2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 |  2010
2009 |  2008 |  2007 | 


№ 4 (23)


№ 3 (22)


№ 2 (21)


№ 1 (20)

№ 3 ( 22 ) 2010

Vaasan toimitukselta

Kuinka nopeasti aika meneekään! Jossain paikoin on jo satanut ensilumen, vaikka vasta äsken valiteltiin ”mahdotonta” kuumuutta…

Minä pysähdyin ajattelemaan: miksi meidän on niin vaikea olla tyytyväisiä siihen, mitä meillä on ja ottaa elämä sellaisena kuin se on? Kesällä valitamme hellet-tä ja huokailemme että ”kunpa olisi jo syksy”, syksyllä kun on pimeää ja märkää ajattelemme jo joulua, sen jälkeen alamme heti odottaa kevättä ja sitten taas kesää. Siirrämme elämää ”sitten kun” -aikaan: vapaapäiviin, lomalle tai ”sitten kun lapset kasvavat”. Emme osaa olla kiitollisia. Jos ollaan rehellisiä, niin suurimmalla osalla meistä asiat eivät ole kovinkaan huonosti - mutta osaammeko me nähdä sen, pystymmekö me pysähtymään ja arvostamaan sitä?

Muistatteko, että pari kuukautta sitten Suomi valittiin jossain rankingissa maailman parhaaksi maaksi? Parhaasta voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta onhan täällä todellakin paljon hyvää kriiseistä ja lomautuksista huolimatta. Minua hämmästytti eniten tavallisten suomalaisten reaktiot, joissa he ikään kuin pyrkivät todistamaan itselleen ja ympärillä oleville, että ei kaikki ole sillä tavalla, että Suomessa asiat on huonosti, että ennen oli paremmin ja nyt on huonosti, ja että tässä kaikessa on kyse jostain virheestä. Miksi? Miksi on niin vaikeaa tunnustaa, että sinulla on jotain josta olla kiitollinen? En missään nimessä kehota katselemaan maailmaa vaaleanpunaisilla silmälaseilla; jokaisen meidän elämässä on tarpeeksi paljon ikävää, mutta silti on myös hyvää! Ongelma on siinä, että me emme huomaa hyvää, pidämme sitä asiaankuuluvana, odotamme jotain muuta, jotain parempaa…

Entä jos yrittäisimme pysähtyä, vaikka vain vähäksi aikaa. Katsokaa ympärillenne. Katsokaa sitä, joka on vierellä, jota te rakastatte ja joka rakastaa teitä. Soittakaa ystäville ja kutsukaa heidät kahville. Pysähtykää, hengittäkää itseenne kylmää syysilmaa ja yrittäkää olla kiitollinen. Etenkin kun elämä on niin lyhyt, kuten Okudžava lauloi…

Svetlana Sivil

PS: Svetlana Sivil on väliaikaisesti poissa Mosaiikki-lehden toiminnasta perhesyiden vuoksi. Kaikissa kysymyksissä voitte kääntyä Mira-kulttuuriyhdistyksen sihteerin Nadežda Žandr-Niskasen puoleen, puh. (06) 325 3722 ja 044 333 0039,
nadia.zhandr@gmail.com.

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика