• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 20 ) 2016

Maahanmuuttaja – ihminen oman kotimaansa ulkopuolella

Maahanmuuttaja on henkilö, joka asuu oman maansa ulkopuolella -osiossa jatkamme lukijoiden tutustuttamista maahanmuuttajiin. Tällä kertaa haastattelemme Natalia Montosta, joka on aktiivinen, luova ja positiivinen henkilö.

Natalia, mistä olet kotoisin ja kuinka kauan olet asunut Suomessa?
Olen kotoisin Leningradista. Muutin Suomeen vuonna 1991 mennessäni naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Aluksi asuin pohjoisessa, mutta vuonna 1995 muutin Imatralle, koska sain sieltä töitä. Työnantajana oli suomalainen yritys, mutta työpaikka oli ulkomailla Svetogorskin sellu- ja paperitehtaalla. Matkustin joka päivä rajan yli töihin.

Miten kotouttamisprosessisi eteni ja millaisiin vaikeuksiin törmäsit?
Kotoutuminen oli vaikeaa, koska minulla ei ollut tarpeeksi tietoa ja omasin vain vähän elämänkokemusta. Silloin ei ollut internetiä ja sosiaalista mediaa, ja lähipiiri muodostui, kuten sanotaan, pikku hiljaa. Ajoittain tunsin, että olin aivan yksin vieraassa kulttuurissa. Sen lisäksi asuin pohjoisessa, Kajaanin kaupungissa, maantieteellisesti kaukana Venäjältä ja matkat Venäjälle olivat harvassa. Pääsin ammatilliseen koulutukseen ja tutustuin moniin suomalaisiin. Kanssakäyminen heidän kanssaan sekä oleskelu venäläisen diasporan silloisten vähälukuisten jäsenten sekä uusien suomalaisten sukulaisteni kanssa aloitti kotoutumiseni Suomeen.

Missä sinä opiskelit ja olit töissä? Kerro toiminnastasi.
Opiskelin ja työskentelin paljon ja jatkuvasti. Tein töitä assistenttina metsänhakkuussa, kuljetuksissa ja puutavaran vientikuljetusten järjestämisessä sellu- ja paperitehtaalla, puutavaran tuontikuljetusten logistiikassa Suomeen, keittiöalan yrityksessä yrittäjänä sekä vuoropäällikkönä ravintola- ja hotelli-alalla.

Vuosina 2011–2015 opiskelin Saimaan ammattikorkeakoulussa kuvataiteen koulutuslinjalla. Erikoistuin valokuvaukseen. Samanaikaisesti päiväopintojen aikana työskentelin vaatekaupassa osa-aikaisena myyjänä. Pidin tästä työstä, koska siinä sai olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ammattikorkeakouluopintojen päättymisen jälkeen vuonna 2015 valmistuin kandidaatiksi. Luovasta työstä ja kuvataiteesta tuli harrastukseni.

Opiskelujen aikana osallistuin myös näyttelyihin. Opintojen päättymisen jälkeen valmistelin vielä kaksi henkilökohtaista näyttelyä. Tämän vuoden marraskuussa pystytin Imatran kulttuuritalolle maalaus- ja kuvanveistonäyttelyn.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on tehdä töitä ja pystyttää näyttelyitä. Kevät-kesä-kaudella olin töissä kaupunkimme puutarhanhoidossa. Suunnittelen myös seuraavana vuonna osallistuvani kaupunkimme ulkoasun parantamiseen. Tämän lisäksi vuodelle 2017 on luovia suunnitelmia, jotka liittyvät jäsenyyteeni Etelä-Karjalan taiteilijaseurassa. Uskon, että Suomen itsenäisyyden juhlavuotena voi toteuttaa suuria luovan toiminnan suunnitelmia.

Teetkö kansalaistoimintaa ja missä?
Vuonna 2014 liityin jäseneksi Niskan Vuoksi -kansalaisjärjestöön. Tämä järjestö koostuu paikallisista asukkaista, jotka asuvat pääasiassa Imatralla Vuoksenniskan alueella. Vuosina 2015–2016 minut valittiin hallituksen varapuheenjohtajaksi, jota olen edelleen. Tapahtumien ja juhlien järjestämisen lisäksi, me haluamme muuttaa asuinaluettamme parempaan suuntaan. Siksi me olemme tehneet suunnitelman alueellamme sijaitsevan uimaranta Immalan kunnostamiseksi, rannan käyttökuntoon saattamiseksi, lasten leikkikentän, aikuisten ulkokuntolaitteiden ja lintutornin rakentamiseksi rannan läheisyyteen, kaksi kilometriä pitkän lenkkipolun tekemiseksi yhdeltä rannalta toiselle ja venesataman rakentamiseksi.

Tämä suunnitelma on vaatinut toteutuakseen tukia ja olemme hakeneet säätiöiltä avustuksia rakentamiseen. Vuoden 2016 puolivälissä saimme ilolla huomata, että emme ole yrittäneet turhaan, koska järjestömme sai tukea valtiolta (ELY-keskus) ja Säästöpankkisäätiöltä.

Hankkeen toteuttaminen on jo aloitettu. Lintutorni on rakennettu ja lenkkipolkua ja järven pohjan parannusta on aloitettu. Eli, Vuoksenniskan parannussuunnitelmat on saatu toteutettua käytännössä.

Toteutus riippuu jokaisesta henkilöstä, joka haluaa osallistua tähän. Tulos on tärkeä, mutta jos ei olisi vapaaehtoisia, niin ei syntyisi myöskään tulosta. Tuloksista tulevat luonnollisesti nauttimaan kaikki asukkaat. Jotakin pitää tehdä ilmaiseksi, esimerkiksi talkoilla. Vapaaehtoisten työajasta ei makseta. Hallituksen jäsenillä on syvä halu tehdä paikallisen väestön elämästä parempaa. Kaikki ovat todella aktiivisia kansalaistoiminnassa, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on suuri potentiaali, kun laitamme voimamme yhteen saavuttaaksemme määritellyt tavoitteet.

Paikallisten asukkaiden yhdistystoiminnan lisäksi kuulun kaupunkitaidetyöryhmään. Tämän ryhmän jäsenet ovat asiantuntijoita ja sen ohjeiden avulla kaupunki pystyttää patsaita ja koristelee kaupunkimaisemaa. Esimerkiksi, Niskan Vuoksi -järjestön esityksestä pidettiin kilpailu, jossa valittiin parhaat veistokset Vuoksenniskassa oleviin liikenneympyröihin. Sen voitti Veronika Romanova, paikallinen arkkitehti, omilla teoksillaan, joissa teemana oli kalat.

Mitä sinä harrastat?
Harrastukseni on visuaalinen taide. Valokuvaan, videokuvaan, teen maalauksia ja kuvanveistoa.

Mitä ovat sinun haaveesi ja toiveesi?
Toiveeni on pyrkimys elää tasapainossa ympäristön kanssa, järkevä luonnonvarojen käyttö ja luonnonsuojelu. Haaveilen, että jokaisella ihmisellä, joka toivoo tekevänsä töitä, olisi töitä.

Suuret kiitokset, Natalia, haastattelusta ja toivomme sinulle menestystä luovassa ja yhteiskunnallisessa toiminnassasi!

Teksti ja kuvat: Svetlana Ranta
Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös