• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 18 ) 2009

Toimitukselta

Maahanmuuttajan plussat

Käsitteet maahanmuuttaja ja ongelma liittyvät melko kiinteästi yhteen - ja usein sekä suomalaisten että myös maahanmuuttajien itsensä tietoisuudessa. No hyvä on, ei käytetä sanaa ongelma, olkoon haaste, tehtävä, joka pitää ratkaista, jotta maahanmuuttaja ”kotoutuisi suomalaiseen yhteiskuntaan”. Tottahan on, että maahanmuuttajien on vaikeampi työllistyä, jatkaa opintojaan ja päästä sisään suomalaiseen yhteiskuntaan… Mutta minäpä aloin ajatella, että olisiko maahanmuuttajilla joitakin plussia? Vaikka eräs kollega sanoikin minulle kerran, että minä en ole maahanmuuttaja, tiedän itse ihan hyvin: vaikka asuisin Suomessa kuinka kauan, olen kuitenkin venäläinen. Koska tilannetta tuskin pystyy muuttamaan, niin voisikohan siitä hyötyä jotenkin? Minä itse (tunnustan tämän suurena salaisuutena vain teille) käytän sitä joskus hyväkseni.

Syntyperäni antaa minulle motivaatiota. Kyllä, maahanmuuttajana joudun tekemään muutaman kerran enemmän töitä, jotta olisin samalla tasolla suomalaisten kanssa. Minun pitää olla parempi - eikö se olekin hyvä kannustin pyrkiä eteenpäin?

Toisaalta - minä saan tehdä enemmän virheitä. Voihan aina sanoa: ”Niinkö? Voi, minä en tiennyt!” Minulle annetaan anteeksi enemmän kuin suomalaisille kollegoille. Ei sillä, että käyttäisin sitä avoimesti hyväkseni, mutta kuitenkin… Minulla on oikeus tehdä ”tyhmiä” kysymyksiä, eikä minun tarvitse ujostella niitä.

Minun menestykseni ja saavutukseni huomataan useammin. Välillä se ärsyttää - enhän ole tehnyt mitään erityistä, jotta minua niin vuolaasti kehutaan! Sitä tuntee itsensä lapseksi, jota vanhemmat kehuvat. Toisaalta se on ihan mukavaa.

Minua kohtaan osoitetaan huomiota ja mielenkiintoa. Koska useimmissa seminaareissa ja kokouksissa olen ainut ”vähemmistön” edustaja, minun kanssani halutaan tulla keskustelemaan, minulle esitetään kysymyksiä ja ollaan kiinnostuneita. Tosin välillä syntyy vähemmän miellyttäviä tilanteita, kun minulta aletaan kysellä, miksi Putin on tehnyt sitä tai tätä, ja että onko totta, että Pietarissa on niin vaarallista… Toisaalta siten saan mahdollisuuden kertoa omia mielipiteitäni.

Minun ei tarvitse olla kuten kaikki muut - maahanmuuttajalla on oikeus olla erilainen. Olen usein eri mieltä kuin suomalaiset, minä saatan ymmärtää tilanteita eri tavalla kuin mihin on totuttu; maahanmuuttaja näkee maailman toisella tavalla, vaikka se ei tarkoitakaan, että hän on oikeassa. Minun ei tarvitse sulautua massaan ja noudattaa sokeasti standardeja; jos tulen töihin lyhyessä (suhteellisen, tietenkin) hameessa ja meikattuna, ei se hämmästytä ketään. Kaikki tietävät, että ”venäläiset naiset ovat naisellisempia”.

En halua sanoa, että maahanmuuttajana, sivullisena ja ikuisena tulokkaana oleminen olisi erityisen mukavaa. Ei ollenkaan. Koti-ikävä, kommunikointivaikeudet, ymmärtämättömyys, töykeät kommentit ja avoin rasismi - tuo kaikki on tuttua myös minulle. Vieraassa maassa ja vieraassa yhteiskunnassa vieraiden lakien mukaan eläminen ei ole helppoa - välillä se on sietämättömän vaikeaa. Juttu vaan on niin… että meillä maahanmuuttajilla on kaksi mahdollisuutta. Voimme joko valittaa, miten vaikeaa kaikki on, miten suomalaiset eivät pidä meistä ja miksi he eivät ole sellaisia kuin me… tai hyväksyä tilanteen ja etsiä tietä eteenpäin. Me olemme tulleet jäädäksemme, vaikka se ei kaikkia miellyttäisikään…

Kunnioittavasti, Svetlana Sivil
Mosaiikki-Vaasa-lehden päätoimittaja

Siirry ylös