2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 | 


№ 4 (21)


№ 3 (20)


№ 2 (19)


№ 1 (18)

№ 1 ( 18 ) 2016

Suomalais-venäläiset perheet ja heidän haasteensa

Perhe on yksi vanhimmista yhteiskunnallisista instituutioista.

Jokainen on yhteisön jäsen syntymästään lähtien ja elämänsä loppuun asti osa sellaista tilaa kuin perhe ja siviilisääty.

Ihmisen elinkaaren aikana hänen toimintansa ja asemansa perheessä muuttuu. Aikuiselle ihmiselle perhe on hänen tarpeidensa täyttymisen lähde ja pieni yhteisö, joka esittää hänelle erilaisia ja melko vaikeitakin vaatimuksia. Lapselle perhe on elinympäristö, jossa hänen fyysinen, psykologinen, emotionaalinen ja älyllinen kehityksensä muovautuu.

Eri yhteisöissä ja kulttuureissa perheen määritelmä voi joillakin tavoin erota. Esimerkiksi, Suomessa perheeseen kuuluvat vanhemmat ja lapset ja Venäjällä perhe käsittää myös vanhemman ikäpolven, esimerkiksi, isoäidit ja isoisät. Muslimiperheissä tämä ero on vielä huomattavampi. Tältä pohjalta kansainvälisissä avioliitoissa (esimerkiksi, jos mies on suomalainen ja vaimo venäläinen tai toisinpäin) syntyy ristiriitaisuuksia. Mutta yleensä kansainvälisissä perheissä asuinmaa dominoi käsityksiä ja maahanmuuttajaperheissä (ainakin ensimmäisessä sukupolvessa) säilytetään kansalliset perinteet.

Vuosittain Suomessa solmitaan noin 4 000 avioliitoa suomalaisten ja ulkomaalaisten kesken ja joka kolmas niistä suomalaisen miehen ja venäläisen naisen kesken, joista suurin osa on sitä paitsi sijoittunut Itä- ja Kaakkois-Suomeen. Nykyään Suomessa asuu yli 7 400 perhettä, joissa mies puhuu suomea ja vaimo venäjää ja 1 300 perhettä, joissa mies on venäjänkielinen ja vaimo suomenkielinen. Yleisesti ottaen tämä on suurin ryhmä kansainvälisistä avioliitoista.

Venäläiset vaimot eivät ole aina valmiita ymmärtämään niitä ajatuksia perheestä, joihin Suomessa törmää, erityisesti sukupuolineutraaleista (samaa sukupuolta olevien) avioliitoista. Toisaalta venäläisillä perheen käsitys on laajempi. Perhe pitää sisällään monia sukulaisia, erityisesti vanhemmat ja isovanhemmat ihmisen iästä riippumatta. Venäläisissä perheissä lapsia hoitaa yleensä äiti ja suomalaisten isien kasvatuksellinen osallistuminen tuntuu heistä oudolta. Venäläiset äidit myös ottavat enemmän vastuuta omista vanhemmistaan.

Perhe on yksityisaluetta, jolle on tyypillistä yksityisyys ja intiimiys. Se on alue, johon eivät vaikuta sosiaaliset normit ja se antaa ihmiselle mahdollisuuden seurustella vapaasti. Hyvien aviopuolisoiden tulee osata seurustella keskenään. Tähän sopeutumattomat parit eivät osaa ratkaista ongelmiaan, ja seurauksena on kireyttä, katkeruutta ja konflikteja suhteessa. Kommunikatiiviset ongelmat syntyvät useimmin sen järjestelmän ja kulttuurin huonosta tuntemuksesta, jossa he asuvat.

Kaksikansallisissa perheissä herää usein etnokulttuurisia ongelmia, kuten ulkomaalaisen kompleksi, eli psykologinen henkilökohtainen epämukavuus vieraassa kielellisessä sosiokulttuurisessa ympäristössä, tunne psykologisesta turvattomuudesta, kumppanin emotionaalinen ylikuormitus, joka yleensä koskettaa naisia, jotka etsivät kotimaansa korvaajaa, esimerkiksi, puolisosta. Tämä on etnisen identiteettinsä säilyttämistä eli identiteetin risteytys, jonka yhteydessä puolisot harvoin onnistuvat säilyttämään omat etniset piirteensä.

Perhe vaikuttaa myös siihen, miten lapset kasvatetaan. Venäjällä lapset ovat riippuvaisempia vanhemmistaan. Suomalaisen mallin sekaperheissä suhteet vanhempiin ovat pidättyväisempiä, aikuiset lapset yrittävät asua erillään, perheenjäsenten kesken kotityöt jaetaan kutakuinkin tasan, lapsille annetaan vähemmän hellyydenosoituksia, isä toimii aktiivisesti lasten kanssa eikä rangaistuksia ja ankaraa kasvatusta anneta.

Venäläisen mallin perheissä kotona keskustellaan työongelmista, naiset tekevät enemmän kotitöitä, lasten kasvattaminen on suurimmalta osin äidin vastuulla, vanhemmat lapset katsovat pienempien perään, lasten menestyksestä kerrotaan töissä ja ulkopuolisten kanssa keskustellaan lasten käyttäytymisestä. Suomalaisiin verrattuina venäläiset kontrolloivat lapsiaan pidempään. Suomalaisilla on tapana kehittää omatoimisuutta, ei kehua eikä tuomita lapsia, mutta kuunnella heidän mielipiteitään ja yrittää keskustella ongelmista.

Venäläisille auktoriteetti ja vanhemman sukupolven kunnioitus ovat tärkeitä asioita, kun taas suomalaisessa kulttuurissa omatoimisuus on olennaista, minkä lisäksi tarvitaan jopa aikuisille vastaansanomista. Venäläisille taas ominaisempaa on yhteisöllisyys, kun taas suomalaiset ovat itsenäisiä.

Kuten venäläinen sananlasku sanoo: Jokaisessa mökissä on omat helistimensä, niin myös ongelmat perheissä voivat olla hyvinkin erilaisia riippumatta kansallisuudesta. Mutta maahanmuuttajien on tärkeää tietää ja ymmärtää asuinmaansa etnokulttuurisia erityisyyksiä niinkin tärkeällä elämän osa-alueella kuin perhe.

 

Teksti: Svetlana Ranta

tekstissä on käytetty materiaaleja artikkelista «Kommunikointiongelmat kaksikansallisissa suomalais-venäläisissä perheissä», kirjoittaja Marianna Vesanen

Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика