• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 5 ( 05 ) 2007

Ystävällinen sana on kissastakin kiva (venäläinen sananlasku)
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan (suomalainen sananlasku)

Taannoin joimme kahvia kaverini kanssa ja puhuimme mukavista sanoista - kohteliaisuuksista. Sellaisista sanoista, joita me kaikki haluaisimme kuulla mahdollisimman usein, mutta joita kuulemme valitettavan harvoin.

Vaikka ihmisellä olisi hyvä itsetunto ja hän tuntisi itsensä hyvin, niin silti hän haluaa… ei, vaan hänellä on tarve kuulla ympäröiviltä ihmisiltä, kuinka kaunis, viisas, hauska ja ihana hän on, miten hyvin hän tekee työnsä ja miten hänelle sopii uusi kampaus. Olen lukenut jostakin, että perhe-elämässä ihmisen pitäisi saada yhtä kriittistä huomautusta kohden viisi kohteliaisuutta. Mutta onko meidän elämässämme tarpeeksi näitä positiivisia sanoja?

Totta puhuen, tulimme kaverini kanssa siihen tulokseen, että niitä ei ole tarpeeksi. Että niitä ei vain ole liian vähän, vaan niitä on usein katastrofaalisen vähän.  Todellakin, on helppo huomata jotakin huonoa ja moittia. Huono pistää silmiin, eikö niin? Ja miten voi olla huomauttamatta siitä – minähän puhun totta. Entä hyvä? Osaammeko, haluammeko me nähdä hyvää ja kertoa siitä toisillemme? Minusta tuntuu, että ei läheskään aina. Ihmiset eivät pidä mukavien sanojen sanomista tarpeellisena, he ujostelevat kehumista, tunteiden näyttämistä ja positiivisten emootioiden osoittamista toisille.  Lyhyesti sanottuna: ”Olen jo sanonut, että olet kaunis. Ilmoitan, kun tilanne muuttuu”. Jokaisessa vitsissä on osa totta. Todellakin, hyvä otetaan usein itsestään selvänä: niinhän täytyykin olla. Ja jos asia on niin, miksi siitä pitäisi puhua?

Voin omasta kokemuksestani sanoa, että maahanmuuttajalle hyväksytyksi tuleminen - tunne siitä, että ”minä olen hyvä” on erittäin tärkeä. Maassa, jossa on uusi kulttuuri ja uudet, usein epäselvät säännöt, ihminen voi jatkuvasti pelätä tekevänsä jotakin väärin ja tuntea itsensä vääränlaiseksi. Hän pukeutuu väärin, hän käyttäytyy väärin, hän puhuu suomea väärin… Tässä tilanteessa läheisten tuki ja rakkaus on todella tärkeää. Sekä mukavat sanat.

Tiedättekö, mitä vielä ajattelin? Ehkäpä on niin, että jos haluat kuulla hyviä sanoja, pitää ensin sanoa niitä? Ehkä hyvät sanat tulevat kaikuna takaisin? Tunnusta rehellisesti, milloin sinä viimeksi olet kehunut ystäviäsi ja sukulaisiasi? Älä pelkää hyviä sanoja! Sano vaimollesi tai miehellesi, miten paljon sinä rakastat häntä ja miten iloinen olet, kun hän on lähellä. Sano vanhemmillesi, kuinka ihania he ovat ja kuinka kiitollinen sinä olet kaikesta. Sano lapsellesi, että hän on kaikista fiksuin ja hän ehdottomasti onnistuu kaikessa (ja jos ei onnistu, se ei haittaa, koska sinä silti rakastat häntä). Mieti mukavia sanoja, joita voisit sanoa ystävällesi, työkaverillesi, naapurillesi... Kyllä, minä tiedän että se ”ei kuulu” suomalaiseen kulttuuriin. Mutta kokeillaan!

Ja aloitetaan saman tien. Hyvät Mosaiikin lukijat! Te olette kaikkein ihanimpia, viisaimpia, kauneimpia, iloisimpia ja ahkerimpia ja teiltä onnistuu kaikki. Kiitokset teille siitä, että olette meidän kanssamme!

No niin, nyt olisi teidän vuoronne...

Ystävällisesti,
Svetlana Sivil ja Mosaiikki-Vaasan porukka
Puh. 045 6331903
Voitte kirjoittaa meille osoitteeseen:Korsholmanpuistikko 10 B 17 tai
svsivil@suomi24.fi ja miri.asi@hotmail.com

Siirry ylös