№ 3 ( 23 ) 2015



INKERIKESKUS – 20 VUOTTA!

Siunaa koko kansaamme ja tee se yksimieliseksi.
Väinö Linna


Historiallinen Inkerinmaa.
Kartta on luotu käyttäen materiaalia sivulta www.inkeri.com

Huhtikuussa vuonna 1990 Suomen presidentti Mauno Koivisto antoi tunnetun lausuntonsa inkerinsuomalaisten paluumuutto-oikeudesta. Suomalaisten virkamiesten moniselitteisistä reaktioista huolimatta prosessi käynnistyi. Asia ei koskenut pelkästään inkeriläisiä vaan myös muita entisen Neuvostoliiton alueella asuvia Suomen kansan edustajia, kuten suomalaisten maahanmuuttajien jälkeläisiä Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä Suomesta 1920-luvulla paenneiden ns. ”punaisten suomalaisten” lapsia ja lapsenlapsia. Käytettyään Suomen hallinnon myöntämää oikeutta Suomeen on saapunut vuosina 1990–2015 kaikkiaan yli 35000 inkeriläistä paluumuuttajaa. Paluumuutto kosketti laajimmin Venäjän etnisiä suomalaisia ja muutti merkittävästi nykyisten inkeriläisten sijaintia, sillä aiemmin he asuivat hajallaan entisen Neuvostoliiton alueella Stalinin ajan pakkomuuton takia.

Suomeen entisen Neuvostoliiton alueilta muuttaneilla ihmisillä oli huomattavia eroja koulutuksessa ja ammatillisessa pätevyydessä ja he osasivat suomen kieltä hyvin eri tasoilla. Usein suomen kielen taito puuttui kokonaan, joka teki välttämättömäksi sen pikaoppimisen jotta voisi sopeutua elämään ulkomailla ja myöhemmin työllistyä. Elämä Suomessa erosi valtavasti totutuista oloista Venäjällä, Virossa tai Kazakstanissa siinä mielessä etteivät ihmiset voineet jatkuvasti kommunikoida venäjäksi. Usein maahanmuuttajien vaikeuksia lisäsi myös ammatillisen koulutuksen riittämättömyys sekä Venäjällä tai Virossa saatujen tutkintojen epäjohdonmukaisuus suomalaisiin tutkintoihin. Heille kerrottiin koulutusjärjestelmien eroavaisuuksista ja työmarkkinoiden tarpeista. Osalla inkeriläispaluumuuttajista on huonon suomen kielen taidon ja heikon ammatillisen itsensä toteuttamisperspektiivin takia rajatut mahdollisuudet menestyksekkääseen integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan.

Esille tulevien vaikeuksien torjumiseksi perustettiin useampia kansalaisjärjestöjä, joiden joukossa näkyvässä asemassa on vuonna 1995 perustettu Inkerikeskus, joka nykyään sijaitsee yhdellä Helsingin keskeisimmillä alueilla – Malmilla.


Yksi Inkerikeskuksen perustajista Toivo Tupin.

Aluksi Inkerikeskus sijaitsi Helsingin merenranta-alueella Katajanokalla, sen jälkeen se muutti Hämeentielle. Keskus suunniteltiin koordinoivaksi keskukseksi useammille jo aiemmin perustetuille inkeriläisille järjestöille, mutta saman tien se otaksui tehtävänsä itsenäisenä toimijana tukien suomalaisen sosiaalipalvelun toimintoja.

Inkerikeskuksen toimijoiden joukosta voisi mainita sellaisia ihmisiä kuten tulkki, toimittaja ja Helsingin seudun Inkerin-seuran puheenjohtaja Toivo Tupin, Inkerin kulttuuriseuran puheenjohtaja Helena Miettinen ja Paluumuuttajat ry:n ohjaaja Rudolf Pakki.


Inkerikeskuksen toiminnanjohtaja Laine Huttunen.

Ensimmäisinä vuosina Inkerikeskuksen toiminnanjohtajana oli Kristel Ruusar, sitten johto siirtyi Arja Tahvanaiselle. Hetken aikaa Inkerikeskusta ohjasi professori
Toivo Flink, sitten Sanna Heimala ja vuonna 2007 toiminnanjohtajan tehtävään valittiin
Laine Huttunen, joka edelleen hoitaa virkaa. Laine Huttunen palkittiin ansioistaan toukokuussa 2014 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan merkillä, jonka hänelle luovutti sisäasiainministeri Päivi Räsänen. Päätös myöntämisestä allekirjoitettiin
jo joulukuussa 2013.

Raha-automaattiyhdistyksen taloudellisen tuen turvin keskuksessa on järjestetty sosiaalikysymysten konsultointipalveluja paluumuuttajille ja heidän perheilleen. Laine Huttusen johtama konsultointipalvelu auttaa asiakkaitaan oikeanlaiseen vuorovaikutukseen erilaisten suomalaisten sosiaaliorganisaatioiden kanssa, kuten esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen ja Sosiaalipalvelujen kanssa. Se antaa neuvoja mitä erilaisimpiin kysymyksiin liittyen maahanmuuttajien olemassaoloon suomalaisessa yhteiskunnassa aina kotiasioista ammatillisiin asioihin.

Paikallisen Elinkeino- Liikenne- ja Ympäristökeskuksen rahoituksen turvin perustettiin ”tietopankki” työllistymisen tukemiseen. Tietopankki-projekti alkoi toimia vuonna 2006.

Hienoa on myös se, että Inkerikeskuksen työntekijät antavat konsultointia sekä henkilökohtaisella tapaamisella että puhelimitse. Kommunikointi asiakkaiden kanssa tapahtuu kolmella kielellä – venäjäksi, suomeksi ja viroksi. Ammattitaito ja hyväntahtoisuus ovat Inkerikeskuksen tavaramerkkejä ja niillä edistetään organisaation ja vierailijoiden välistä dialogia, houkutellen Inkerikeskukseen jatkuvan asiakasvirran.

Ei liene kellekään salaisuus, että juuri hyvä suomen kielen taito on tärkein tekijä onnistuneeseen kotoutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämän tosiasian huomioon ottaen Inkerikeskus järjestää säännöllisesti suomen kielen kursseja paluumuuttajille ja heidän perheilleen, edistäen näin paluumuuttajien kokonaisvaltaista kotoutumista suomenkieliseen ympäristöön ja yleisesti edistäen heidän lähentymistään Suomen kantaväestön kanssa.

 Varsin ymmärrettävin syin erityishuomion Inkerikeskus omistaa lapsille, nuorille ja ikääntyville ihmisille. On erityisen tärkeää valita nuorena oikea suunta, ja vanhemmalla iällä torjua syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Siksi Inkerikeskus tarjoaa nuorille erityisen koulutukseen ja ammatinvalintaan suuntautuvan neuvontapalvelun.

Vanhemmalle sukupolvelle on perustettu 60+ -kerho tukemaan eläkeiässä Suomeen muuttaneita ihmisiä. 60+ -kerho on suosittu varttuneen väen keskuudessa, sillä se auttaa arjen perusasioissa. Kerhon työntekijät kääntävät venäjäksi suomalaisia esitteitä, jotka on suunnattu tukemaan iäkkäämpiä ihmisiä, sekä järjestävät retkiä, ja matkoja ja mielenkiintoisia luentoja.

Inkerikeskus toteuttaa monia lasten kehitykseen suunnattuja tapahtumia. Se tuottaa puheterapeuttisia tunteja ja konsultaatiota, puheenkehitykseen liittyviä tunteja sekä lukuopetusta alle kouluikäisille ja koulunsa aloittaneille lapsille.

Toiminnassa on myös perhekerho, joka tukee perhearvoja ja sukupolvien jatkuvuutta.
Se tarjoaa monipuolista apua kouluelämään liittyvien kysymysten ratkaisussa sekä psykoterapeuttista konsultaatiota. Kesäisin se järjestää leirejä lapsille. Nuorille shakin peluun harrastajille on shakkikoulu ja aktiivisemmasta liikunnasta pitävät voivat harrastaa melontaa kajakeilla ja liikuntaa salissa. Käyttötaiteesta kiinnostuneet lapset ja nuoret voivat kehittää taitojaan askartelukerhossa.

Kansallisuus ei ole pelkästään vain syntyperä ja kieli, vaan se on myös kulttuuri, jonka apu on välttämätöntä kansallisen identiteetin säilyttämisessä. Sen vuoksi Inkerikeskuksessa toimii kansantanssi- ja lauluyhtye Tuulistullaa, Pihapihlaja-kuoro.


Rakennus, jossa Inkerikeskus sijaitsee. Malmin alue.

Inkerikeskuksen toiminta on aina herättänyt myös tunnettujen suomalaisten ihmisten kiinnostuksen. Inkerikeskuksen kutsusta siellä vieraili maan entinen presidentti
Mauno Koivisto. Tapaamisessa hänelle ojennettiin paluumuuttajien kiitoskirje ja inkeriläistaiteilija Viktoria Nikkarin maalaus. Vuonna 2009 Inkerikeskuksessa vieraili professori, oikeustieteen tohtori ja Suomen silloisen presidentti Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi.

Inkeriläisten nykytilanne Suomessa ei ole yksiselitteinen. Siitä puhuvat sekä itse paluumuuttajat että suomalaiset politiikantutkijat ja sosiaalialan asiantuntijat. Suomen kansan yhteen haaraan kuuluvat inkeriläiset kuitenkin kautta historiansa omaksuivat useita piirteitä venäläisestä kulttuurista ja mentaliteetista, mikä tekee heistä myös erityisen etnisen ryhmän suomalaisten sisällä. Suomeen eri maista muuttaneet paluumuuttajat ja heidän perheensä usein tuntevat itsensä osaksi sekä Suomen että Venäjän tai Viron kansoja, osoittaen siten mitä omalaatuisinta itseidentifioinnin kahtiajakoa.

Inkerinsuomalaiset, jotka ovat monesti suomalaisia geneettisesti ja usein täysin venäläisiä kieleltään, tarvitsevat erityistä tukea identiteettinsä kanssa ja apua suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisessa. Loppujen lopuksi tarvitaan juuri integraatiota, eikä assimilaatiota menettäen kaikki kansalliset ominaisuudet. Sitä myös Suomen viranomaiset painottavat. Inkerinsuomalaiset tietynlaisena etnisenä kerroksena Suomen kansan sisällä voisivat olla yhdistävänä siltana suomalaisen ja venäläisen kulttuurin välillä. Heidän auttaminen heitä itseään ja heidän kansallista identiteettiään menettämättä ja heidän tuleminen täysiarvoiseksi osaksi Suomen valtiota on tärkeä tehtävä, jota tänä vuonna 20 vuotta täyttävä Inkerikeskus parhaansa mukaan tukee. Ei liene tarpeellista sanoa, että oleminen Suomessa kansalaisjärjestönä, joka auttaa paluumuuttajia sopeutumaan uuden kotimaansa sosiaalis-kulttuurisiin piirteisiin, on yksinomaan positiivinen asia. Muutettuaan itselle uuteen ympäristöön ihminen ei tunne itseään yksinäiseksi ja hylätyksi vaan tietää, että oikealla puolella voi luottaa saavansa pätevää apua ja tärkeintä, ”ihmisten välisen yhteyden ylellisyyttä”, josta aikoinaan kirjoitti ranskalainen kirjailija Antoine de Saint-Exupéry. Lopuksi toivotamme 20 vuotta paluumuuttajille hyödyllisyyttään osoittaneelle Inkerikeskukselle onnea ja menestystä tulevaan.



Teksti: Evgeni Heiskanen, Toivo Tupin ja Laine Huttunen
Artikkelin kirjoittamisen yhteydessä käytettiin:

  • fin.inkerikeskus.fi
  • kirjaa Konkova O., Kokko V. A. Inkerinsuomalaiset. Näkökulmia historiaan ja kulttuuriin. 2009 (Конькова О. И., Кокко В. А.. Ингерманландские финны. Очерки истории и культуры. 2009)
  • materiaaleja ovat Toivo Tupinilta ja Laine Huttuselta.

Kuvat: Evgeni Heiskanen
Suomennos: Tiina Ynnilä

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика