2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 |  2010
2009 |  2008 |  2007 | 


№ 3 (26)


№ 2 (25)


№ 1 (24)

№ 1 ( 24 ) 2011

Aikakausien elävä yhteys

«Voiko hengen varastaa sydämestä? – Ei koskaan!»

S. Vurgun

Taas kerran on talven pakkasten tilalle tullut kevät ja sen mukana kaikkein iloisin juhla, Novruz Bayram. Novruzia vietetään 20.–21. maaliskuuta, kevätpäiväntasauksen aikaan. Vertauskuvallisesti se on luonnon uudistumisen aikaa. Juhlaan kuuluvat rituaalit ja tavat ovat hioutuneet vuosisatojen aikana.

Tulenpalvonnan perinteitä

Azerbaidžanissa Novruz-juhlan alkuperä liitetään muinaiseen uskontoon, zarathustralaisuuteen ja tulenpalvontaan. Valmistautuminen juhlaan alkaa jo kuukausi ennen varsinaista juhlaa. Tämän kuukauden jokainen keskiviikko on pyhitetty yhdelle luonnonvoimalle: Su Tšeršenbelle (Veden luonnonvoima), Torpag Tšeršenbelle (Maan luonnonvoima), Odlu Tšeršenbelle (Tulen luonnonvoima) ja Ahyr Tšeršenbelle (Ilman luonnonvoima). Ajatellaan, että ensimmäisenä keskiviikkona uusiutuu Vesi, sitten Tuli, Maa ja Ilma. Viimeisenä, neljäntenä keskiviikkona, tuuli avaa puiden silmut ja kevät alkaa.

Koska Azerbaidžan oli zarathustralaisuuden kehto, on siellä hyvin rikkaita tuleen liittyviä perinteitä. Tapa polttaa nuotioita juhlapäivinä on laajalle levinnyt. Viimeisenä Novruzia edeltävänä keskiviikkona pidetään välttämättömänä hypätä nuotion yli, koska tuli puhdistaa ja kaikki päättyvän vuoden vastoinkäymiset jäävät tuleen. Nykyään Bakun pihoilla poltettavat nuotiot eivät enää ole sellaisia kuin aiemmin, mutta tulia sytytetään ehdottomasti. Kukaan ei halua jättää väliin mahdollisuutta hypätä tulen yli, esittää toivomusta ja saada siten ikäänkuin «vakuuden» tulevaisuuden varalta, olkoon sitten vaikka pakana-aikaisilta jumalilta.

Juhlaan kuuluvat herkut ja tuoksut

Tulevan kevään symboli on Sjamjani, itänyt ruoho, se on hedelmällisyyden ja hyvinvoinnin merkki. Juhlapöydäsä on auringon ja elämän symboleina värjättyjä munia ja kynttilöitä sekä perinteisiä herkkuja: pahlavaa, šekerburaa ja šor-gogalia. Minulla, kuten jokaisella azerbaidžanilaisella, on omia «herkkulliselta tuoksuvia muistoja» siitä, miten kotona Novruzin aattona leivottiin herkkuja, pahlavaa ja šekerburaa.

Minun perheessäni neljä naisten sukupolvea ovat tehneet juhlaleivonnaisia, huolehtineet juhlaan kuuluvista asioista ja pöydän koristelusta. Nykyään kaikkea voi ostaa kaupasta ja tilata juuri sellaista, että se vastaa kaikkein hienostuneimpia makutottumuksia, mutta kuten isoäidilläni oli tapana sanoa: «Kotona pitää tuntua Novruzin tuoksut». Isoäitiä ei ole ollut enää pitkään aikaan, myös äiti on jo vanha, mutta me sisarukset ja meidän tyttäremme olemme säilyttäneet perinteitä. Ja naapureiden ja ystävien kestitseminen makealla on sekin melkein oma rituaalinsa, naapuruuden kirjoittamaton koodi (kuinka selvästi tuo kaikki puuttuukaan minun nykyisestä elämästäni!). Sen jälkeen vuorossa ovat pakolliset vierailut vanhusten luo sekä perheen ja suvun vanhimpien ja tuttavien luo. Kolmantena päivänä jo pelkkä makeisten katseleminen vieraanvaraisissa kodeissa «tekee kipeää», olivat ne sitten kuinka herkullisia tahansa; tuolloin alkaa jo ilmaantua juhliin liittyvää «yliannoastusyndroomaa».

