№ 3 ( 03 ) 2010

Haaveilkaa ja haaveet toteutuvat!

Mitä on lapsuus? Epäilemättä lapsuus on uskoa ihmeisiin sekä siihen, että haaveet toteutuvat. Kuinka harras ilo lapsen silmistä loistaakaan, kun hänen haaveensa on toteutunut! Me uskallamme nyt sanoa, että tänä kesänä teatterikeskus Pelikaanin lapset tulivat onnellisemmiksi.

Vuosi sitten viisi kaikkein aktiivisinta lastenkeskus Pelikaanin kasvattia olivat Moskovassa juhlimassa kansainvälistä lastenpäivää. Hyväntekeväisyysjärjestö Rossiiski Detski Fond (Venäläinen lasten säätiö) tarjosi heille mahdollisuuden tutustua valkokiviseen pääkaupunkiin (kävi ilmi, että muutamat Suomen delegaation nuoret osanottajat olivat Moskovassa ensimmäistä kertaa!) ja saada uusia ystäviä. Lapset pitivät matkasta kovasti ja alkoivat saman tien haaveilla uudesta vierailusta Moskovassa järjestettävään Lapsuuden juhlaan. Pelikaani-keskuksen opettajien mukaan lapset kyselivät koko vuoden ajan väsymättä ja toiveikkaina: ”Entä voidaanko ensi vuonna matkustaa Moskovaan?” He olivat iloisia siitä, että haave toteutui, ja vielä tuplana – vuonna 2010 järjestäjät kutsuivat vierailulle kymmenen ”pelikaanilaista”.

Kansainvälisen lastenpäivän juhlaa, jonka pani alulle Naisten kansainvälinen demokraattinen liitto Pariisin kongressissaan vuonna 1949, vietetään eri puolilla maailmaa. Tänä vuonna kesäkuun ensimmäisenä päivänä sitä juhlittiin Venäjän Lasten Säätiön – entisen Neuvostoliiton Lasten Säätiön – suojeluksessa jo 23. kertaa.

Tämä kesän ensimmäisen päivän juhla Moskovassa oli tavan mukaan liikuttava hyväntekeväisyysjuhla, sillä tapahtumaan pääsivät osallistumaan vähäosaiset maahanmuuttajaperheiden lapset, joille yhteys vanhempien kotimaahan ja sen kulttuuriperinteiden säilyttäminen ovat tärkeitä arvoja (kutsuttujen joukossa oli myös kymmenen onnekasta pelikaanilaista Helsingistä).

Lastenpäivän juhla oli perinteinen, mutta silti hyvin mielenkiintoinen niiden tuhansien lasten mielestä, jotka olivat tulleet Venäjän kaikkein kaukaisimmista kolkista ja ulkomailta. Pieniä vieraita, jotka olivat kotoisin Venäjän 25 eri alueelta, sekä Valko-Venäjältä, Ukrainasta, Uzbekistanista, Kazakstanista, Azerbaidžanista, Moldovasta, Etelä-Ossetiasta, Suomesta ja Kiinasta, tervehti lastenpäivän juhlallisissa avajaisissa Albert Lihanov. Hän on Venäjän lastensäätiön puheenjohtaja, Lastensäätiöiden kansainvälisen liiton presidentti, Venäjän koulutusakatemian akateemikko, kirjailija sekä tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja. Lasten oikeudet ja venäläisten huono-osaisten lasten lapsuuden tukeminen ovat olleet Lihanovin tieteellisen mielenkiinnon kohteina, ja ne ovat vähitellen muodostuneet hänen elämäntehtäväkseen. Lihanov ehdotti, että aikuiset pohtisivat lastenpäivänä vakavaa omantunnon kysymystä: ”Olemmeko tehneet kaiken mahdollisen kärsivien lasten hyväksi, ja olemmeko aina oikeudenmukaisia heitä kohtaan?”

Juhlan aikana 14 moskovalaista teatteria järjesti hyväntekeväisyysnäytöksiä ja 17 parasta ravintolaa tarjosi ruokaa näille tukea tarvitseville lapsille, jotka olivat saapunneet tapahtumaan. Nuorille Suomesta tulleille vieraille avasivat ovensa myös pääkaupungin sydän Kreml ja sen sielu Bolšhoi-teatteri; he kävivät myös Tsaritsynon museoalueella, sekä Moskovan kuuluisimmassa ravintolassa Metropolissa. Lisäksi lapset pääsivät vielä risteilylle Moskovan vesialueella liikennöivälle moottorialukselle. Tietenkin he saivat juhlapäivänä muistoksi myös lahjoja: venäjänkielisiä kirjoja (mukana myös akateemikko A. Lihanovin kirjoittamia) ja herkkuja.

Näiden kahden Moskovassa vietetyn tapahtumarikkaan päivän aikana lapset kokivat varsinaisen kulttuurishokin. Pienet katsojat näkivät K. Hatšaturianin Tšipollino-satubaletin, joka pohjautuu italialaisen satukirjailija Gianni Rodarin kirjaan. Tämä esitys oli lasten mielestä varmaankin ohjelman ”helmi”. Se toi lapsia lähemmäs suurenmoista venäläistä teatteritaidetta, ja he saattoivat ammentaa siitä toivon, rauhan ja harmonian tunteita. ”Laukauksen jälkeinen savu hälveni. Ei ole enää Limonia, ei tykkiä eikä kaartia. Tästä lähtien kaikki saavat asua satukaupungissa rauhassa. Uusi kaupunki kasvaa lämpimän auringon ja sinisen taivaan alla. Ystävien kaupunki!...”, näin loppui baletti Bolšoi-teatterin näyttämöllä, mutta se jatkaa elämäänsä lapsikatsojien sydämissä.

Esitys teki niin suuren vaikutuksen 9-vuotiaaseen Fjodor Seljaniniin, että hän jo junassa matkalla Suomeen piirsi kuvia baletista. Nuori taiteilija tunnusti, että hän toivoo pääsevänsä uudelleen Moskovan lastenjuhlaan. Myös muut lapset, jotka olivat tulvillaan iloa haaveensa toteutumisesta, kävivät opettajiensa ”kimppuun” esittäen tutun kysymyksen: ”Voidaanko ensi vuonna lähteä Moskovaan?”

Oskar Wilde totesi aikanaan: ”Paras tapa tehdä lapsista hyviä on tehdä heistä onnellisia.” Lapsen onni kätkeytyy aikuisten rakkauteen ja huolenpitoon ja tunteeseen siitä, että heitä tarvitaan. Sekä rajattomaan uskoon siihen, että haaveet toteutuvat.

Teksti: Olesja Fokina

Kuvat Lastenteatterikeskus Pelikaanin Arkistosta

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика