• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 4 ( 19 ) 2009

Julkisia lausumia monikulttuurisen nuorisotyön ammattilaisilta

Monikulttuurisuus haastaa laajasti nuorten parissa toimivia viranomaisia ja kolmannen sektorin toimijoita. Vaasassa monikulttuurista nuorisotyötä tekevät ammattilaiset kunnista ja järjestöistä keskustelivat mm. siitä, mitkä asiat estävät monikulttuurisia nuoria tulemasta mukaan ja osallistumasta nuorisotoimintaan.

Monikulttuuristen nuorten parissa työtään tekevät ammattilaiset eri puolilta Suomea kokoontuivat Vaasan kaupungin nuoriso-osaston ja Allianssin yhteistyössä järjestämään kaksipäiväiseen valtakunnalliseen tapaamiseen Vaasaan lokakuun lopussa. Tapaamisen teemana oli avoimen ja kohdennetun toiminnan merkitys monikulttuuristen nuorten kotoutumisessa. Tapaamiseen osallistuneiden lähes 60 asiantuntijan keskusteluiden ja ryhmätöiden pohjalta on koottu alla oleva julkilausuma tapaamisen teemaan liittyen.

Jokaisen monikulttuurisen nuoren kanssa työtä tekevän on tärkeää ymmärtää, mitkä tekijät edistävät ja jarruttavat nuorten kotoutumista. Sosiaaliset verkostot ja hyvät kaverisuhteet sekä mielekkäät vapaa-ajanvietto- ja harrastusmahdollisuudet ovat erittäin tärkeitä asioita myös monikulttuuristen nuorten hyvinvoinnille. Mielekkyys liittyy siihen, vastaako toiminta nuorten odotuksia, voivatko nuoret osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen ja ennen kaikkea siihen, kokevatko nuoret toimintaympäristön turvalliseksi ja onko heillä aidosti mahdollisuus osallistua toimintaan.

Monikulttuuristen nuorten parissa työskentelevien on tunnistettava omassa toiminnassaan ne kynnykset, jotka estävät tai hankaloittavat nuorten osallistumista. Suurimmaksi esteeksi nostettiin rasistiset asenteet sekä turvattomuuden tunne. Turvattomuuden nähtiin johtuvan toiminnassa esiintyvien ongelmien sivuuttamisesta. Omien asenteiden tunnistamisen lisäksi jokaisen nuorten parissa toimivan on kysyttävä itseltä sitä, kuinka puutun asenteellisuudesta kumpuaviin ongelmiin sekä nuorten, muiden ohjaajien tai työntekijöiden asenteisiin omassa organisaatiossani.

Nuorten yksilöllisten tarpeiden kartoitus ja ymmärtäminen ehkäisevät jäykistä rakenteista ja ennakko-oletuksista johtuvia automaattisia ratkaisuja monikulttuurisia nuoria kohdattaessa. Monikulttuurisille nuorille ei tule automaattisesti tarjota kohdennettuja toimintoja vain siksi, että hän on monikulttuurinen nuori. Monikulttuurista nuorta ei tule ohjata automaattisesti tiettyihin toimintoihin myöskään siksi, että monikulttuurisille nuorille suunnattu toiminto sattuu olemaan olemassa: kokkikerho ei välttämättä innosta nuorta, joka haluaa harrastaa teatteria.

Yhtä lailla, monikulttuuriselle nuorelle ei voi automaattisesti tarjota ainoana vaihtoehtona avointa toimintaa vain siitä syystä, ettei nuoria haluta erotella. Maahanmuuttajanuorten kohdalla on saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi kohdennetusta yksilötyöstä, jossa nuorta on pystytty tukemaan henkilökohtaisesti heti maahanmuuton alusta lähtien. Ohjauksessa on silloin kyse harrastuksen löytämisestä, jolloin nuoren polku kulkee ns. kohdennetusta toiminnasta avoimeen toimintaan. Rasismia kokeneiden nuorten tukemisessa juuri kohdennetulla ryhmä- ja vertaistukitoiminnalla nähtiin olevan merkitystä nuorten hyvinvoinnin kannalta. Avoimessa toiminnassa taas on tärkeää varmistaa se, että kaikki nuoret ymmärtävät ne säännöt, joiden puitteissa toimitaan: rasismi ei ole mielipidekysymys.

Toimintaan osallistuminen edellyttää, että nuori saa tietoa toiminnasta. Niin kunnan kuin järjestöjenkin toimijoiden markkinoinnin tulisi olla kohdennetumpaa juuri monikulttuurisille nuorille. Kohdennettua markkinointia tulisi pystyä tarjoamaan monikulttuurisille nuorille esim. koululuokissa, pelkkä lappu koulun seinällä ei riitä. Kun halutaan tarjota tietoa toiminnasta nuorten vanhemmille, perinteinen tapa kutsua vanhemmat esimerkiksi nuorisotalolle on lähettää kirje nuorten vanhemmille. Parempia kokemuksia oltiin saatu pyytämällä nuorta kertomaan omille vanhemmilleen nuorisotyöntekijän kutsusta nuorisotalolle.

Nuoren kotoutumispolun varrella on paljon toimijoita, joilla saattaa olla yhteinen tavoite monikulttuuristen nuorten kotoutumisen edistämiseksi, mutta on eri asia, kohtaavatko nämä eri toimijat käytännössä. Nyt mukaan yhteiseen työhön kaivataan erityisesti koulu- ja sosiaalipuolen toimijoita. Yhtenä kynnyskysymyksenä kunnan sisäisessä yhteistyössä nähtiin se, ettei nuorisotyötä arvosteta muissa hallintokunnissa. Nähtiin, että salassapitovelvoitteeseen vedotaan myös silloin, kun yhteistyötä ei muista syistä haluta tehdä. Kuntien ja järjestöjen välinen sekä järjestöjen keskinäinen yhteistyö koettiin sirpaleiseksi, ja ammatillista kohtaamista nuorten tarpeiden kokonaisvaltaiseksi huomioimiseksi ei synny osittain eri nuorisotoimijoiden välille syntyneestä kilpailuasetelmasta johtuen. Verkostot eivät voi toimia ainoastaan yksittäisten toimijoiden tai työntekijöiden varassa, vaan tarvitaan organisoitua ja koordinoitua yhteistyötä. Tähän vaaditaan koko organisaation sitoutumista.

Monikulttuurisessa nuorisotyössä keskiössä ovat työn tavoitteellisuus, sen jatkuvuus, nuorten parissa työskentelevien ammattitaito sekä valmius nuorten välisen vuorovaikutuksen lisäämiseen. Luonnollisesti laadukkaan työn tekemiseen tarvitaan myös riittävät resurssit. Resurssien riittävyyden sijaan voidaan myös entistä tarkemmin pohtia sitä, miten olemassa olevat resurssit kohdennetaan: eikö monikulttuurinen nuorisotyö kuulu kaikille?

Artikeli on tullut Mosaiikki-Vaasan toimitukselta.
Valokuvat: Svetlana Sivil

Siirry ylös