Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 4 ( 20 ) 2014
Intellekt-shakkikoulu on Suomen ainoa lasten shakkikoulu, joka kuuluu Suomen Shakkiliittoon. Se sijaitsee hyvin tunnetun Inkerikeskuksen yhteydessä, viihtyisässä tilassa Malmilla. Koulun ovat perustaneet shakin harrastajat, itse erinomaiset pelaajat ja opettajat Lilja ja Juri Mavrichev. He muuttivat Pietarista 1998 ja asuivat aluksi pienessä kylässä Jyväskylän kaupungin laidalla. Shakinpelaajien levoton sielu kuitenkin veti otteluita ja jonkinlaista aktiivista toimintaa kohti. Tuttujen piiri kasvoi jatkuvasti, muutto Helsinkiin tuli mahdolliseksi ja vihdoin he pystyivät pelaamaan shakkia vakavissaan.
Niinpä vuodesta 2001 lähtien Mavrichevin pariskunta muutti Helsinkiin ja perusti Inkerikeskukselle lasten shakkikoulun, joka nimettiin ”Lasten shakkikoulu Intellektiksi” (yhdistys on perustettu vuonna 2003).
Halusin tutustua tähän kouluun, tavata sen oppilaita ja mahdollisesti myös kertoa heistä. Yhtenä perjantai-iltana saavuin Inkerikeskukselle, löysin luokan, missä lasten shakkikoulun tuntia pidettiin ja tajusin heti, että täällä asiaan suhtauduttiin vakavasti. Pöydille oli laitettu shakkilautoja ja niiden päälle oli levitetty pelinappuloita, jokaisen laudan vieressä oli erityinen kello, jossa oli nappi, jota pitää painaa jokaisen siirron jälkeen.
Juri kirjoitti taululle monimutkaisen ottelun siirrot, joita kaikkien piti purkaa yhdessä ja selittää, millaisen virheen toinen pelaajista teki, ja miksi hän lopulta hävisi. Juri oli erittäin vakava ja keskittynyt eikä olisi millään halunnut tulla keskeytetyksi. ”Minulle on tällä hetkellä tärkeintä se, mitä shakkilaudalla tapahtuu, ja muuta ei ole olemassakaan!”
Poikia tuli luokkaan, ja he istuivat omille paikoilleen, oman shakkilautansa ääreen. He olivat eri-ikäisiä, vanhimmat olivat 13—14-vuotiaita, yksi kirkassilmäinen vaaleahiuksinen pikkupoika oli n. 6-vuotias. Kaikki juttelivat vilkkaasti toisilleen, ottivat vihkonsa esille ja valmistautuivat tuntiin. Minulla oli vielä vähän aikaa ennen tunnin alkua, ja tutustuin muutamiin poikiin. Artjom, joka on pitkä 13-vuotias poika ja käy 7. luokkaa, matkusti vähän aika sitten Montenegroon shakin Euroopan mestaruuskisoihin. Emil oli tullut shakkikouluun 4-vuotiaana ja nyt hän on jo 12-vuotias. Ville, koko porukan vanhin (14-vuotias), on käynyt koulua jo useamman vuoden.
Paikalla oli ainakin 10 henkilöä, ja kaikista heistä tuli vaikutelma, että he ovat innoissaan ja rakastavat shakkia. Heidän katseensa olivat suunnattuina taululle, he yrittivät heti arvioida ottelua, jonka Juri kirjoitti ylös. Sitten paikalle saapui Lilja, toinen Intellekt-shakkikoulun opettaja, ja ehdotti, että voisimme puhua toisessa huoneessa, ettemme häiritsisi tuntia.
”Lapsemme ovat osallistuneet moniin turnauksiin ja kilpailuihin”, Lilja aloitti puheensa, ”ja he ovat kaikkialla tulleet joko ensimmäiselle tai toiselle sijalle. Meidän koulumme on ainoa koulu, joka antaa opetusta myös 5-vuotiaille lapsille. Opetukseemme voi kestää 7–10 vuotta (shakinpelaajat voivat ja heidän pitääkin opiskella koko elämänsä ajan), ja vähitellen lapsista kasvaa todellisia mestareita.”
Vuonna 2009 Helsingin mestaruuskilpailuissa kaikki ensimmäiset sijat menivät lapsille, joilla on venäläinen sukunimi: Demidov, Tumanov, Larionova... He olivat tietenkin Intellekt-koulun oppilaita. Nyt tähän samaan aikaan tunneilta on poissa kolme poikaa. He osallistuvat karsintoihin, jotka pidetään Helsingissä Shakkiareenalla. Lilja kertoo ylpeänä kolmesta pojasta, jotka pelaavat siellä, ja he ovat ilmeisesti koko koulun ylpeydenaihe. He ovat Tomi, Jan ja Aleksandr. Tomi ja Jan saavat aina kultaisen tai hopeisen mitalin, ja siitä syystä heitä kutsutaan ”kultapojiksi”. Tomi on ratkaissut 120 tehtävää viikossa, voittanut otteluita myös monissa aikuisten turnauksissa. Jan puolestaan pitää enemmän teoriasta, kuin tehtävien ratkaisemisesta. Hän on myös osallistunut aikuisten kilpailuihin ja päässyt palkintosijoille. Maksim Nappu on ollut kahdesti lasten shakkikilpailun Suomen mestari. Tänä vuonna hänen 7-vuotias Nikita-veljensä on puolestaan tullut toiseksi lasten Suomen mestaruuskilpailuista.
Vähän aika sitten, 11.—12.10., pidettiin koululaisten shakinpeluun mestaruuskilpailu Helsingissä. Intellekt-koulun oppilaat, kuten yleensä, saivat eniten mitaleja. Kilpailuissa 1—3-luokkien sarjassa Oleg Shevnin tuli toiseksi, 4—6-luokkien sarjassa Tomi Kugappi voitti kultaa ja pronssia sai Maksim Nappu. Yläasteikäisistä (7—9-luokkalaisista) kunnianosoitukset annettiin Jan Demidoville, joka voitti kultaa ja Aleksi Ahokkaalle, joka voitti pronssia.
Vuonna 2005 Suomen televisiossa näytettiin puolituntinen Reilu peli -ohjelma, joka kertoi yksityiskohtaisesti Intellekt-shakkikoulusta ja sen perustajista Lilja ja Juri Mavrichevista. ”Tämän ohjelman esittämisen jälkeen”, kertoo Lilja, ”eräs suomalainen nainen juoksi luokseni ja sanoi: ”Nyt tiedän, kuinka lapsille pitää opettaa shakkia!”
Missä piilee tämän shakkikoulun salaisuus menestyä ja olla suosittu?
Ennen kaikkea rakkaudessa itse aiheeseen. ”Kaikkein tärkeintä on se, että lapsi rakastaisi shakkia, koska kaiken muun voi oppia”, Lilja sanoo. Opettajan innostuneisuus myös vaikuttaa suuresti nuorten shakinpelaajien toimintaan.
Shakkikoulun tunneilla täytyy noudattaa nuhteetonta kuria. Tästä koulun opettajat muistuttavat aina lapsia. Shakinpeluu vaatii syvää keskittymistä, huomiointikykyä ja hiljaisuutta, ja tällaiset olosuhteet Juri ja Lilja pyrkivät luomaan tunneillaan. Oppilaat oppivat kunnioittamaan ja olemaan häiritsemättä toisiaan otteluiden aikana ja yrittävät pelata kaikkien sääntöjen mukaan. Eli, he kirjoittavat ylös jokaisen liikkeensä ja voivat helposti palauttaa näiden muistiinpanojen pohjalta minkä tahansa pelin ja analysoida sitä: virheitä, vääriä liikkeitä, pelin loppua ja alkua...
Tampereella pidettyjen Suomen shakkimestaruus-kilpailujen aikana aikuiset mestarit kerääntyivät pelaavan Tomin lähelle, jotta pystyivät katsomaan, miten hän päätti pelinsä loistavasti. Tomi, kuten aina, kirjoitti ylös jokaisen liikkeensä (sekä vastustajan liikkeet) ja näytti myöhemmin havainnollisesti, miten hän päätyi voittoon ja päätti ottelun.
Vuosittaisissa kansainvälisissä shakkikilpailun karsinnoissa Jyväskylässä pelejä pelataan 5–6 tuntia putkeen. Tämä on aikuisten shakkikilpailu. Mutta Intellekt-shakkikoulu ottaa siihen osaa aina. Kaiken lisäksi, nuoret shakinpelaajat jopa voittavat aikuisia mestareita.
Vielä eräs aikuisten turnaus, joka pidetään Helsingissä, on Pääsiäisturnaus. Edellisessä Pääsiäisturnauksessa tämän vuoden huhtikuussa Intellekt-koulun pojat voittivat aikuiset osallistujat ja saivat rahapalkintoja.
Shakkikoulu on matkustanut kilpailuihin useisiin maihin vuodesta 2005 lähtien. Euroopan mestaruuskilpailut shakinpeluussa on järjestetty Tanskassa, Norjassa, Espanjassa, Tšekissä ja muissa maissa, mistä syystä matkoja on tehty paljon. Voitte kuvitella, kuinka monta ottelua pitää pelata kaikilla näillä matkoilla!
Juri ja Lilja tarjoavat oppilailleen laajan oppimateriaalin. Lapset opiskelevat yksityiskohtaisesti ja pikkutarkasti shakin teoriaa: italialainen ottelu, englantilainen aloitus, erilaisia gambiitteja, venäläinen erä. He keräävät ja analysoivat merkittävien shakinpelaajien otteluita. He tarkastelevat tietenkin myös omia otteluitaan, analysoivat virheitään ja muita pelin vaiheita. Joskus tunneille tulee täysin valmistautumattomia, tuhmia ja levottomia lapsia, mutta ajan kanssa opetus muuttuu vähitellen siinä määrin, että he yllättävät omilla hyvillä peleillään ja yritteliäisyydellään jopa opettajan. Lasten opettaminen shakinpeluuseen on ylipäänsä helpompaa nuorempana, kun lapsi imee ja omaksuu kaiken tärkeän tiedon. Usein myös shakinpelaamisen taito nousee esiin lapsena. Jurilla, Liljalla ja heidän oppilaillaan on useita kunniakirjoja ja palkintoja, ja lapset, jotka ovat käyneet koulua useamman vuoden, ovat kaikki saaneet mitaleja.
Keskusteluni Liljan kanssa keskeytyy yllättäen raikuviin aplodeihin, jotka kantautuvat luokasta. Lilja selittää hymyillen: ”Juri kannustaa tuolla tavalla tunnilla hyvin pelannutta oppilasta...” Pojat siirtyvät tauolle ja luoksemme juoksee 6-vuotias Timofei. ”Pelataanko?” hän ehdottaa minulle. Menen hämilleni, koska en olisi halunnut tuottaa pojalle pettymystä. Shakki on lempipelini, ja olen ollut joskus pioneerileirin shakkimestari. Vaikka en pelaakaan usein, niin 6-vuotiaan lapsen voittaminen vaikutti minusta helpolta. ”Pelatkaa, pelatkaa”, Jurikin kannusti. Olihan se pelattava. Meille annettiin kellot, ja Timofei aloitti pelin reippaasti valkoisilla nappuloilla ja painoi jokaisen liikkeen jälkeen kellon nappia. Pysyin hädin tuskin perässä ja unohdin jatkuvasti painaa nappia. Kun pääsin hetkeksi mukaan, aloin olla vastustajasta voitolla syötyjen pelinappuloiden määrällä. Tuosta johtuen rentouduin vähän, kun sain syötyä vielä yhden helpon nappulan (ilmeisesti hevosen). Mutta yhtäkkiä tämä kiharahiuksinen vaaleapäinen poika ilmoitti iloisella äänellä: ”Matti!” Ja siinä kaikki. Hiljaisuus. Juri totesi minun hävinneen ja minä pääsin havainnollisesti eli omin silmin arvioimaan shakkikoulun oppilaiden tason. Minun edelläni oli todellisia pieniä suurmestareita!
Tämä ei ollut yllätys, että koko shakki-Suomi tietää Intellekt-koulun, ja vieraat ihmiset (erityisesti shakinpelaajat) eri puolelta maata lähettävät niin shakin oppikirjoja kuin myös muita teoreettisia materiaaleja sekä kannustuskirjeitä.
Tapasin ja keskustelin mielelläni taitavien opettajien, mielenkiintoisten tarinankertojien ja shakinpelaajien kanssa, jotka pelaavat reilua peliä ei vain shakissa vaan rakentavat myös omaa elämäänsä kunnialla, omallatunnolla ja säädyllisyydellä. Ja tämän takia he myös voittavat! Ja kasvattavat tällaisia ihmisiä ja shakinpelaajia!
Toivotan teille pienet suurmestarit uusia voittoja elämässänne ja shakkilaudalla!
Teksti: Irina Pilyar
Kuvat: Nina Burmistrova, ITAR-TASS
news agency, office in Finland, Helsinki
Suomennos: Maria Lepistö