Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 4 ( 20 ) 2014
Helsinki, Suomen pääkaupunki, on tunnettu kaikkialla maailmassa. Ja kuten kaikilla tunnetuilla pääkaupungeilla, niin myös sillä on omat paikalliset ainutlaatuiset nähtävyytensä. Esimerkiksi, Helsingin rautatieasema. Jokainen kaupunki alkaa asemalta, aivan kuin teatteriesitys narikasta. Helsingin rautatieaseman vaikuttavan näköinen rakennus on yksi suomalaisen arkkitehtuurin kuuluisimmista teoksista. Tuimannäköiset patsaat seisovat lyhdyt käsissään pääsisäänkäynnin luona ja niitä on käytetty jo pitkään Suomen junamainonnassa. Graniitista valmistettu rakennus kuvastaa siirtymistä kansallisromantiikasta funktionalismiin. Kun Suomi oli Venäjän imperiumin alla, niin kaikki asemat olivat tarkasti määriteltyjä ja samalla tyylillä rakennettuja. Riippumattomuuden henkeä pystyy aistimaan parhaiten päärautatieasemalla. Helsingin asema on yksi maailman kauneimmista juna-asemista.
Lähellä asemaa sijaitsee Senaatintori, jota voidaan pitää pääkaupungin symbolina. Tori on tyyliltään myöhäisklassismia. Arkkitehti Carl Ludvig Engel rakennutti sille monumentaalisen Helsingin tuomiokirkon, ja kirkon edessä on Aleksanteri II:n patsas. Se pystytettiin muistoksi keisari Aleksanteri II:n Suomelle palauttamasta parlamentarismista. Kirkkoa rakennettiin samanaikaisesti Pietarin Iisakin kirkon kanssa, jonka kanssa Tuomiokirkolla on paljon yhteistä. Nikolainkirkko tai Tuomikirkko on Suomen evankelis-luterilaisen Helsingin hiippakunnan pääkirkko.
Helsinki on muutenkin ihanteellinen turistikaupunki, koska valtaosa turistikohteista sijaitsee keskustassa muutaman askeleen päässä toisistaan. Kehittynyt julkinen liikenne, jota voidaan pitää Euroopan parhaimpana, on pelastus silloin, kun alatte väsyä tai haluatte lähteä katsomaan paikkoja kauempana keskustasta.
Esimerkiksi, Linnanmäki. Se on Suomen vanhin huvipuisto. Ja se on nykyisin hyvin rakas kaupunkilaisille ja monille turisteille. Puistossa vierailee vuosittain noin miljoona ihmistä. Linnanmäen huvipuiston alueella on yli 40 erilaista laitetta, jotka ovat niin aikuisten kuin myös kaikenikäisten lasten mieleen. Siellä on myös sellaisia laitteita, joihin voi mennä lapsi sylissään. Laitteiden lisäksi Linnanmäellä on Sea Life -merimaailma, teatteri, elokuvateatteri, leikkipuistoja, kauppoja, kahviloita ja ravintoloita.
Ei pidä myöskään unohtaa Helsingin eläintarhaa. Korkeasaaren eläintarha sijaitsee samannimisellä saarella, ja sitä pidetään yhtenä maailman pohjoisimpana ja vanhimpana eläintarhana. Sen erikoisuutena on eläinlajien (yli sata) ja kasvien (noin tuhat) runsas määrä, ja täten se on kuin pienoismalli koko maapallosta. Kävelylenkki Korkeasaaressa on matka suomalaisille alangoille, vuorenhuippujen valloitusta sekä tundran ja vaarallisen viidakon tutkimista. Eläintarhassa voi viettää koko päivän eikä siellä ihan heti tule tylsää.
Haluaisin mainita vielä yhden mahtavan suomalaisen nähtävyyden, jota valitettavan harvoin muistetaan ja arvostetaan. Se on ainutlaatuinen suomalainen luonto, joka ympäröi meitä, kun matkustamme Helsinkiin. Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että kun ajatte autolla moottoritiellä tai matkustatte julkisella kulkuvälineellä, niin tien vierestä nousee valtavia kivenjärkäleitä?
Kun kerta puhumme näistä ensisilmäyksellä mitättömiltä vaikuttavista kivistä, niin saanen muistuttaa teille suomalaisesta kulttuurista. Tämä kulttuuri on imenyt itseensä niin pakanallisten aikojen perinteitä, jolloin palvottiin luonnon jumalia ja maan voimia, kuin myös pienten kansallisten ryhmien kuten saamelaisten, suomenruotsalaisten ja muiden kansojen kulttuureja, jotka ovat säilyttäneet omat perineensä ja tapansa.
Alusta asti Suomea (ja tietysti myös Helsinkiä) ovat ympäröineet tarinat metsänpeikoista ja tontuista, jotka suomalainen kirjailija Tove Jansson teki tunnetuksi Muumeissa. Katsokaa näitä kiviveistoksia. Näette ne, kaikkein merkittävimmät suomalaiset peikot, joiden kasvot ovat ikuisesti jähmettyneinä kiveen. Ne katsovat meitä sivusta, kun ajamme ohi autoissamme. Ja ne heräävät henkiin yöllä, kun ketään ei ole paikalla ja palaavat taas aamulla takaisin kallioon.
Kuinka paljon meitä ympäröikään ilmiselviä asioita, joita emme huomaa sivusta! Ja joita on aivan vieressämme, niin kuin esimerkiksi luonto. Luontokuvat, jotka ilmenevät suomalaisessa lyriikassa, liittyvät ilmeisesti läheisesti «suomalaisuuteen». Suomalaisen isänmaallisuuden erityisyys on erottamattomasti yhteydessä rakkaaseen luontoon ja sen maisemiin. Suomalaiset ymmärtävät ja tuntevat luontoa hyvin, ja tämä ymmärrys on ikuista, eikä se katoa iän myötä tai esimerkiksi asuinpaikkaa vaihtaessa. Suomalainen kulttuuri ja sen erityispiirteet liittyvät erottamattomasti yhteen luonnon kanssa ja tulevat aina liittymäänkin. Ajan myötä ne eivät ole juurikaan muuttuneet. Muuttumattomuus on ominaista myös suomalaiselle luonteelle. Suomalaista on vaikea «muuttaa», hän seisoo yleensä omana itsenään loppuun saakka.
Suosittelen teille ainutlaatuista valokuvasarjaa, jonka olen kuvannut Helsingin lähiöissä, kaupungin teiden varsilla ja itse kaupungissa. Kuvat puhuvat puolestaan ja esittävät todellisia ja arvokkaita Suomen pääkaupungin nähtävyyksiä. Suurimman osan tämän sarjan valokuvista voi nähdä keväällä Malmilla pidettävässä näyttelyssä ja kuvia voi halutessaan ostaa myös itselleen.
Teksti ja trollin kuvat: Ivan Filipchenko,
Suomennos: Maria Lepistö