Tällä palstalla julkaisemme Lakiasiaintoimisto NordLex Oy:n asianajaja Igor Hitruhinin vastauksia siviili- ja perheoikeuteen liittyviin lukijoiden kysymyksiin. Lue lisää...

 


Lapsen oikeudet erossa

Lapsen asuinpaikan määrittelyjärjestys

Tilanteessa, jossa lapsen vanhemmat ovat molemmat lapsen huoltajia, lähtökohtana lapsen asuinpaikan määrittelyssä on se, miten lapsen huoltoa ja tapaamista koskeva asia ratkaistaan. Lapsen asuinpaikka määrittyy tällä perusteella. Ensisijaisesti lapsen vanhemmat voivat tehdä sopimuksen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Sopimus on tarvittaessa tuomioistuimen täytäntöönpantavissa. Vanhemmat voivat sopimuksessa sopia lapsen asumisesta. Sopimuksen täytäntöönpanon ja käytännön toimivuuden kannalta on tärkeää, että vanhemmat sopivat lapsen asumisesta riittävän yksityiskohtaisesti. Mikäli vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta sopimiseksi, voidaan asia viedä lapsen kotipaikan tai vakituisen asuinpaikan käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Hakemuksen käräjäoikeudelle voivat tehdä lapsen vanhemmat tai heistä jompi kumpi; lapsen huoltaja tai sosiaalilautakunta. Tuomioistuin voi päättää, että lapsen tulee asua toisen vanhempansa luona, jos vanhemmat eivät asu yhdessä. Lisäksi oikeus voi päättää, että lapsella on oikeus pitää yhteyttä toiseen vanhempaansa siitä huolimatta, että asuu toisen vanhempansa luona. Tuomioistuin voi myös yksityiskohtiin menemättä päättää huoltajien välisestä tehtävienjaosta ja tiedonsaantioikeuden myöntämisestä ei-huoltajavanhemmalle. Tuomioistuimen on otettava asiaa ratkaistaessaan huomioon lapsen etu ja lapsen omat toivomukset. Tarvittaessa se voi pyytää sosiaalilautakunnalta selvityksen vanhempien ja lapsen olosuhteista. Asian ollessa vireillä tuomioistuin voi tarvittaessa antaa myös sitovan väliaikaismääräyksen lapsen asumisesta, jota lapsen vanhempien ja huoltajien tulee noudattaa siihen saakka, kunnes asia on ratkaistu.

Lapsen oikeus kanssakäymiseen vanhemman kanssa, joka ei asu yhdessä lapsen kanssa

Kuten todettua, tuomioistuin voi päättää lapsen oikeudesta pitää yhteyttä ja olla tekemisissä vanhempaansa, jonka luona ei asu. Kyse on ennen kaikkea lapsen edusta ja Unicefin Lapsen oikeuksien yleissopimuksessakin turvatusta lapsen oikeudesta elää vanhempiensa kanssa sekä tavata ja säännöllisesti pitää yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettu laki lähtee siitä, että tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lapsen huollosta säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Lähtökohtaisesti siis kummallakaan lapsen vanhemmista ei ole oikeutta estää lapsen mahdollisuutta kanssakäymiseen toisen vanhempansa kanssa, sillä tämä olisi vastoin lapsen oikeuksia sekä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa sääntelyä. Vanhempien tulee pyrkiä yhteisymmärryksessä järjestämään asia siten, että lapsi pääsee tapaamaan toista vanhempaansa. Joissakin tapauksissa voi olla tilanne, että lapsen kanssakäyminen toisen vanhemman kanssa olisi lapsen edun vastaista. Tällaisissa tapauksissa tulee asia ottaa esille sosiaalilautakunnan kanssa ja pyrkiä selvittämään asiaa tarvittaessa tuomioistuinteitse. Kanssakäymisen kieltämiselle toisen vanhemman kanssa tulee kuitenkin olla konkreettisia, riittävän painavia perusteita eikä siihen riitä pelkkä toisen vanhemman mustamaalaaminen tai subjektiivisten johtopäätösten tekeminen. Pääsääntöisesti myös asianosaiset itse vastaavat oikeudenkäyntikuluistaan, ellei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.

Vanhempien oikeuksien menettäminen ja rajoittaminen

Yllä esitetyn perusteella on selvää, että vanhempien toiminnalla on merkitystä lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa ratkaistaessa. Tämän lisäksi kansallisilla viranomaisilla ja tuomioistuimella on tarvittaessa lain edellyttämät mahdollisuudet ottaa lapsi huostaan, puuttua lapsen asumista, huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan järjestelyyn. Jokainen viranomaisen selvitys ja tuomioistuimen päätös perustuu tiettyihin, todennettuihin olosuhteisiin. Nämä olosuhteet voivat kuitenkin muuttua. Mikäli toisen vanhemman olosuhteissa havaitaan lapsen kannalta negatiivisia muutoksia, voi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisua hakea uudelleen käräjäoikeudelta. Mikäli käräjäoikeus suostuu uudelleenkäsittelyyn, voidaan asia ratkaista. Lapsen huostaanotto on puolestaan oma viranomaistoimenpide, joka pohjautuu sosiaaliviranomaisten tekemään arvioon. Tietyissä tapauksissa vanhemman oikeutta voidaan rajoittaa tai se voidaan jopa tuomita menetettäväksi. Tilanteet ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisella arvioinnilla lapsen etu ja lapsen mielipide huomioon ottaen.

Riidat lapsen sieppauksesta

Lapsen omavaltainen huostaanotto on Suomen rikoslaissa säädetty rangaistavaksi teoksi. Siihen syyllistyy kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen vanhempi, kasvatusvanhempi tai huoltaja taikka lapselle läheinen henkilö, joka omavaltaisesti ottaa lapsen huostaansa tai muun edellä mainitun henkilön huostaan siltä, jonka huostassa lapsi on. Teon täyttyessä tekijä on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Lapsikaappauksesta on kyse silloin, kun lapsen omavaltaisessa huostaanotossa lapsi viedään lapsen huoltoa koskevia oikeuksia loukaten pois asuinvaltiostaan tai jätetään palauttamatta sinne ja lapsen huoltoa koskevia oikeuksia oli käytetty tai olisi käytetty poisviemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä. Rangaistuksena lapsikaappauksesta rikoksentekijä on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Tekijä tuomitaan aina joko lapsen omavaltaisesta huostaanotosta tai lapsikaappauksesta. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin konventioihin lapsikaappausasioissa, mm. Haagin kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen. Lapsen poisvientien tilanteissa avustaa tarvittaessa Suomen ulkoministeriö. Suomen laki ei siten anna hyväksyntää lapsen omavaltaiselle poisviennille ja tekijä voi joutua teostaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Sosiaalihuollon viranomaisten kompetenssi kysymyksissä, jotka liittyvät lasten kasvatukseen, oikeudellinen sääntely

Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevan riita-asian ratkaisemisen yhteydessä sosiaalilautakunta tekee selvityksen lapsen vanhempien oloista. Tämä selvitys toimii pohjana asiaa ratkaistaessa. Tilanteissa, joissa lapsi tarvitsee apua, voidaan tehdä lastensuojeluilmoitus tai lastensuojeluhakemus lastensuojelun sosiaalityöntekijälle. Tällöin lastensuojeluasia tulee vireille. Lastensuojeluun voivat ottaa yhteyttä lapsi itse, vanhemmat, sukulaiset, koulun tai päiväkodin työntekijä tai muu viranomainen taikka kuka tahansa lapsesta huolissaan oleva henkilö. Ensiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijä tekee lastensuojeluilmoituksen seurauksena lastensuojelutarpeen selvitys- ja asiakassuunnitelma. Tämän pohjalta arvioidaan jatkotoimenpiteiden tarvetta, missä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on suuri vastuu. Tämä vastuu on vahingonkorvausoikeudellista ja rikosoikeudellista virkavastuuta. Toimenpiteinä lastensuojeluasiassa kyseeseen voivat tulla avohuollon tukitoimet eli perheen kanssa tehtävään yhteistyöhön perustuvat, vapaaehtoiset toimenpiteet. Näitä ovat mm. perhetyön tekeminen kotona, tukihenkilö tai tukiperhe, taloudellinen avustus lapsen harrastuksiin, vertaisryhmätoiminta ja hoito- tai terapiapalvelut. Avohuollon tukitoimien valikoima ja sisältö vaihtelevat eri paikkakunnilla. Jos lapsen katsotaan olevan vaarassa eri syistä johtuen, voidaan lapsi sijoittaa oman kodin ulkopuolelle lyhytaikaisena, kiireellisenä ratkaisuna. Viimesijaisena keinona tulee kyseeseen lapsen huostaanotto, joka voidaan tehdä perheen vastustuksestakin huolimatta. Huostaanotto saatetaan alusta loppuun jälkitoimenpiteineen ja se kestää niin kauan, kuin lapsi sitä tarvitsee. Suomessa otetaan vuosittain huostaan yli 10 000 lasta ja lastensuojelun avohuollon piirissä on n. 60 000 lasta.

Oikeuskäsittelyn erityispiirteet lasten kasvatusta koskevissa asioissa

Erityispiirteenä lasten kasvatusta koskevien asioiden oikeuskäsittelyissä on ennen kaikkea se, että niissä tulee lain mukaan ottaa huomioon lapsen etu ja lapsen mielipide. Lapsen edun ja lapsen mielipiteen huomioon ottaminen ei suoraan tarkoita sitä, että asia tulisi suoraan ratkaista lapsen tahdon mukaisesti. Lapsen etu on juridisesti monitahoinen käsite eikä yksiselitteisesti määriteltävissä. Se onkin kuvaavaa lapsen huoltoa; tapaamisoikeutta ja kasvatusta koskevissa asioissa; että niissä otetaan huomioon tapauskohtaisia olosuhteita ja selvityksiä. Lapselle tulee varata tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta. Kuitenkin jompikumpi vanhemmista voi vaikuttaa lapsen mielipiteenmuodostukseen, jolloin lapsi ei itsenäisesti muodosta mielipidettään. Samalla tavoin toinen vanhemmista voi pyrkiä painostamaan tai manipuloimaan lasta prosessin aikana. Viranomaisten ja tuomioistuimen tulee ottaa huomioon nämä riskit. Tämän vuoksi lapsen kasvatusta koskevat oikeuskäsittelyt tulee ratkaista kokonaisuus huomioon ottaen. Lisäksi lapsen ei ole välttämätöntä saapua oikeuden eteen, vaan lapse kuuleminen voidaan toteuttaa muualla, esimerkiksi viranomaisen tiloissa erikseen järjestettynä kuulemisena. Oikeuskäsittelyssä on kaikin puolin pyrittävä huomioimaan lapsen alaikäisyys, nuori ikä ja kypsymättömyys. Siten lapsen mielipide tulee ottaa huomioon siten, kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista.

Lähteet

Siirry ylös