Materiaali julkaistaan säätiön tuella:

 


Usein kysyttyjä kysymyksiä lastensuojelusta Suomessa


Mikä on viranomaisten rooli lasten kasvatuksessa ja huolenpidossa?

Ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja huolenpidosta on lapsen vanhemmilla (huoltajilla). Lasten ja perheiden kanssa toimivat viranomaiset tukevat vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään. Viranomaisten pitää tarjota perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjata lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin.


Mitä tarkoittaa lapsen etu ja kuinka se määritellään?

Lapsen etua ei voida yleisesti ja tyhjentävästi määritellä. Kysymys on aina yksilökohtaisesta harkinnasta. Lapsen ikä, olosuhteet, vanhempien kyky vastata lapsen hoidosta ja huolenpidosta sekä kysymyksessä olevien asioiden laatu vaikuttavat harkintaan. Päätöksenteossa arvioidaan aina lapsen elämään vaikuttavat olosuhteet, käytettävissä olevat ratkaisuvaihtoehdot ja miten ne vaikuttavat lapsen tulevaisuuteen.


Kuinka lapsen etu huomioidaan lainsäädännössä?

Suomen lastensuojelulaissa painotetaan, että lapsen etu on huomioitava viranomaisen kaikissa toimenpiteissä. Laissa korostetaan lapsen oikeutta osallistumiseen ja erityiseen suojeluun. Kaikissa lasta koskevissa sosiaalihuollon toimissa on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut parhaiten turvaavat lapselle:

  • tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin
  • mahdollisuuden saada ymmärtämystä
  • iän ja kehitystason mukaisen huolenpidon
  • turvallisen kasvuympäristön
  • ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden
  • itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 5 § (Finlex)


Mitä tarkoittaa lastensuojelun avohuolto ja sen tukitoimet?

Avohuollon tukitoimia voidaan järjestää vain lapsen huoltajan ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumuksella. Tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä. Vanhempia, huoltajia sekä lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä tuetaan kasvatuksessa. Asiakkaiden aktiivisuus ja osallistuminen palveluiden ja tukitoimien järjestämiseen on tärkeää, jotta avohuollon palvelut toteutuvat menestyksekkäästi.
Lastensuojelun avohuollon tukitoimia ovat mm.

  • tuki lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen
  • lapsen taloudellinen ja muu tukeminen
    • koulunkäynnissä
    • ammatin ja asunnon hankinnassa
    • työhön sijoittumisessa
    • harrastuksissa
    • läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä
    • muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä.
  • lapsen kuntoutumista tukevat hoito- ja terapiapalvelut

  • tehostettu perhetyö

  • perhekuntoutus

  • muut lasta ja perhettä tukevat palvelut ja tukitoimet.


Mitä tarkoittaa kiireellinen sijoitus?

Kiireellinen sijoitus tarkoittaa, että lapsi otetaan välittömästi viranomaisten huomaan. Lapsi sijoitetaan yleensä sijaisperheeseen tai vastaanottokotiin. Lapsen kiireellinen sijoitus ei ole vielä huostaanotto. Kiireellinen sijoitus on voimassa 30 vuorokautta jos sitä ei lakkauteta ennen sitä. Kiireellisen sijoituksen aikana arvioidaan, voiko lapsi palata perheeseensä.


Milloin sosiaaliviranomaiset sijoittavat lapsen kiireellisesti?

Silloin, kun viranomaiset sijoittavat lapsen kiireellisesti, tilanne on vakava. Lapsi sijoitetaan kiireellisesti, jos lapsen terveys tai kehitys on välittömässä vaarassa. Kyseessä on tilanne, jossa ei voida viivytellä.


Mitä lapsen huostaanotto tarkoittaa Suomessa ja millä perusteella lapsi voidaan ottaa huostaan?

Huostaanotto tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi otetaan sosiaaliviranomaisen huostaan ja järjestetään hänelle sijaiskoti toistaiseksi. Huostaanotto on lastensuojelutyön viimesijaisin keino turvata lapsen kasvu ja kehitys.

Näin voidaan tehdä, jos lapsen huolenpidossa tai muissa olosuhteissa on vakavia puutteita, jotka vaarantavat lapsen terveyden tai kehityksen. Huostaanotto voidaan joutua tekemään myös silloin, jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään esimerkiksi käyttämällä päihteitä tai tekemällä rikollisen teon. Vaaran on oltava vakava. Huostaanotto on mahdollista vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole sopivia, mahdollisia tai riittäviä lapsen edun toteuttamiseen. Huostaanottotilanteissa asiasta neuvotellaan tiiviisti lapsen, hänen vanhempiensa ja huoltajiensa kanssa. Kuten kaikessa lastensuojelutyössä, myös huostaanotto a harkittaessa pyritään hyvään yhteistyöhön perheen kanssa.


Kuinka huostaanoton tarve arvioidaan?

Sosiaaliviranomaiset voivat pyytää lausuntoja lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoilta, kuten päivähoidosta, koulusta, perheneuvolasta tai terveydenhuollosta. Sosiaalityöntekijällä on oikeus saada asiantuntija-apua muilta viranomaisilta ja asiantuntijoilta. Sosiaalityöntekijän on arvioitava, että juuri huostaanotto parhaiten turvaa lapsen kehityksen, ja kaikki mahdollinen on tehty vanhempien tukemiseksi. Arvioinnin on oltava lapsilähtöistä ja tapahduttava lapsen näkökulmasta. Laadultaan hyvässä huostaanotossa lapsen ja vanhempien toivomukset, mielipiteet ja kulttuuritausta on otettu huomioon.


Onko huostaanotto pysyvä?

Huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Se voidaan kuitenkin lakkauttaa, jos tarvetta huostaanotolle ei enää ole ja lakkauttaminen on lapsen edun mukaista. Huostassapito lakkaa, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Huostaanoton aikanakin sosiaaliviranomaiset tukevat lasta ja vanhempia. Tällöin ei etsitä syyllisiä, vaan pohditaan miten sosiaalityöntekijät voisivat auttaa. Tavoitteena on, että vanhemmat voisivat taas huolehtia lapsestaan ja kotiinpaluu saattaisi olla mahdollista.


Kuinka paljon Suomessa sijoitetaan ja huostaan otetaan lapsia?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kerää ja tilastoi tietoa mm. lastensuojelun kiireellisesti sijoitettujen lasten määristä. Lapsen tai hänen vanhempansa kansalaisuutta tai etnistä taustaa ei tilastoida tai kerätä. Viimeisin vahvistettu tilastotieto on vuodelta 2014, jolloin kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä kääntyi selvään laskuun:

  • huostassa oli 10 675 lasta vuonna 2014. Määrä laski 1,4 prosenttia edellisestä vuodesta.
  • kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2014 aikana sijoitettuna 17 958 lasta ja nuorta. Lukumäärä väheni vajaan prosentin.
  • yli 50 prosenttia vuoden 2014 lopussa huostassa olleista lapsista oli sijoitettu sijaisperheisiin. Sijaisperheisiin sijoitetuista lapsista 13 prosenttia (616 lasta) oli sijoitettu sukulais- tai läheisperheisiin.
  • lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 90 269 lasta ja nuorta, joista uusien asiakkaiden osuus oli 43 prosenttia. Lastensuojelun avohuollon asiakasmäärä kasvoi prosentin edelliseen vuoteen verrattuna.


Miten Suomessa suhtaudutaan lapseen kohdistuvaan ruumiilliseen kuritukseen?

Suomessa lapsen kuritusväkivalta on lailla kielletty. Osassa Euroopan valtioista lapseen kohdistuva ruumiillinen väkivalta on sallittua. Suomessa se on rikos. Lapsella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen samalla tavalla kuin aikuisillakin on.


Millä perustella lasten ruumiillinen kuritus Suomessa on kielletty ja kuinka se on rinnastettavissa rikokseen?

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lapsen ruumiillinen kuritus, alistaminen ja muu loukkaaminen kiellettiin Suomessa lailla jo vuonna 1984 eli yli 30 vuotta sitten. Lainsäädäntö Suomessa lähtee siitä, että lapsilla on samat oikeudet tulla suojelluksi väkivallalta kuin aikuisilla. Lapsiin kohdistuva väkivalta, myös ruumiillinen kuritus, ovat Suomen rikoslain mukaan pahoinpitelyä.

Ruumiillisen ja henkisen kurituksen vahingolliset seuraukset on vahvistettu aihetta käsittelevissä tutkimuksissa. Kurituksesta on ainoastaan haittaa lapselle, eikä siitä ole osoitettavissa mitään kasvatuksellista hyötyä.

Lähde: Sosiaali ja- terveysministerio

https://stm.fi/lastensuojelu/usein-kysyttyja-kysymyksia-lastensuojelusta-suomessa

Siirry ylös



Яндекс.Метрика