• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 7 ( 29 ) 2007

Kotoutumiskaari itsetuntemuksen välineenä

Kotoutuminen on prosessi, matka, jonka ihminen kulkee sopeutuessaan elämään uudessa maassa. Nähdäkseni se on kasvuprosessi. Ja kasvuhan alkaa itsetuntemuksesta. Ehdotan teille tutustumista yksinkertaiseen ja johdonmukaiseen itsetutkiskelun välineeseen. Se tunnetaan nimellä KOTOUTUMISKAARI. Tämä metodi on kehitetty Punaisen Ristin Kotopolku-projektissa ja sitä on käytetty vuodesta 2001 lähtien pienryhmissä ja henkilökohtaisessa työssä asiakkaiden kanssa. Järjestelmä on mainittu useissa seminaareissa ja tapaamisissa ja sitä käyttävät erilaiset järjestöt ja toimijat.

Metodi edellyttää, että asiakkaan (asiakkaiden) kanssa työskentelee ohjaaja.  On tärkeää, että osanottajien välillä vallitsee luottamukelliset suhteet.Järjestelmää ei kannata käyttää ventovieraiden kanssa.  Aloitetaan piirtämällä kaksi akselia. Vaakatasoon piirretään aikajana, joka jaetaan vuosiin tai kuukausiin. Esimerkiksi puoli vuotta on sopiva ajanjakso mittayksiköksi.  On suositeltavaa, että kotoutumisanalyysi tehdään vasta kun henkilö on asunut suomessa kaksi tai kolme vuotta. Vastamuuttaneen ulkomaalaisen on hyödyllistä tietää kotoutumiskaaresta etukäteen ja seurata sen kulkua toisissa ihmisissä. On parempi oppia toisten virheistä kuin omistaan.  Tärkein tavoite, jota ajamme takaa itse analyysissä, on tehdä johtopäätöksiä menneisyydestä ja tiedostaa omat vahvat puolensa. 

Kotoutumiskaaren lähtöpiste eli akseleiden leikkauspiste, toisin sanoen nollapiste, on muutto Suomeen, sillä uudessa maassa moni asia aloitetaan aivan nollasta. Täytyy oppia kieli, perustaa perhe, luoda sosiaalisia kontakteja ja lisäksi huolehtia ammatillisesta itseluottamuksesta. Jos halutaan analysoida koko perheen kotoutumista, on suositeltavaa piirtää jokaiselle perheenjäsenelle oma kaarensa. Samassa perheessä toinen kotoutuu nopeammin, toinen hitaammin, etenkin jos koko perhe ei ole muuttanut Suomeen samalla kertaa.

Kuvaajan pystyakselikertoo puolestaan sinun tuntemuksistasi ja käsityksestäsi siitä, missä kotoutumisen vaiheessa olit aiemmin tai missä olet nyt. Maailma näyttäytyy meille tunteidemme kautta. Siksi on tärkeää päästä selville omasta olotilastaan ja saattaa se tasapainoon. Täytyy muistella jo taakse jääneitä tapahtumia. Yleensä euforian vaihemenee ohi melko nopeasti. Vuorossa on ensimmäinen alakuloisuus, ehkä apatia. Ihminen ymmärtää, että muuttaessaan uuteen maahan hän on joutunut luopumaan asioista. Usein näitä ovat olleet sukulaiset, ystävät, työkaverit, ura, sosiaalinen asema, joskus omaisuutta ynnä muuta. Olen nähnyt tapauksia, joissa maahanmuuttajat harmittelivat, että jättivät kotieläimensä. Kissan ja koiran voi tuoda mukanaan, mutta lehmää ei.

Usein tässä vaiheessa perhettä ei ole vielä perustettu.  Ensin täytyy läpikäydä jokapäiväisen elämän tasaantumisvaihe. Jotkin ulkomaalaiset kokevat kulttuurishokin. Shokki voi johtua ymmärtämättömyydestä paikallisen väestön luonteenlaatua ja mentaliteettia kohtaan. Kielen osaamattomuus ja itsensä ilmaisuun kykenemättömyys ahdistaa. Joskus nopeasti, joskus hitaammin, ulkomaalainen oivaltaa, kuinka tärkeää on oppia suomen kieltä.  Englannin kielen osaaminen auttaa, erityisesti ensimmäisessä vaiheessa, mutta jos ihminen yrittää tulla toimeen pelkällä englannilla, suomen kielen sujuva hallitseminen yleensä hankaloituu ja pitkittyy vuosilla. Toisinaan se jää vain haaveeksi.

Ohjaaja kysyy kotoutumistaan läpikäyvältä ihmiseltä johdattelevia kysymyksiä: Millaista se oli? Mitä tapahtui alussa, mitä myöhemmin? Miltä sinusta tuntui milläkin hetkellä? Mitä siitä seurasi? On tärkeää muistaa tapahtumat, omat tuntemukset ja sosiaaliset kontaktit, eli konkreettiset ihmiset, jotka edistivät tai hankaloittivat kotoutumista. Täytyy miettiä millä tai kenellä oli vaikutusta siihen. Kotoutumiskaari täytyy muistaa ja piirtää JUURI NIINKUIN KAIKKI TAPAHTUI. Nousujen ja laskujen tulee näkyä kaaressa. Pystyakselin nollapisteen yläpuolelle tulevat “+” -merkkiset tapahtumat ja alapuolelle “-” -merkkiset.  Ahdistavat jaksot saattavat toistua kun työnhaku ei tuota tulosta, tai kun ihminen ei pääse toivomaansa opiskelupaikkaan, onnistu perustamaan perhettä, tai kohtaa muita vakavia ongelmia, jotka sillä hetkellä vaikuttavat ylitsepääsemättömiltä. Tunnen erään nuoren naisen, joka yritti seisemän vuotta päästä kauppakorkeakouluun tietylle linjalle.

Juuri tällaisina kriittisinä epäonnistumisen aikoina ulkomaalainen tarvitsee tukea, jossa sosiaalipalvelut ovat tärkeässä roolissa. Mikä tahansa aktivoituminenon tervetullutta: opinnot, harjoittelu, vapaaehtoinen yhteiskunnallinen työ tai harrastukset. Vierellä täytyy myös olla jonkun, joka yksinkertaisin ja ymmärrettävin sanoin muistuttaa, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Yhteen ja samaan tavoitteeseen voi usein päästä montaa eri reittiä. Palatakseni esimerkkiini kauppakorkeasta, tämä nuori nainen pääsi ensin saman alan alemman asteen kouluun, ja sieltä valmistuttuaan kauppakorkeakouluun.

Kaikilla on ollut ja tulee olemaan ongelmia, mutta ne eivät jatku ikuisesti. Kotoutumiskaari todistaa tämän erinomaisesti visuaalisesti. On tärkeää yhdessä löytää ulospääsy monimutkaisista tilanteista. Sellainen on aina olemassa ja yleensä löytyy useampiakin.
Kotoutumiskaaren analysoinnin lopussa on hyödyllistä pysähtyä ajattelemaan tulevaisuutta. Tietenkin asetamme itsellemme positiivisia tavoitteita. Entisestä Neuvostoliitosta tulleille maahanmuuttajille, erityisesti naisille, on usein tyypillistä alhainen itsetunto, joka korostuu masennuskausien aikana. Itsetuntoaan voi kohottaa vastaamalla kolmeen kysymykseen:
a) Mitä osaan tehdä kaikkein parhaiten?
b) Mistä olen ylpeä?
c) Mikä minussa kiinnostaa muita?

Viimeisenä vaiheena kotoutumiskaaren analyysissa voi olla “kotitehtävä”: kirjoita itsellesi suuntaa antava tulevaisuudensuunnitelma. Tämän voi tehdä myös kokonaan kotona, eikä siitä välttämättä tarvitse kertoa tuntemattomille.  Ajatukset omasta tulevaisuudesta saattavat olla hyvin henkilökohtaisia ja yksityisiä. On tarpeellista käsitellä jokaisen elämään kuuluvat elämänalueet, perhe, työ ja vapaa-aika, erikseen. Jokaiselta elämänalueelta kirjataan ylös tavoitteet, joihin halutaan pyrkiä, tapahtumat, jotka saattavat tapahtua, sekä toiveet. Yritä asettaa realistisia tavoitteita ja ennakoida realistisia tapahtumia. Seuraavaksi eritellään lähituleivaisuuden tavoitteet ja niiden välietapit, sekä keinot pitkän aikavälin tavoitteiden saavutukseen. Ne voidaan asettaa aikajärjestykseen ja jopa kirjoittaa suuntaa antavat päivämäärät. Huomioi, etteivät eri elämänalueiden tavoitteet ja tapahtumat ole keskenään ristiriidassa. Tukevatko ne toisiaan vai vaikuttavatko toisiinsa ollenkaan?

Kun sinulle on selvinnyt esimerkiksi mihin suuntaan aiot työelämässä lähteä, kerro tarkkaan suunitelmistasi sekä työvoimatoimiston keskusteluissa että kurssien opettajille. Ulkomaalaisen on tärkeää opiskella kieltä, omata ammatti, ja osallistua aktiivisesti työelämään tai yhteiskunnalliseen elämään. Pitkät tauot kielikurssien välillä, työttömyys ja toimettomuus, kurssit, jotka eivät oikeasti kiinnosta, huonosti soveltuvat harjoittelu- ja työpaikat, rasistiset kokemukset, vakavat terveydelliset ongelmat tai surulliset tapahtumat voivat ajaa kenet tahansa masennukseen.

Tässä metodissa on se erittäin hyvä puoli, että analyysin aikana maahanmuuttaja voi verrata omaa kotoutumistaan muiden “kokeeseen osallistuneiden” kanssa. Kaikkein pessimistisinkin ihminen huomaa, että paljon riippuu hänestä itsestään ja siitä, kuinka hän käyttäytyy tietyissä tilanteissa ja kuinka suhtautuu ongelmiinsa. Jos analyysi tehdään yksin, ohjaaja kertoo esimerkkejä muiden ulkomaalaisten kotoutumisesta; kuinka heidän elämänsä on täällä sujunut, mikä on onnistunut ja mikä ei (“Tee niinkuin pitää, kävi miten kävi”).

Maahanmuuttajan on parasta tehdä lopulliset johtopäätöksensä itse, sillä menestyksekäs kotoutuminen riippuu nimenomaan sisäisestä motivaatiosta.

Hilma Bukareva
Käännös: Katja Huutokari

Siirry ylös