• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 1 ( 24 ) 2011

Laskiainen

Loista kirkkahasti tuli, jottet sammuisi.
Niin kuin aikaan jokaisen laskiaisen
linnut taivaalla lentää kirmaillen.
Loista kirkkahasti tuli, jottet sammuisi.
Linnut taivaalla lentää kirmaillen
talven, viiman kauas pois karkottaen.
Loista kirkkahasti tuli, jottet sammuisi.
Lapsijoukko niiden perään ryntäsi,
kotipihalta poispäin jo karkasi.
Loista kirkkahasti tuli, jottet sammuisi.
Tartu liekki kuuma sydänlankahan,
syty, leimahda nuotio loistamaan.

Laskiainen on muinaisslaavilainen talven hyvästelyjuhla, jolloin juhlitaan siirtymistä kevääseen ja keväisten maatalolustöiden alkamista. Muinaisslaavilaisista juhlista laskiainen on kaikkein vanhin. Laskiaisen tuloon ja sen viettoon alettiin valmistautua jo edellisen viikon lauantaina siten, että blinejä alettiin tehdä etukäteen. Koko laskiaisviikko oli yhtä suurta ja iloista juhlaa. Ihmiset kävivät toistensa luona kylässä syömässä blinejä ja ajelivat teitä pitkin hevosten vetämissä koristelluissa reissä. Joskus rekiryhmän eteen valjastettiin hevosen sijaan joukko naamioasuisia hahmoja ja rekeen pystytettiin pylväs, jossa oli pyörivä rengas uudelleensyntyvän auringon symbolina. Tehtiin liukumäkiä, ja niistä laskettiin kelkalla tai tuohen- tai nahanpalasen päällä. Naamioituneet hahmot kuljeskelivat sinne tänne ja tanssivat nuotioiden ympärillä; nuotiot oli tehty sarafaniin ja huiviin puetusta olkinukesta, jonka huivi oli sidottu mummotyyliin.

Siitä alkoi laskiaishurvittelu: ajeltiin pitkin teitä ja järjestettiin nyrkkitappeluja. Lapset rakensivat lumilinnoja. Talven hyvästelyrituaalit huipentuivat laskiaisen viimeisenä päivänä (sunnuntai-iltana). Tuolloin kaikki kyläläiset toivat omilta pihoiltaan olkilyhteen. Ne laitettiin kylän laidalle ja sytytettiin palamaan. Samaan aikaan kaikki paikalle kokoontuneet ihmiset lauloivat iloisesti. Tuota tapaa nimitettiin «laskiaisen polttamiseksi». Näyttävyyttä juhlaan saatiin sitomalla olkilyhteet tankoihin, joita pystytettiin tien varteen. Auringonlaskun jälkeen ne sytytettiin palamaan. Jossain paikoissa olkilyhteet korvattiin tervatynnyreillä. Toisissa paikoissa säilyi perinne, jonka mukaan «anteeksiantosunnuntaina» sytytettiin tuleen jopa jäämäki. Sitä varten pihoilta kerättiin risuja, lastuja ja rikkinäisiä pyttyjä. Ne kaikki kasattiin jäämäkeen, ja sitten sytytettiin nuotio. Nuotio symbolisoi keväistä aurinkoa, jonka kirkkaat säteet sulattavat talven kinokset. «Laskiaisen polttaminen» symbolisoi slaavilaisille kevään vastaanottamista ja talven karkottamista. Myös laskiaisen viimeistä päivää vietettiin erikoisella tavalla. Sitä sanottiin «anteeksiantosunnuntaiksi» ja «suutelupäiväksi»: tuolloin sekä tutut että tuntemattomat ihmiset pyysivät tavatessaan toinen toisiltaan anteeksi ja tapaaminen huipentui suudelmaan. Laskiaisen päättyessä kaikki menivät saunaan, koska kevättä vastaanotettaessa piti sekä omantunnon että kehon olla ehdottomasti puhdas.

Tänä vuonna vaasalainen Venäjän kielen ja kulttuurin yhdistys Majak järjesti Miratalossa Laskiaisen saattajaiset. Itse juhla ja siihen liittyvät tavat ovat hyvin mielenkiintoisia sekä aikuisille että lapsille. Pihalla esitettiin näytelmä, johon kuului lauluja, sutkauksia, leikkejä ja erilaista viihdykettä lapsille. Kaikki osanottajat ja monet katsojatkin tulivat paikalle värikkäisssä puvuissa; meillä oli todella hauskaa, eikä sääkään pettänyt. Ja mikä tärkeintä - blinit onnistuivat täydellisesti!

Haluan kiittää kaikkia innokkaita ryhmäläisiämme, jotka antoivat meille lahjaksi juhlan: Vera Saltanova, Irina Lavyrjova, Aleksandra Petrova, Farhoda Hakimova, Aleksei Vasiltšenko ja Usva Karna. Loistavasti toimittu!

Nadezda Zhandr

Venäjän kielen ja kulttuurin yhdistyksen

Majakin puheenjohtaja

Kuvat: Nea Selene Ilvesmaa

Siirry ylös