Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 4 ( 37 ) 2008
Johan Vilhelm Snellman oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies. Hän vaikutti merkittävästi suomen kielen asemaan ja Suomen markan käyttöönottoon. Snellmania pidetään
Suomen kansallisfilosofina.
Snellman syntyi Tukholmassa vuonna 1806. Kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809, Snellmanin vanhemmat muuttivat Kokkolaan. Kouluaikana ruotsinkielinen Snellman oppi myös suomen kielen. 16-vuotiaana Snellman aloitti opintonsa Keisarillisessa Turun Akatemiassa yhtä aikaa J. L. Runebergin ja Elias Lönnrotin kanssa. Suomalaisuus ja suomen kieli alkoivat kiinnostaa opiskelijoita: A.I. Arvidsonin mukaan samaa kieltä puhuvat muodostavat kokonaisuuden, jota yhdistää ”sisäinen sielun ja ajatuksen side, joka on kaikkia ulkonaisia yhdistyksiä mahtavampi ja lujempi”. Snellman opiskeli filosofiaa ja sen lisäksi teologiaa, historiaa, kreikkaa ja latinaa. Vuonna 1827 tapahtuneen Turun palon jälkeen Nikolai I päätti siirtää Akatemian Helsinkiin, josta Snellman valmistui filosofian kandidaatiksi. Vuonna 1835 valmistui hänen Hegelin aatemaailmaa käsitellyt väitöskirjansa.
Toimittuaan muutaman vuoden Helsingin yliopiston filosofian dosenttina Snellman matkusti Saksaan, jossa ilmestyivät hänen filosofiset pääteoksensa Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit (”Yritys persoonallisuuden idean spekulatiiviseksi kehittämiseksi”) ja Läran om staten (”Valtio-oppi”). Snellmanin yhteiskuntafilosofian keskiössä ovat kansakunnan ja kansallisen tietoisuuden käsitteet. Snellmanin mukaan kansakunta syntyy historiallisessa prosessissa, ja ainoastaan yksi kansa ja sen kulttuuri voivat muodostaa yhden kansallisuuden. Tämä vaatii yhtä kieltä koulutuksen pohjaksi, sillä kansakunnan ajattelu on sisäänrakennettuna sen yhteiseen kieleen.
Palattuaan Saksasta Snellman nimitettiin vuonna 1843 Kuopion yläalkeiskoulun rehtoriksi, ja hän alkoi julkaista Saima- ja Maamiehen Ystävä -viikkolehtiä. Vuonna 1845 Snellman meni naimisiin kuopiolaisen apteekkarin tyttären Johanna Lovisa Wennbergin kanssa. Perheen muutettua Helsinkiin Snellman toimi vuodesta 1856 lähtien Helsingin yliopiston professorina ja vuosina 1863–68 senaattorina.
Senaattorivuosinaan 1863–1868 Snellman edisti ratkaisevasti suomen kielen asemaa. Tuolloin ruotsi oli ainoa virallinen kieli ja senaatti osoitti vain vähän halua muuttaa tilannetta. Snellman onnistui saamaan audienssin keisarin puheille tämän vieraillessa Hämeenlinnassa. Elokuun 1. päivänä 1863 keisari allekirjoitti kielisäädöksen, joka mahdollisti suomen kielen käyttöönoton virallisissa yhteyksissä. Toinen Snellmanin merkittävä saavutus oli rahauudistus, jonka seurauksena Suomi vuonna 1865 sai oman rahayksikön, markan, joka oli käytössä vuoteen 2002 saakka. Vuodesta 1955 lähtien J.V. Snellmanin kuva oli 10000 markan setelissä, joka vuoden 1963 rahauudistuksessa muuttui sadan markan seteliksi.
Sisko Manninen
Lähde: www.wikipedia.org