№ 2 ( 02 ) 2010

Pihlajamäen hiidenkirnut

Ihmeitä on ihan lähellä! Jos vain haluatte, niin voitte itsekin olla kosketuksissa muinaisuuteen. Minä vakuutuin tästä aivan äskettäin.

Muutama vuosi sitten muutin Pihlajamäkeen enkä tiennyt, että sananmukaisesti sadan metrin päästä kotoamme sijaitsevat koko Skandinavian vanhimmat jääkauden aikaiset hiidenkirnut. Sain tietää tämän paikallisesta sanomalehdestä, ja lähdin etsimään tuota luonnon muodostamaa nähtävyyttä. Kauas minun ei tarvinnut mennä; hiidenkirnut ovat tien vieressä ja oli aivan mahdotonta olla huomaamatta niitä. Ensimmäiset valokuvat otin talvella 2008, jolloin lunta oli ihan vähän ja hiidenkirnut olivat selvästi näkyvissä.

Suomea pidetään hiidenkirnujen maana. Eikä turhaan, sillä Suomessa on 10 000 hiidenkirnua. Monet niistä ovat maamassojen ja veden alla tai kasvillisuuden peittämiä. Pelkästään Helsingissä on muutamia hiidenkirnuja; kaikkein mielenkiintoisimmat löydöt on kuitenkin tehty aivan äskettäin.

Vuosina 1993 ja 1994 löydettiin aivan yllättäen tienrakennustöiden yhteydessä hiidenkirnuja Pihlajamäestä. Kukaan ei tuolloin tiennyt, että niistä tulee niin legendaarisia ja että ne pääsevät Wikipedian sivuille; ei myöskään sitä, että niiden ansiosta kyseisestä Helsingin kaupunginosasta tulee kuuluisa ja että ne lyövät kaikki ennätykset.

Rakennettavan tien reitillä oli kallioita ja ne oli päätetty räjäyttää; sitä varten oli jo tehty reiät räjähteitä varten. Luonnonnähtävyyden pelasti tuholta Sulo Savolainen, innokas luontoharrastaja, ja tietä piti siirtää hieman sivummalle. Kun suurempi hiidenkirnu tyhjennettiin, löytyi sen pohjalta valtavia vierinkiviä, joista suurin painoi noin kuusi tonnia. Jää oli hionut kivet sileäksi, ja muodoltaan ne olivat valtavan kokoisia palloja. Vaan kuinka hämmästyneitä geologit olivatkaan tutkittuaan hiidenkirnuja ja määriteltyään niiden iän: kävi ilmi, että ne eivät olleet vanhimpia vain Suomessa, vaan koko Skandinaviassa! Vielä samana vuonna hiidenkirnut julistettiin luonnonnähtävyydeksi. Muiden suomalaisten hiidenkirnujen tapaan myös Pihlajamäen hiidenkirnut ovat vanhempia kuin viimeinen jääkausi; ne ovat yli 50 tuhatta, ehkä jopa yli 100 tuhatta vuotta vanhoja.

Mikä ihmeille nimeksi?

Keväällä 2008 julistettiin kilpailu hiidenkirnujen nimistä, ja saman vuoden kesällä järjestettiin juhlallinen nimenantotilaisuus: pienempi hiidenkirnu sai kauniin nimen Rauninmalja, ja suurempaa alettiin nimittää Aarnipadaksi. Nimet sopivat hyvin yhteen sijaintipaikan Pihlajamäen nimen kanssa. Samaan aikaan rakennettiin katselutasanne. Paikka on aidattu kauniilla metalliverkolla, ja katselutasanne sijaitsee aivan hiidenkirnujen yläpuolella. Uudet rakennelmat mahdollistavat pääsyn aivan lähelle niitä.

Aarnipata on Suomen suurin hiidenkirnu, sen halkaisija on 6,9 metriä ja syvyys 8,45 metriä. Rauninmalja, joka sijaitsee muutaman metrin päässä Aarnipadasta, on halkaisijaltaan 1,6 metriä ja 3,2 metriä syvä. Se todellakin muistuttaa maljakkoa. Sen reunan pinta on hioutunut hyvin sileäksi, ja muodoltaan se on niin puhdas, että voi vain ihmetellä, kuinka se on mahdollista.

Tähän luonnonihmeeseen tutustuminen ole lainkaan vaikeaa: nouskaa linja-autoon numero 71, joka lähtee Helsingin keskusrautatieasemalta. Linja-autolla pääsette melkein hiidenkirnujen luo; ne sijaitsevat kahden pysäkin välillä, pitää vain päättää, haluaako kulkea sata metriä eteenpäin vai palata taaksepäin. Hiidenkirnujen luona on opastetaulu, jossa kerrotaan niiden historiasta ja jossa on poikkileikkaus suuremmasta hiidenkirnusta ja sen sisällöstä.

Teksti ja kuvat: Irina Romanova

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика