Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 7-8 ( 119-120 ) 2016
Olen 21-vuotias jämsäläinen sosionomi-opiskelija. Takana on kymmenen viikon mittaisen moninaisuus ja monikulttuurillisuus harjoitteluni Monikko ry:n Paloma-toiminnassa, joka järjestää syrjäytymistä ehkäisevää ja kotouttamista edistävää toimintaa yli 55-vuotialle maahanmuuttajille ja myös kantaväestölle. Valitsin harjoittelupaikkani sillä perusteella, että monikulttuurillisuuden lisäksi Paloma-toiminnassa pääsin tutustumaan myös ikäihmisten kanssa tehtävään työhön, joka oli minulle uutta.
Ennen harjoitteluani en esimerkiksi ollut oikeastaan koskaan ajatellut ikääntyneitä maahanmuuttajia, vaan mielsin maahanmuuttajan nuoreksi henkilöksi, joka on muuttanut toiseen maahan esimerkiksi puolison tai töiden perässä. Minulle tuli suurena yllätyksenä maistraatin tilastotietoja tutkiessani, kuinka paljon yli 55-vuotiaita maahanmuuttajia jo pelkästään Keski-Suomessa on.
Vasta kun tutustuin asiakkaisiin ja toimintaan, minulle alkoi valjeta, millaisia haasteita ikääntyneet maahanmuuttajat kohtaavat kotoutumisessa ja arjessa. Uuteen maahan tultaessa uuden kielen oppiminen on hankalaa, eikä kielikursseille aina pääse. Jos ei puhu kantaväestön kanssa yhteistä kieltä, on suurempi kynnys osallistua erilaiseen toimintaan ja solmia sosiaalisia suhteita. Omien asioiden hoitaminen hankaloituu, ja jopa lääkäriin menoa voidaan pitkittää, koska pelätään ettei tulla ymmärretyksi. Työllistymismahdollisuudet ovat huonot, jos olet jo yli 55-vuotias etkä puhu kunnolla suomen kieltä, eikä vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen osata hakea apua. Usein turvaudutaankin omiin lapsiin asioiden hoidossa. Nyky-yhteiskunnassa elämä on kuitenkin yhä kiireisempää, niin jos perhe ei ehdi tai pysty auttamaan, voi ikääntynyt olla aivan yksin.
Harjoitteluni aikana ymmärsin, kuinka tärkeää on tehdä ennaltaehkäisevää työtä ikääntyneiden maahanmuuttajien kanssa. Vertailin Jyväskylässä asuvien yli 55-vuotiaiden maahanmuuttajien määrää vuonna 2013 ja 2016, ja huomasin että heidän määränsä oli kasvanut muutamalla sadalla. Määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa lisää ikärakenteen muutoksen myötä. Jos minkäänlaista tukea ikääntyneille maahanmuuttajille ei järjestetä, voi syntyä suuriakin ongelmia. Ikääntyneet maahanmuuttajat eivät välttämättä tiedä heille suunnatuista palveluista eikä heille kuuluvista oikeuksista, eivätkä he osaa itse hakea apua ongelmiinsa, koska heidän kotimaassaan ei ole ollut samanlaista yhteiskuntajärjestelmää kuin Suomessa.
Kaiken kaikkiaan harjoitteluni Palomassa oli hyvin monipuolinen ja kiinnostava. Minut otettiin lämpimästi vastaan niin asiakkaiden kuin hankkeen työntekijöidenkin puolesta. Pääsin osallistumaan moniin erilaisiin asioihin, kuten seniorimessuille ja palvelutaloihin Jyväskylässä, seminaariin Äänekoskella, kerhotoimintaan Jyväskylän eri asuinalueilla, Kansan- ja kansallispukujen loiste-tapahtumaan Huhtasuolla, palavereihin ja maistraattitilastojen käsittelyyn. Pääsin lisäksi haastattelemaan oman paikkakuntani maahanmuuttajia, jonka kautta sain selville jämsäläisten ikääntyvien ajatuksia, haasteita ja toiveita. Minusta mukavimpia olivat erilaiset kerhot, joissa pääsin todella vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi, Suomen kielen kurssilla opiskelimme arkikielen käyttöä, jutustelimme ja pelasimme erilaisia pelejä. Tietokonekursseilla harjoittelimme esimerkiksi Wordin käyttöä, sähköpostin lähettämistä ja Facebookin käyttöä, ryhmäläisten toiveiden mukaan. Aluksi jännitin, kuinka selviän kielimuurista, mutta se oli aivan turhaa. Jos emme muuten ymmärtäneet toisiamme, turvauduimme elekieleen tai sanakirjaan. Harjoitteluni aikana opin jopa itsekin muutaman sanan venäjää, Пака пака!
Harjoittelu oli minulle hyvin antoisa, ja opin paljon uutta tietoa ja sain uusia näkökulmia ajatusmaailmaani. Paloma- toiminta ikäihmisille ja ikämaahanmuuttajille on hyvin tärkeä asia ja sitä kannattaa kehittää kunnittain.
Teksti: Miina Hakonen
sosionomiopiskelija,DIAK,Pieksämäki
Kuvat: Alina Ahtamo
Venäjännös: Lidia Popova