Mielenkiintoisia yhteensattumia

Novrus muistuttaa sekä uutta vuotta että pääsiäistä. Se symbolisoi samanaikaisesti sekä uuden vuoden että kevään tuloa. Smaragdinvärinen Sjamjani-ruoho, jonka ympärille on sidottu punainen nauha, asetetaan tarjottimelle, ja sen ympärille asetellaan herkkuja. Suomalaiset käyttävät tätä samaa kevään symbolia pääsiäisenä. Eräs toinenkin perinne muistuttaa suomalaista perinnettä: Novruz-juhlan aikaan on tapana jättää oven luo hattuja, joihin laitetaan herkkuja juhlapöydästä. Suomessa eri tavoin pukeutuneet lapset, pikkutrollit, jakavat virpomisvitsoja naapureille ja ohikulkijoille, laulavat lauluja ja saavat karkkeja. Vaikka tuntuu, että Azerbaidžhan ja Suomi ovat maantieteellisesti kaukana toisistaan, niin silti perinteet ovat samankaltaisia!

Novruz-juhla Bakussa

Novruzia juhlitaan joka vuosi Itšeri Šeherissä, Vanhassa Kaupungissa. Se on valtion historiallis-arkkitehtoninen suojelualue, jonka hammaslaitaisten muurien suojissa koko keskiaikainen Baku sijaitsee. Aluetta koristaa Neidon torni -linnoitus, Bakun ikuinen symboli, joka on azerbaidžanilaisille yhtä merkittävä kuin Pariisin Notre Dame ranskalaisille. Juhla alkaa linnoituksessa, jossa voi tutustua sekä Azerbaidžhanin perinteiseen kansalliseen kulttuuriin että nykykulttuuriin. Paikalla on myös kansanrunojen ja -musiikin esittäjiä, kansalliseepoksen sankareita ja nuorallatanssijoita. Ja vieressä on pöytiä, joilla on kansallisia ruokia ja teetä! Samaan aikaan Bahar-kaunotar, kevät-neito soihdut kädessään, ajelee ympäri kaupunkia koristelluissa avovaunuissa ja ratsuväki saattelee häntä. Tulta kantavan Bahar-neidon ilmestyminen Neidon tornin huipulle merkitsee kevään tuloa Azerbaidžaniin.

Minulle itselleni Novruz on hengellinen juhla, jotain tunteisiin ja muistoihin liittyvää. Siihen liittyy meidän rakkaan Bakumme lämpö, meidän lapsuutemme. Vaikka asuisimme kuinka kaukana lapsuutemme kaupungista, vaikka ei aina niin lempeä kohtalo heittäisi meidät kuinka kauas, Novruz on ja pysyy sydämissämme aina, kuten myös siihen kiinteästi liittyvä tunnelma sekä suurenmoinen tunne siitä, että elämä on Lahja.

Kansan parissa elää sanonta: jos et ole juhlapäivänä kotona, joudut vaeltelemaan seitsemän vuotta. Myös minä olen tätä ohjetta seuraten lähdössä kotiin Bakuun, läheisten luo, jotta voisin viedä hippusen Novruzia uuteen päivään ja lausua ääneen kaikkein tärkeimmät, pyhät sanat: «Novruz Bayramynyz Mubarek! Hyvää Novruz-juhlaa!»

Fadira Kadyrova, Vaasa

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика