• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 5 ( 05 ) 2007

Kesäkoulu–projekti

Kesäkoulu yläkouluikäisille maahanmuuttajatytöille–projekti toteutettiin tänä vuonna jo toista kertaa. Koulua pidettiin Vöyrinkaupungin koulun tiloissa 2.-13. heinäkuuta ja siihen osallistui noin 20 eri-ikäistä ja eritasoista maahanmuuttajatyttöä. Projektin järjesti Maahanmuuttajaperheiden kotouttamisen ja kotoutumispolun tuki ry, ja sen rahoittivat Vaasan Aktia Säästöpankkisäätiö sekä Onnistuvat opit -hanke. Ohjaajina toimivat Mirja Asikainen, Svetlana Sivil, Hanna Gomez (Mannerheimin lastensuojeluliitto, Casa Verde-projekti), Hannele Pelli (Vaasan kaupungin nuoriso-osasto) ja Ritva Itkonen(maahanmuuttajakoordinaattori).
Me pyysimme ohjaajia ja vieraita kertomaan omista kokemuksistaan Kesäkoulussa.

Mirja Asikainen, Kesäkoulu-projektin projektinjohtaja:
Kesäkoulu-projektimme oli tänäkin vuonna todella haastava ja mielenkiintoinen. Useat maahanmuuttajatytöt kyselivät jo talvella, pääsevätkö he Kesäkouluun ja moni tytöistä ilmoittautui keväällä kirjallisesti. Päätimme tuolloin ottaa kouluun korkeintaan viisitoista tyttöä. Ensimmäisenä koulupäivänä tyttöjä oli kuitenkin paikalla 21. Monet olivat kuulleet ystäviltään viime kesän Kesäkoulusta ja halusivat ehdottomasti mukaan. Emme halunneet lähettää ketään pettyneenä kotiin, vaikka jouduimme nopeasti tekemään uusia suunnitelmia ja järjestämään tilaa kaikille.

Kahteen Kesäkoulu-viikkoon mahtui sekä sateisia että aurinkoisia päiviä. Oli pieniä ongelmia ja joskus vähän riideltiinkin. Ongelmista kuitenkin selvittiin puhumalla ja yhteishenkemme parani päivä päivältä. Viimeisenä päivänä erotessamme kaikki halasivat toisiaan ja tunnelma oli vähän haikea.

Kiitos Kesäkoulun onnistumisesta kuuluu sympaattisille oppilaillemme ja ihanille ja kärsivällisille ohjaajillemme Lanalle, Hannalle, Hannelelle ja Ritvalle. Kiitos myös vierailijoillemme Johanna Erholtzille, Riikka Koivulalleja Nadja Zhandrille. Ja tietenkin upealle Lisa Ojalle, joka opetti meitä tekemään intiaanien helmitöitä. Pääsimme myös vierailemaan kiinnostavissa kohteissa; kiitokset siis myös Johanna MattilalleJupiteriin ja Pirjo SandströmilleKelaan.

Me kaikki projektiin osallistuneet toivomme tietenkin, että Kesäkoulu onnistutaan järjestämään ensi kesänäkin.

Svetlana Sivil, Kesäkoulun ohjaaja:
Minusta Kesäkoulu on aika erikoinen asia. Toisaalta on kesä, ja kesällä pitäisi tehdä jotakin mukavaa ja kiinnostavaa, mutta toisaalta Kesäkoulu on kuitenkin koulu, ja koulussa pitää opiskella ja tehdä tehtäviä. Minusta tuntuu, että me onnistuimme yhdistämään molemmat, ja Kesäkoulu oli sekä hauska että hyödyllinen.

Minä itse ohjaajana arvostin eniten keskustelujamme tyttöjen kanssa. Kesäkoulussa oli niin avoin ja rento ilmapiiri, että oppilaat pystyivät vapaasti puhumaan niin omista tunteistaan ja ongelmistaan kuin kulttuurista ja terveydestä. Oli todella tärkeää, että tyttöjen kanssa harjoiteltiin ihan yksinkertaisia käytännön asioita: me kirjoitimme ja lähetimme postikortteja, kävimme kaupoissa, apteekissa ja rautatieasemalla. Vierailut KELA:an ja Aktia-pankkiin olivat ehdottomasti hyödyllisiä ja herättivät paljon kysymyksiä, joihin oppilaat saivat asiantuntevia vastauksia.
Tärkeintä kuitenkin oli se, että meidän tytöt oikeasti pitivät Kesäkoulusta ja osallistuivat siihen mielellään.

Hanna Gomez, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Casa Verde -projekti:

Minun vastuullani olivat vasta tulleet maahanmuuttajatytöt, jotka eivät puhuneet vielä lainkaan suomea. Yhdessä sitten opiskelimme suomen alkeita. Oppilaita ei ollut montaa, mutta ryhmä oli haastava, koska yhteistä kieltä ei ollut. Siinä sitten opettelimme tervehdyksiä ja itsensä esittelemistä. Oli mukava nähdä, kuinka motivoituneita tytöt olivat ja kuinka innokkaita oppimaan. Löysimme yhteisen tavan kommunikoida ja yksi tytöistä toimi tulkkina. Edistyneemmät tytöt auttoivat myös. Kesäkoulu menikin mukavasti opiskellen, leikkien ja yhteisiä kokemuksia jakaen. Kaikista näki, että he viihtyivät hyvin ja olivat aina valmiita auttamaan. Oli helppo huomata, että tytöt todella tarvitsivat näitä paria viikkoa, jolloin he saattoivat opiskella ihan käytännön asioita suomalaisesta yhteiskunnasta ja ennen kaikkea tavata toisensa ja jakaa sekä iloja että murheita muiden maahanmuuttajatyttöjen kanssa.

Johanna Erholtz, sosiaaliohjaaja / maahanmuuttajien palveluohjaus, Sosiaali- ja terveysvirasto:

Kävin tiistaina 3.7.2007 maahanmuuttajatyttöjen Kesäkoulussa. Oli lämmin ja kaunis kesäpäivä. Oli ilo nähdä, kuinka paljon tyttöjä oli ja kuinka iloisia ja hyväntuulisia kaikki olivat. Kerroin tytöille siitä, mihin voi mennä juttelemaan, jos on paha mieli tai muuten vaan haluaa jutella jonkun aikuisen kanssa. Kirjoitimme yhdessä taululle sellaisia ihmisiä, joille voi asioista kertoa. Niitä tulikin aika paljon, esimerkiksi ystävät, opettajat, koulukuraattori, terveydenhoitaja, nuoriso-ohjaajat, omat vanhemmat, omat sisarukset ja nuorisoasema Klaaran väki. Puhuin myös siitä, että useimmiten helpottaa, jos voi kertoa suruistaan jollekin toiselle. Sitten keräsimme taululle listan myös erilaisista harrastuksista ja niitäkin kertyi paljon. Harrastusten kautta oppii paljon uusia taitoja, saa ystäviä ja hyvää mieltä. Jos jokin harrastus kiinnostaa sinua, ota selvää, missä sitä voisi ensin kokeilla ja missä sitä voi harrastaa, jos se tuntuu sinusta mukavalta harrastukselta.

Nadja Jhandr, Kansainvälisen kulttuuriseura MIRA:n sihteeri:
Kerran – se oli 10. heinäkuuta v. 2007 – minut kutsuttiin keskustelemaan maahanmuuttajalasten Kesäkouluun. Minä mietin: käyvätkö lapset todella koulua keskellä kesää? Eikö olisi parempi viettää aikaa uimarannalla tai jossakin luonnossa? Ja kas: pieni luokkahuone, keittiö, ystävällisiä opettajia... ja tietenkin lapset. Murrosikäisiä tyttöjä, jotka katsoivat minuun kiinnostuneina. Vapaa, rento ilmapiiri, melkein kuin kotona. Minä kerroin pitkään, miksi olin tullut ja näytin valokuvia. He kuuntelivat tarkkaavaisesti, kyselivät, hymyilivät ja jopa tulivat halailemaan minua. Niin ihania! Ja sitten minä tajusin, kuinka paljon nämä lapset tarvitsevat lämpöä ja vuorovaikutusta ja tajusin, että tämä paikka, johon he kiirehtivät päivittäin, on tosiaan tarpellinen heille. Hyvä, opet! Näin pitää olla!

Artikkeli:Svetlana Sivil

Siirry ylös