Психолог
Somatisaatiohäiriö
Hyvä psykologi,
Kyseessä on sukulainen, jonka asialla olen. Hän on kärsinyt jo liki kymmenen vuotta mitä moninaisimmista ruumiin ja hermoston vaivoista. Häntä vaivaavat jatkuvasti vaihtuvat ruumiilliset kivut. Hänellä on kipua jaloissa, nivelissä, päässä, selässä ja käsissä. Hänellä on ruoansulatusvaivoja aina syömisen jälkeen, ilmavaivoja jotka ovat hyvin hankalia, vatsakipuja, oksettavaa oloakin joskus. Hänellä on myös joitain salaperäisiä oireita, joista hän ei kehtaa puhua meille muille. Hän kärsii ajoittain huimauksesta, näköhäiriöistä, joskus kuulohäiriöistä tai esimerkiksi tunteesta, että koko ruumis puutuu. Häntä on tutkittu viime vuosina Suomessa hyvin paljon ja on tehty monenlaisia kuvauksia, verikokeita ym. Mitään poikkeavaa ei ole löytynyt, vaan lääkärit sanovat, että veriarvotkin ovat oikein hyvät. Samoin verenpaineet ja kolestrolit ovat hyvät ja kuvausten tulokset ovat normaaleja. Silti hän valittaa näitä vaivojaan, oli hän hyvällä tai huonolla tuulella. En tunne ketään ihmistä, joka olisi käynyt niin paljon lääkärissä kuin hän. Hän itse kokee olevansa sairaalloinen, eikä aina jaksa hoitaa velvollisuuksiaan, vaan vetoaa näihin vaivoihin ja tuntemuksiinsa. Muu perhe on ajoittain häneen jo hieman väsynyt. Aikanaan entisessä kotimaassa, kun apua vaivoihin hän ei lääkkeistä saanut, hän kävi myös perinteisillä parantajilla. Kerran hänet leikattiinkin ja aivan turhan takia. Särkylääkkeitä hän on syönyt myös jo varmaan monen apteekin varastot loppuun. Kysynkin nyt, voiko tällaisessa vaivassa olla kyse henkisestä ongelmasta, kun lääketiede ei hänestä mitään vikaa missään maassa löydä?
Sukulainen
Hyvä Kysyjä,
Mikäli tilanne todella on se, ettei hänestä löydy varsinaisesti ruumiillista vikaa tai mitään aiheuttajaa näille lukemattomille oireille, voi syy hyvin olla myös psyykkinen. Psyykkisiä häiriötiloja, jotka ilmenevät lähes yksinomaan ruumiillisina oireina, on olemassa monia. Puhutaan mm. somatisaatiohäiriöstä. Koska oireiden luonne on ruumiillinen, hakeutuvat potilaat usein ruumiillisia ongelmia hoitavalle lääkärille ja valittavat vaivojaan ja pyytävät tutkimuksia. Hyvin harvoin he mieltävät ongelmiaan mitenkään psyykkisiksi. Niinpä myös lääkäreille on yksi suurimpia ongelmia se, kuinka tarjota psykiatrista apua näille henkilöille siten, että he eivät loukkaantuisi ajatuksesta kovasti.
Somatisaatiohäiriön syitä ei tunneta. Häiriö aiheuttaa potilaalle luonnollisesti huomattavaa kärsimystä ja toimintakyvyn huononemista. On tärkeä ymmärtää, ettei häiriöstä kärsivä henkilö teeskentele oireita, eivätkä oireet ole mitenkään tahdonvoimalla säädeltäviä.
Ei ole olemassa mitään tiettyä täsmällistä hoitoa juuri tämän tyyppisiin, ruumiillisina oireina ilmeneviin henkisiin häiriöihin. Usein hyvä lääkärisuhde on korvaamaton asia. Potilasta voidaan opettaa elämään näiden oireidensa kanssa ja lievittää niitä sopivalla, lääkärin arvioimalla lääkityksellä. Joskus lääkärin kanssa keskustelu voi auttaa potilasta tiedostamaan myös sen, että erilaiset sosiaaliset tai psykologiset tekijät vaikuttavat siihen, miten ihminen kokee oireet. Mitä selvemmin potilaan oireilu on saanut alkunsa joistakin perhe-elämän vaikeuksista, sitä tärkeämpää on pyrkiä tapaaman hoidossa myös potilaan perheenjäseniä.
Psykologi Sirkku Suikkanen Jyväskylän kaupungin maahanmuuttajapalvelut
