№ 7 ( 29 ) 2007

Seuraava askel

Me kaikki Keski-Suomen maahanmuuttajat sekä heidän asioistaan muuten kiinnostuneet jaamme saman päämäärän. Maahanmuuttajat haluavat olla tasa-arvoinen osa uutta yhteiskuntaamme. Kysymys kuuluu, haluammeko yhdistää voimamme? Yhteen hiileen puhaltamisessa on monia etuja. Tarkoittaahan enemmän ihmisiä samalla enemmän ideoita, mikä puolestaan johtaa omaan yksilölliseen sekä yhdistystemme kasvuun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sen unohtamista, että toimintamme täytyy edistää koko laajemman  yhteiskuntamme hyvinvointia.

Olemme muutenkin onnellisessa asemassa, koska meidän ei tarvitse nousta barrikadeille, jotta ääntämme kuultaisiin. Maahanmuuttoasioita suunnittelevat ja hoitavat virkamiehet ovat osoittaneet kiinnostuksensa ajatuksiamme kohtaan viimeaikaisten seminaarien kautta. He ovat kysyneet, mitä me  haluamme. Nyt täytyy selvittää, olemmeko me halukkaita vastaamaan kysymykseen.

Meille ihmisille on yhteistä, että teemme erilaisia asioita, jotta meillä olisi tulevaisuudessa jotain meiltä tällä hetkellä puuttuvaa. Tämä tarkoittaa, että tekomme vaikuttavat siihen, millaiseksi tulevaisuutemme muodostuu.

Uskon, että tarvitaan kolme vaihetta, jotta tulevaisuutemme rakentuisi vankalle pohjalle. Ensimmäinen vaihe on selvitysvaihe, jossa mietitään, mitä halutaan luoda ja miksi, sekä pohditaan idean tuomia etuja ja haittoja. Kun ideasta ollaan päästy selvyyteen, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen, suunnitteluun. Tämän vaiheen aikana aikaisemmin kerätyn tiedon pohjalta laaditaan toimintasuunnitelma. Viimeisessä vaiheessa suunnitelma pannaan täytäntöön.

Mielestäni on tärkeää, että kaikki ne, joita suunnitelma koskee, tulevat kuulluiksi. Heidän tulisi osallistua hankkeen kaikkiin eri vaiheisiin. Muuten on vaarana, että he vieraantuvat projektista, eivätkä pysty liittymään sen päämääriin. Jos jättää ilmaisematta mielipiteensä, saa varautua siihen, että joku toinen ajattelee ja päättää puolestaan. Ja jos ihmisiä koskevia päätöksiä, riippumatta päätöksentekijän hyväntahtoisuudesta, tehdään heiltä kysymättä, on vaikea taata sopu eri osapuolien välillä.

Asiaa voi lähestyä esimerkin kautta. Kuvitelkaamme, että viidelle ihmiselle halutaan rakentaa talo metsän ja järven väliselle alueelle. Kuitenkin vain kahden mielipidettä kysytään suunnitteluvaiheessa. Yhdellä niistä, jonka mielipidettä ei kysytty, on siitepölyallergia. On mahdollista, että suunnittelijat rakennuttavat tietämättömyyttään tämän henkilön huoneen metsän puolelle, jolloin tämä kärsii enemmän oireistaan. Epäsuotuisa tilanne olisi vältetty tiedustelemalla allergikon mielipidettä.

Ihmisten välinen sopu sen kautta, että kaikilta kysytään mielipidettä heitä koskevissa asioissa, on uskoakseni demokratian pääajatus. Sovun saavuttamiseksi vaaditaan myös mielipiteiden mukaisiin toimiin ryhtymistä

Meillä on vapaus ilmaista mielipiteemme. Mutta jos päätämme olla ilmaisematta sitä, täytyy meidän silloin tyytyä siihen, mitä muut ovat puolestamme päättäneet. Sen vaateen vastapainoksi, että meidän mielipiteitämme kuunnellaan, meillä on myös velvollisuus tuoda ajatuksemme julki.

Kun aurinko laskee muistuttaen meitä ajankulusta, pyytäen meitä lepäämään huomisen työtä varten, meidän on vastattava kysymykseen, haluammeko vaikuttaa tuohon huomiseen? Me voimme vaikuttaa tulevaisuuteemme, mutta olemmeko valmiita ottamaan tästä lankeavan vastuun?

Jos olemme, mikä on seuraava askel?
Paul Abbey
31.03.2007

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика