuoret, joissa oli huoneiden sähköiset avaimet, ja johtaja ilmoitti, että he odottavat meitä hotellin ravintolassa kello 21.30.

Huoneemme oli 31. kerroksessa, yhtä mahtava ja varma kuin koko hotellikin. Siellä oli valtavat muhkeat sängyt, marmoria kimalteleva amme ja upea näköala kaupungin valoihin. Aamulla näimme ikkunasta New Yorkin kirkkaat pilvenpiirtäjät ja upean Hudsonjoen.

Sovittuna ajankohtana ryhmä kokoontui hotellin ravintolaan, jossa JHL tarjosi meille tervetuloillallisen. Lisäksi saimme paljon matkaamme koskevaa uutta tietoa, saimme kuulla matkan ohjelmasta ja saimme liput metroa ja linja-autoa varten. Ne ovat New Yorkin tärkeimpiä kulkuvälineitä.

Niin päättyi ensimmäinen ja pitkä päivä.

Toinen päivä

Toinen päivä New Yorkissa alkoi melko aikaisin. Aikaero sujui hyvin, jo kello 8 aamulla istuimme aidolla amerikkalaisella aamiaisella! Suurkaupungin asukkaisiin tutustuminen alkoi tarjoilijoista. Nämä vikkelät ja hymyilevät ihmiset suorastaan lentelivät pöytien välillä ja toimittivat ruokailijoiden tilauksia. Kahvia kaadettiin lisää joka minuutti (sitä sai juoda miten paljon tahansa yhden kupin hinnalla). Aamiainen oli monipuolinen ja sopi jokaiseen makuun: tuoreita leipomuksia ja aitoa tuoremehua. Hinnat olivat ilahduttavan alhaisia. Hotellin ravintola toimi ympäri vuorokauden; aamupala muuttui joustavasti lounaaksi, lounas päivälliseksi jne. Sisälle pääsi sekä hotellista että suoraan kadulta. Sain sellaisen mielikuvan, ettei tässä kaupungissa valmistettu aamiaista kotona laisinkaan, eikä muuten muitakaan aterioita. Ja miksi pitäisikään, kun oli mahdollista syödä niin hyvin ja halvalla ravintoloissa ja samalla sai seurustella mukavien ihmisten kanssa?

Sain sellaisen vaikutelman, että New Yorkissa elää ihan omanlaisiaan ihmisiä: hyväntahtoisia ja ystävällisiä. Kaksi paikallista mummoa istui viereisessä pöydässä ja söi puuroa banaaniviipaleiden kera. He jakoivat puoliksi kolme paksua, erikoista lisuketta sisältävää pannukakkuannosta ja joivat kahvia. Aloimme keskustella. He kysyivät meiltä: ”Mistä päin te olette?” Vastasimme: ”Suomesta”. Kävi ilmi, että he tietävät, missä Suomi sijaitsee. He kuulivat venäjänkielisen keskustelumme ja sanoivat jopa pari sanaa venäjäksi. Se oli kivaa.

Tasan yhdeksältä keräännyimme hotellin aulaan ensimmäiselle nelituntiselle Manhattanin kiertoajelulle. Manhattanilla asuu noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Istuuduimme linja-autoon, opas asettui paikoilleen ja retki alkoi.

Yleensä, kun puhutaan New Yorkista, tarkoitetaan juuri Manhattania, vaikka tämä kapea, 21,5 km pitkä ja 1,3–3,7 km leveä saari on vain osa koko kaupungista, mutta siellä sijaitsevat lähes kaikki New Yorkin merkittävät nähtävyydet. Niiden joukossa ovat historialliset pilvenpiirtäjät: Empire State Building, Rockefeller Center, Woolworth Building, Metropolitan Museum of Art, Solomon R. Guggenheim -museo, Metropolitan Ooppera, American Museum of Natural History, legendaarinen hotelli Chelsea, YK:n päämaja, Lincoln Center taidekeskus, Harlem ja Soho. Täältä löytyvät myös kaksi kaupungin tärkeintä katua: Broadway ja Fifth Avenue. Neljässä tunnissa ehdimme kierrellä koko saaren. Silmät ympyräisinä seurasimme suurkaupungin elämää linja-auton ikkunoista. Näimme todella paljon kaikkea mielenkiintoista!

New York on taianomainen kaupunki. Siitäkin huolimatta, että kyse on miljoonakaupungista, sillä on oma sielunsa. Turistina olin hämmästynyt, miten hyvin kaikki oli suunniteltu. Erityisesti hämmästyttää kaupungin järjestelmällisyys, mittasuhteet ja suuruus: kun on tehty talo, se on valtava pilvenpiirtäjä, kun on tehty keskuspuisto, niin sekin on huomattavan suuri ja todella kaunis, kun on tehty museo, siihen on käytetty epätavallista arkkitehtuuria, jopa Keskuskirjastokin on oikea palatsi.

Kiertoajelumme jatkui. Saavuimme China Town kaupunginosaan, jossa asuu miltei 250 000 kiinalaista (koko New Yorkissa heitä on n. 300 000). Kanava, joka aikaisemmin erotti China Townin italialaiskorttelista on täytetty ja muutettu tavalliseksi kaduksi. Suurin osa kiinalaisista ei osaa englantia; monet eivät koskaan lähde oman alueensa ulkopuolelle vaan he syntyvät, elävät ja kuolevat täällä. Kiinalaiset ovat hyvin työteliästä ja yritteliästä kansaa. Tästä on todisteena iso määrä edullisia kauppoja, kioskeja ja ravintoloita. Kiinnitimme huomiota siihen, ettei China Townissa ole korkeita rakennuksia tai pilvenpiirtäjiä. Niitä ei löydy myöskään tiheään asutusta Harlemista, joka on afrikanamerikkalaisten asuttamaa aluetta. Talot ovat matalia, mutta siistejä. Kaikkialla on puhdasta, niin kuin koko kaupungissakin. Tällä alueella ei asu valkoisia eikä turistienkaan kannata kurkistella alueelle edes uteliaisuudesta.

Oikealla puolellamme on New Yorkin kaupunginhallintorakennus eli kaupungintalo. Se rakennettiin vuonna 1913. Siinä on ”vain” 40 kerrosta, ja korkeutta on 177 metriä. Siellä toimii 13 julkishallinnollista palvelua ja työntekijöitä on 2 000. Kaupungin pormestari saa täysin symbolista palkkaa: 1 dollarin vuodessa (hän on miljardööri), mutta työ, jota hän alaisineen tekee kaupungin menestyksen eteen on hämmästyttävää. New Yorkissa on todella siistiä; kadut kiiltävät, jokainen pensas ja puu on hoidettu, missään ei loju tupakantumppeja eikä koirien ”aikaansaannoksia”. Sakko sellaisen ”kakun” jättämisestä on 250 $, joten jäljet kannattaa siivota heti. Vaikka amerikkalainen elokuvateollisuus on luonut melko synkän kuvan New Yorkista, kaupungissa on turvallista asua.

Autoja New Yorkissa on valtavasti, mutta ruuhkia ei juuri ole, vaikka se on USA:n ainoa kaupunki, jonka asukkaista puolet ei omista omaa autoa vaan käyttää julkisia liikennevälineitä. Väärästä pysäköinnistä saa 225 $ sakot. Välttyäkseen sakkojen maksusta, jotkut autoilijoista jättävät noutamatta autonsa siirtokeskuksen varastolta. Jonkun ajan kuluttua noutamatta jätetyt autot huutokaupataan. Silloin omistaja käy ostamassa autonsa takaisin, sillä se tulee näin halvemmaksi.

Tärkeimpiä joukkoliikennevälineitä ovat metro ja linja-auto, sekä lukematon määrä keltaisia takseja, joita on New Yorkissa 13 000. Taksit ovat Suomeen verrattuna aika halpoja ja turvallisia. Vapaa taksi pysähtyy missä vain, kunhan nostaa kätensä ylös. Todella käytännöllistä!

Manhattanilla monet korttelit muodostuvat tiettyyn käyttötarkoitukseen tarkoitetuista rakennuksista. Otetaanpa esimerkiksi First Avenue. Alueella on yksitoista suurta lääkärikeskusta, sairaalaa ja vuodeosastoa sekä erityinen köyhien sairaala. Tällaista keskitettyä sijoittelua pidetään järkevänä.

Amerikan vallan symbolina on Wall Street – finanssikorttelin pieni katu, jossa toimii lukematon määrä toimistoja ja lähes 400 000 työntekijää.

Sullivan Streetillä on teatteri, jossa esitetään jo vuodesta 1943 lähtien samaa, edelleenkin yhtä suosittua näytelmää. Suurin osa teattereista sijaitsee kaikkein leveimmän ja pisimmän kadun, Broadwayn varrella, joka kulkee läpi koko Manhattanin. Sen pituus on 25 kilometriä! Broadwayn lähellä, kuuluisassa teatterikorttelissa on 39 teatteria. Kaiken kaikkiaan New Yorkissa on n. 100 teatteria, mukaan lukien Metropolitan Oopperan. Broadwayn teatteri on synonyymi koko Amerikan teatteritaiteelle.

Kuuluisa kirjailija Edgar Allan Po kirjoitti aikoinaan: ”Kaikkihan tietävät, että Broadway on koko Uuden Maailman hienoin katu. Se on aortta, jossa virtaa koko järjestelmämme hienoin veri. Kaikki kauneus, mitä maassamme on, on tullut tältä kadulta. Täällä järjestetään parhaat näyttelyt ja avajaiset, tänne saapuvat kaikki maailman karavaanit.” (suomennettu venäjästä)

Valitettavasti emme pystyneet käymään paikallisissa teattereissa, sillä pääsylippuja ei saanut enää esityspäivänä. Kävellessämme Broadwaylla huomasimme, miten pitkä jono teatterin kassan edessä oli. Näytti siltä, että puoli New Yorkia himoitsee lippuja teatteriin ja konsertteihin. Lähellä Broadwayta löysimme yllätykseksemme vuonna 1492 Amerikan löytäneen Kristoffer Kolumbuksen mukaan nimetyn aukion.

Kiertoajelun aikana oli mukavaa kuulla myös suomalaisista, jotka olivat jättäneet jälkensä Amerikkaan. Yksi heistä on ollut esimerkiksi Eero Saarinen, kuuluisan arkkitehdin ja Suomen kansallisromanttisen tyylisuunnan perustajan, Eliel Saarisen poika. Eero Saarinen rakensi General Motorsin tehdasrakennuksen Michiganin osavaltioon vuonna 1955, asemarakennukset New Yorkin J. F. Kennedyn ja Washingtonin Dullesin lentokentille sekä Amerikan Lontoon suurlähetystörakennuksen.

Linja-automme ikkunasta näkyi oikealla New Yorkissa sijaitseva YK:n päämaja. Se on iso rakennuskokonaisuus, joka toimii YK:n toimielimien virallisena toimipaikkana. Rakennus sijaitsee Manhattanin itäpuolella. YK perustettiin lokakuussa 1945, mutta päämaja rakennettiin New Yorkiin vuonna 1951. Kun rakennus valmistui, sitä pidettiin Manhattanin nykyaikaisimpana arkkitehtuurisena luomuksena. Rakennuksen etupuolella oli pitkä rivi lipputankoja, joihin oli ripustettu YK:n 193 jäsenmaan liput.

Times Square on Manhattanin keskustassa oleva aukio, Broadwayn ja Seventh Avenuen risteyksessä. Tällä aukiolla sanomalehti New York Times on 31.12.1923 lähtien joka vuoden viimeisenä päivänä kello 23:59 laskenut kristallipallon alas Uuden vuoden alun kunniaksi. Times Squarea kutsutaan maailman risteykseksi. Sitä on moneen kertaan ylistetty kirjallisuudessa, elokuvissa ja kirjoissa.

Matkamme varrelle osui maailman kaupan keskus World Trade Center, tai tarkemmin ottaen se, mitä siitä jäi jäljelle vuoden 2001 syyskuun 11. päivän traagisten tapahtumien jälkeen. Terroristien hyökkäys vuonna 1973 rakennettuihin kaksoistorneihin (molemmissa torneissa oli 110 kerrosta ja 412 metriä korkeutta) vei hengen noin 3 000 ihmiseltä. Räjähdyksen aiheuttama tuhka peitti suuren alueen tornien ympäriltä. Jonkun ajan kuluttua monet firmat siirsivät toimistonsa toiseen paikkaan. Kahden sortuneen tornin tilalle rakennetaan nyt viittä uutta tornia, joista on tulossa entistä korkeampia.

Ohitimme pienen hotellin, jossa asuu Yoko Ono, New Yorkissa vuonna 1980 tapetun, kuuluisan John Lennonin (John Winston Ono Lennon) vaimo. Kerrotaan, että myös laulaja Madonna olisi halunnut muuttaa tänne, mutta hotellin omistaja ei ollut huolinut häntä, koska pelkäsi, että niin suuri tähti olisi houkutellut liikaa paparazzeja hotelliin.

Yhden aidatun talon luona huomasimme puutarhan, jossa viljeltiin yrttejä ja vihanneksia omaan käyttöön. Sellainen isännän harrastus on täällä todellinen harvinaisuus, sillä talo sijaitsee keskellä pilvenpiirtäjiä, joiden ympärillä ei ole pihoja.

Fifth Avenue on yksi maailman kalleimmista kaduista. Sen pituus on 15 km ja se jatkuu lähes koko Manhattanin läpi. Ajoimme melkein koko kadun pituuden. Monet New Yorkin nähtävyyksistä ja kaupungin symboleista sijaitsevat juuri täällä. Miljardöörien talot ja huvilat, Empire State Building, Rockefeller Center, New Yorkin kirjasto, Pyhän Patrickin tuomiokirkko, kuuluisia museoita, yritysten ja pankkien toimistoja sekä valtava määrä ylellisiä kauppoja.

Näemme Irakin sodassa kuolleiden amerikkalaissotilaiden muistoksi rakennetun kirkon ja kauempana oli kirkko, jossa Elizabeth Taylor (Elizabeth Rosemond Taylor) meni monta kertaa vihille. Saman teki myöhemmin myös kuuluisa näyttelijä Mickey Rourke.

Rockefeller Center tekee vaikutuksen korkeilla pilvenpiirtäjillään, jotka muodostavat nyky-New Yorkin arkkitehtuurin perustan. Pilvenpiirtäjinä pidetään yli 150 metriä korkeita rakennuksia ja New Yorkissa niitä on 5 500 kappaletta. Niistä viidenkymmenen rakennuksen korkeus ylittää kaksisataa metriä. Ne eivät seiso kiinni toinen toisissaan vaan vuorottelevat matalampien talojen kanssa, jotta luonnon valo pääsisi niiden välitse. Suurimmalla osalla taloista on oma nimensä. Esimerkiksi 319-metrinen Chrysler Building rakennettiin vuonna 1930 samannimiselle autoyhtiölle. Pilvenpiirtäjien määrässä New York häviää vain Hongkongille. Vanha 1800-luvulla rakennettu rakennuskanta sopii hyvin yhteen uudempien rakennusten kanssa, mutta tiheäänasutulla Manhattanilla maata on vähän ja se on kallista, mikä selittää pilvenpiirtäjien suuren määrän. Millainen maaperä pystyy kestämään tällaisen painon? Kävi ilmi, että Manhattan sijaitsee todella kestävällä kalliopohjalla, joka kestää korkeiden talojen painon ja on mahdollistanut myös maanalaisen metron ja junaradan rakentamisen, nimittäin tavallisetkin junat kulkevat täällä vain maan alla.

Vuonna 1873 rakennettu keskuspuisto Central Park on suorakulmaisen muotoinen (pituus 4 km, leveys 800 m) ja se on yksi USA:n suosituimmista käyntikohteista. Se on tehty melkein kokonaan käsityönä. Puistossa on muutamia tekojärviä, puistokatuja, kaksi luistelurataa, pieniä luonnontilaisia alueita, lasten leikkikenttiä ja oma eläintarhansa. Puistoa ympäröi kymmenen kilometrin pituinen tie juoksemista, pyöräilyä ja rullaluistelua varten. Puistoa kutsutaan Manhattanin vihreiksi keuhkoiksi. Sen ympärillä on kuuluisia museoita.

New Yorkissa on paljon erilaisia tutkimuslaitoksia. Niiden joukossa on mm. erittäin kuuluisa Columbian yliopisto, joka perustettiin jo vuonna 1754. Yliopistossa opiskelee noin 20 000 opiskelijaa.

Kierroksemme jatkuu, mutta nyt kävelemme Hud-sonjoen rannalla ja ihastelemme kauempana näkyvää Vapaudenpatsasta.

Soho on Manhattanin entinen teollisuusalue, jossa oli 1800-luvulla tekstiilitehtaita. 1980-luvun puoliväliin mennessä Sohon kaupunginosassa oli taidegallerioita, jolloin Soho muuttui boheemien pyhiinvaelluspaikaksi, ja teollisuusvarastot muutettiin asunnoiksi. Tässä kaupunginosassa näimme Evolution nimisen myymälän, jossa myydään pääkalloja ja luita. Soho on hyvin kaunista aluetta ja se on säilyttänyt osan New Yorkin henkeä.

Linja-auton ikkunoista vilisee Manhattanin eri alueita, isoja ja pieniä puistoja, pilvenpiirtäjiä, puhtaita katuja, mainostauluja ja paljon ihmisiä... Elämä Isossa Omenassa, kuten New Yorkia myös kutsutaan, kuhisee vilkkaana, mutta ei kaikilla ole kiire: jotkut ulkoilevat koiransa kanssa, joku istuskelee puiston penkillä ja keskustelee ystävällisesti tuttavansa kanssa ja toinen lukee lehteä. Oppaamme kertoi, että Amerikassa kaikilla työläisillä ja toimihenkilöillä on omat eläkeikärajansa. Esimerkiksi opettajat jäävät eläkkeelle 25 työvuoden jälkeen, poliisit 20 vuoden jälkeen ja tuomarit iän mukaan, 70-vuotiaana. Jokaiselle on oma aikansa!

Matkamme Manhattanilla on tullut päätökseen. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että jo pelkästään tämän kiertoajelun takia kannatti tulla New Yorkiin!

Kolmas päivä

Päivän ensimmäinen puolisko, tai oikeastaan kokonaista seitsemän tuntia kolmannesta New Yorkin päivästämme oli varattu kaupoissa kiertelyä varten. Aamiaisen jälkeen lähdimme linja-autolla Woodburry Common Premium Outlets kauppakeskukseen, joka sijaitsi 90 kilometriä New Yorkista pohjoiseen.

Se oli kokonainen kauppakaupunki, varta vasten tätä tarkoitusta varten rakennetuista taloista tehty. Oli puhdasta, kodikasta, kaunista, ja oli jopa paikkoja, joissa voi välillä levähtää. Siellä oli yli kaksisataa erilaista yritystä ja brändiä edustettuina. Jokaiselle löytyi jotakin mieleistä. Lisäksi tutustuimme kaupunkia ympäröiviin alueisiin pohjoisessa. Siellä oli aitoja metsän peittämiä vuoria, peltoja ja pikkukaupunkeja.

