Mosaiikki-Savo
Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 4 (14)
№ 3 (13)
№ 2 (12)
№ 1 (11)
№ 1 ( 11 ) 2013
Jono suljetaan
Inkerinsuomalaisten paluumuuttojärjestelmää, joka alkoi vuonna 1990 presidentti Mauno Koiviston aloitteesta, ollaan nyt lopettamassa. Tämän ajan kuluessa noin 30 000 suomalaistaustaista Venäjän kansalaista on muuttanut Suomeen. Paluumuuttojono suljettiin 1.7.2011. Nyt Suomeen voivat muuttaa vain ne, jotka ovat ilmoittautuneet jonoon ennen kyseistä päivää ja suorittaneet suomen kielen kokeen. Näiden henkilöiden on haettava oleskelulupaa Suomeen viimeistään 1.7.2016. Sen jälkeen inkeriläiset paluumuuttajat eivät voi muuttaa Suomeen pelkästään suomalaisen juurten perusteella.
Monikulttuurikeskus Kompassilla järjestetään suomen kielen kursseja.
Kuopiossa uudet tulokkaat pyrkivät aluksi osallistumaan Monikulttuurikeskus Kompassin järjestämille suomen kielen kursseille. Kompassin työntekijät korostavat, että v.2012 venäjänkielisten opiskelijoiden määrä on lisääntynyt, ja tämän katsotaan olevan seurausta nimenomaan inkerinsuomalaisten paluumuuttojärjestelmän lopettamisesta.
Kompassin uusien opiskelijoiden joukossa ovat viime kesänä Kuopioon saapuneet petroskoilainen pariskunta Irina ja Juriy Ageevi sekä Gennadi Dmitriev. He olivat ilmoittautuneet jonoon 1990-luvun raskaina lamavuosina, kuten useimmat muutkin inkeriläiset. Venäjältä ei varmasti löydy ketään, jonka elämä olisi ollut helppoa tuona aikana. Paluumuuttojono on kuitenkin liikkunut hitaasti, elämä Venäjällä on tasoittunut pikkuhiljaa ja monet ovat jo unohtaneet ajatellakaan muuttoa tai menettäneet toivonsa asian suhteen.
Vasta nyt, kun jonoa ollaan lopettamassa, on monien pitkään asiaa harkinneiden ollut tehtävä vaikea valinta: muuttaako Suomeen vai jäädä kotiseuduille.
Juriy ja Irina Ageev
”Yleensä muuttopäätöksen tehneet ihmiset ajattelevat, että ainahan tarvittaessa voi palata takaisin, mutta Suomeen ei enää päästetä” sanoo Irina Ageeva.
Irina toimi Petroskoissa tilintarkastajana, ja hänen miehensä Juri opettajana pedagogisessa valtionakatemiassa. Molemmat tajuavat, etteivät saa samantasoisia töitä Suomesta ja ovat valmiit muutoksiin. Sen lisäksi Kuopioon on kokoontunut heidän perheensä, aiemmin eri puolilla Venäjää asuneet lapset ja lapsenlapset.
”Me kaikki pidimme heti kovasti Kuopiosta. Se on kodikas ja luonnonläheinen kaupunki, mutta toisaalta moderni monine oppilaitoksineen. Minulla on viimeinkin aikaa harrastuksille ja ulkoiluille, odotan täältä rauhallista elämää. Vaikka minulla oli melko arvostettu ja hyväpalkkainen työ, olen todella väsynyt Venäjän virkamiehiin, epärehelliseen kilpailuun ja ympärivuorokautiseen työhön. En tahdo elää vain työlle, vaan tehdä työtä elämälle.”
Myös Gennadi Dmitriev ihastui veden äärellä sijaitsevaan, Suomen mittakaavassa melko suureen ja kehittyneeseen Kuopioon. Hän valmistautui Suomeen muuttoon perusteellisesti: opiskeli suomea itsenäisesti ja hankki toisen, Suomessa hyödyllisen bussinkuljettajan ammattitutkinnon. Oikean tiedon puute on maahanmuuttajien suurin ongelma, vaikka he olisivat hyvin valmistautuneet ja asennoituneet. Maahanmuuttajaneuvontaan erikoistunut palveluneuvojakaan ei aina pysty vastamaan yksityiskohtaisiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin vaikkapa ajokortin vaihtamisesta.
”Mehän käytämme vanhan kansan tiedotusvälinettä” Irina nauraa, ”kuten Venäjällä sanotaan: ’yksi akka sanoi, että…’. Ongelmat virkamiesten kanssa asioitaessa johtuvat yleensä pääasiassa meidän kielentaidottomuudestamme, mutta Kuopiossa asuvat tutut auttavat. Ja tietenkin olemme hyvin iloisia siitä, että TE-toimistossa on venäjänkielinen työntekijä Svetlana Kemppainen. Hänen kanssaan on oikein mukava asioida”.
Teksti ja kuvat: Ilona Lipatova
Suomennos:
Ilona Lipatova ja Tiia Moilanen