Onnistuneiden ostosten jälkeen oli vielä voimia tutustua Brooklyn-siltaan ja Manhattanin valoihin. Matkustimme metrolla Brooklyniin, Hudsonjoen alitse. New Yorkin metro on yksi maailman vanhimmista. Ensimmäinen linja avattiin vuonna 1868 ja siinä on nykyään 486 asemaa. Neljää asemaa lukuun ottamatta metro toimii ympärivuorokautisesti kuljettaen noin 4 miljoonaa matkustajaa vuorokaudessa. Metrossa näki paljon värikkäitä ihmisiä ja sai tuntea itsensäkin vähän amerikkalaiseksi.

Lopulta astelimme kuuluisalle Brooklynin kävelysillalle. Se on rakennettu vuonna 1883 ja yhdistää yhä Brooklynin ja Manhattanin. Silta on tuettu sivuilta teräsvaijereilla, jotka näyttävät isolta verkolta. Se on yksi USA:n vanhimmista riippusilloista ja rakennustöiden päättyessä se oli maailman suurin riippusilta. Sillä on pituutta 1 825 metriä. Kun kävelimme siltaa pitkin, alkoi hämärtää ja puhalsi merituuli. Tuhansia ihmisiä käveli, pyöräili, rullaluisteli ja hölkkäsi meitä vastaan, mutta suoraan allamme, kevyenliikenteenväylän alapuolella, porhalsi autoja; silta on nimittäin kaksikerroksinen. Hetken päästä oli jo täysin pimeää, joten edessämme välkkyivät Manhattanin tuhannet ja taas tuhannet valot, kutsuvina ja houkuttelevina. Niistä huokui joku heikko viittaus olemassa olon ikuiseen salaisuuteen, jossa elämä ”on vain välähdys menneisyyden ja tulevan välissä”. Tämän valtavan kaupungin kauneus, ylhäisyys ja valtavuus suorastaan salpasi hengen! Koko ajan teki mieli ottaa valokuvia, että voisin ikuistaa nämä unohtumattomat hetket.

Sinä iltana hyödynsimme vielä kerran metroa ja ajoimme maailman suurimmalle rautatieasemalle, jossa on eniten laitureita (44) ja kiskoja (67), mutta emme nähneet yhtään junaa. Kaikki junat kiiruhtavat syvällä maan uumenissa ja ne voi huomata vain silloin kun ne kulkevät siltoja pitkin veden pinnan yllä. Asema avattiin vuonna 1871, mutta sen jälkeen se on uudistettu moneen kertaan. Asema on suurenmoinen arkkitehtuurin luomus: sisällä on valtava halli, joka on päällystetty vaalealla marmorilla. Katto imitoi onnistuneesti vaaleansinistä taivasta. Satumaisen upeaa!

Neljäs päivä

Lähdimme Battery Parkiin, joka on perustettu vuonna 1811. Se on saanut nimensä Manhattania englantilaisten hyökkäyksiltä suojelleen rantatykistön mukaan. Sen jälkeen menimme lautalla saarelle, jossa Vapaudenpatsas sijaitsee. Turvatarkastus ennen lautalle nousua oli samanlainen kuin lentokentällä, aina kenkien riisumista myöten. Kukaan ei vastustellut vaan kaikki ymmärsivät, että se oli välttämätöntä. Lautta täyttyi nopeasti ja seuraava matkamme alkoi, tällä kertaa veden päällä! Saatoimme nähdä New Yorkin siluetin toisesta näkökulmasta ja ihana aurinkoinen kevätpäivä oli omiaan kohottamaan mielialaa entisestään.

Kun kerta puhumme New Yorkin säästä, voin mainita, että sää on täällä varsin ennalta-arvaamaton ja joskus se yllättää newyorkilaiset pehmeällä, miltei lumettomalla talvella ja tuntuvan viileällä kesällä. Joskus vielä huhtikuussa on voinut olla kova puhuri, joka on peittänyt kaupungin paksuun lumikerrokseen. Lämpötilalla on taipumus vaihdella hyvin nopeasti. Myöhäissyksyllä ja varhaiskeväällä matkaavia kehotetaan seuraamaan säätiedotuksia ja ottamaan mukaansa eri säätiloihin sopivaa vaatetusta. Näiden 5 päivän aikana mekin ehdimme kokea tämän vaihtelun ihanuutta: lämpötila oli -1 ja +18 välillä.

Vihdoin ja viimein eteemme avautui Vapaudenpatsas, Amerikan symboli. Se ei todellakaan pettänyt odotuksiamme, patsas oli iso, kirkas ja suurenmoinen! Muistomerkin täydellinen nimi on: Vapaus valaisee maailmaa. Se on lahja ranskalaisilta Amerikan vallankumouksen 100-vuotisjuhlana. Jotta patsas saatiin kuljetettua Yhdysvaltoihin, se purettiin 350 osaan, jotka laitettiin 214 laatikkoon. Patsaan jalusta rakennettiin paikan päällä, Amerikassa. Patsas on valtava. Sen kokonaiskorkeus maasta soihdun kärkeen asti on jalustoineen 93 metriä, varsinainen patsas on 46 metriä. Se painaa 225 tonnia. Pelkästään käden pituus on 5 metriä ja nenä on yli metrin. Patsas on valmistettu kuparista. Julkistamispäivästään lähtien se on toiminut myös majakkana. Luomuksen tekijä on kuvanveistäjä Bartholdi ja projektin teknisessä toteutuksessa avusti Eiffel, jonka tekoa on myös samanniminen torni Pariisissa. Sisältä rakennelma on ontto ja sisällä on museo, joka oli remontin takia valitettavasti suljettuna. On ollut mahdollista nousta kruunuun asti ja kruunussa on näköalaikkunat New Yorkin lahteen.

Ostimme matkamuistoja ja kiersimme vielä kerran Vapaudenpatsaan, minkä jälkeen palasimme lautalle ja suuntasimme seuraavalle historialliselle saarelle, Ellis Islandille (tarkoittaa käännettynä pyhää maata), johon ensimmäisen kerran rantautuivat yli 100 miljoonan asukkaan esi-isät, 40 % maan nykyasukkaista. Saarella sijaitsi USA:n suurin maahanmuuttajien vastaanottokeskus vuosina 1892–1954. Siellä sijaitsee myös Maahanmuuton museo, Immigration Museum, joka avattiin vuonna 1976.

Maahanmuutto on ollut New Yorkin väkiluvun nopean kasvun avaintekijä. Aikoinaan suurin osa asukkaista oli Euroopasta saapuneita maahanmuuttajia, lähinnä irlantilaisia ja saksalaisia, mutta nyt kaupunki on kansainvälinen ja siellä asuu ihmisiä jotka ovat tulleet maapallon eri kolkista.

Päivä päättyi iltaan kuuluisassa pyörivässä ravintolassa, The View Lounge, New Yorkin Marriot Marquis Hotellissa, joka sijaitsee Manhattanin keskellä, 46–47 kerroksissa. Ehdimme ”pyöriä” muutaman kerran ihastellen ohitsemme lipuvia pilvenpiirtäjiä.

Viides ja viimeinen päivä

Aamulla meitä odotti Empire State Building, 102-kerroksinen pilvenpiirtäjä, joka sijaitsi melkein hotellimme kulman takana. Se rakennettiin vuonna 1931. Se oli maailman ensimmäinen rakennus, jossa oli yli 100 kerrosta. Sen sisällä on noin 1 000 toimistoa. Ala-aula on 30 metriä pitkä ja 3 kerroksen korkuinen. Sitä koristelee kohokuva, jossa kuvataan maailman seitsemän ihmettä ja niiden keskellä seisoo kahdeksas ihme – itse Empire State Building, joka valaistaan aina erikoisesti viikonpäivien ja juhlapäivien mukaan. Ainutlaatuinen näky! Rakennuksessa sijaitsee myös kuuluisa Guinnesin maailmanennätysten sali. Hissillä voi muutamassa minuutissa päästä maailman suosituimmille näköalatasanteille joko 86:een tai 102 kerrokseen. Tasanteelta aukeaa henkeäsalpaava näköala kaupungille, joka on kauneimmillaan yöllä ja pimeän aikaan, kun New York kimaltelee neonvalojen ja eriväristen valojen loisteessa. Kun olimme ylhäällä ja ihastelimme kaupungin maisemia, mietin sitä, miten amerikansuomalainen appiukkoni oli Amerikassa asuessaan varta vasten matkustanut New Yorkiin vuonna 1932 saadakseen käydä tässä, siihen aikaan ihmeellisessä rakennuksessa!

Tänä päivänä meitä odotti vielä yksi matka - Rooseveltin saarelle East Riverin salmessa. Se on todella pieni saari. Sen leveys on vain 240 metriä ja pituus 3,2 kilometriä. Sinne voi päästä vain kahta siltaa pitkin Queensin kaupunginosasta tai vuonna 1976 avattua köysirataa pitkin. Köysirata on itse asiassa riippuva raitiovaunu, jonka hyttiin mahtuu korkeintaan 125 ihmistä. Vaunu tekee 115 vuoroa päivässä ja liikkuu 26 km/h noin 70 metrin korkeudessa. Tämä köysirata on monta kertaa vilahtanut Hollywoodin elokuvissa, mm. elokuvassa Spider-Man – Hämähäkkimies.

Roosevelt Island on Manhattanin lähiö, jossa asuu 12 000 ihmistä – ei hullumpi määrä noin pikkiriikkiselle saarelle! Täältä löytyy supermarketteja, sairaaloita, ravintoloita ja pubeja, ja saarella on jopa oma poliisipiirinsä. Se on kuin minikaupunki. Saaren asutun osan ympäri voi kävellä 15 minuutissa ja samalla voi ihailla sen nähtävyyksiä: vuonna 1872 rakennettu Rooseveltin majakka, kahdeksankulmainen rakennus Octagon (1839) – entinen hullujenhuone ja nykyinen asuintalo, jossa on New Yorkin suurin määrä aurinkokennoja; Blackwell House – New Yorkin kuudenneksi vanhin rakennus ja 1900-luvun arkkitehtuurin muistomerkki, sekä Good Shepherd kirkon kellotorni (1888).

Siinä olikin kaikki, mitä ehdimme parissa tunnissa nähdä. Tämä saari poikkeaa muista kaupunginosista etenkin omalla hiljaisuudellaan. Sen takia asunnot maksavat täällä niin paljon. Täällä on ihan erilainen, kiireetön elämänrytmi, mikä muistuttaa ”yksikerroksisen Amerikan” elämää. Alue sopii erittäin hyvin perheellisille ja varsinkin lapsille. Täällä ei ole äänekkäitä klubeja ja turistilaumoja. Näyttää siltä, etteivät turistit juuri viitsi tuhlata aikaansa tähän pikkuruiseen saareen. Täältä löytyy kuitenkin kirjasto ja muutamia kouluja, upea rantakatu ja virkistysalue. Saarella on myös hienoja pieniä puistoja ja liikunta-alueita. Lokkeja on paljon, joka puolella juoksentelee oravia.

Saaren arkkitehtuuri on täysin erilainen kuin Manhattanilla. Talot ovat matalia ja muistuttavat hotelleja: käytävillä on matot, on suuret näköalaikkunat ja huoneiden numerot on merkitty oven alaosaan.

Iltalennolla jätimme New Yorkin taaksemme. Seuraavana aamuna Helsinki otti meidät vastaan kylmällä myöhäiskevään säällä. Matkamme päättyi, mutta haluaisin yhä uudelleen ja uudelleen palata Amerikkaan ja tutustua paremmin tuohon houkuttelevaan, suureen ja kauniiseen maahan!

Teksti ja kuvat: Tatjana Koski
Toukokuu 2012, Helsinki

Lähde: http://ru.wikipedia.org/wiki/

Suomennos: Päivi Nironen

Siirry ylös