• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 11 ) 2008

Lukijan tarina

Lehtemme lukija Hengameh Rahimtarghi, 35 v. kertoo elämästään Suomessa.

Olen muuttanut Suomeen Iranista melkein kuusi vuotta sitten. Tulin tänne turvapaikanhakijana ja sain myönteisen päätöksen vuonna 2007. Nyt suoritan koulunkäyntiavustajan tutkintoa Vaasan ammattiopistossa. Olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta, poika on 12-vuotias ja tyttö 10-vuotias. Lapseni ovat Onkilahden koulussa.

Suomeen tulo tuntui minusta tosi hyvältä. Täällä oli turvapaikka meille ja lapsille ja olen siitä iloinen. Täällä Suomessa on demokratia ja ihmiset voivat puhua kaikesta. Aluksi oli outoa, kun oli niin kylmä, mutta olen jo tottunut. Ihmisiin oli helppo tutustua, koska löysin suomalaisen ystävän. Ja etenkin sitten, kun lapset menivät kouluun.

Maahanmuuttajan täytyy olla aktiivinen ja mennä ihmisten luo tutustumaan. Minulla on paljon hyviä ystäviä ja olen aina saanut apua. En osannut suomea, mutta ystäväni tuli joka päivä. Hän oli pojan luokkakaverin äiti. Teimme retkiä, söimme yhdessä ja olemme olleet kuin siskot. Hän ihmetteli, kuinka me kaikki olemme samanlaisia. Opimme toistemme kulttuureista. Kävimme eri paikoissa ja teimme kaikkea. Minulla ei ole omia sukulaisia täällä ja olen tutustunut hänen perheeseensä.

Minun mielestä maahanmuuttajien pitäisi olla lähellä suomalaisia ja kertoa asioita omasta kulttuuristaan, että suomalaiset ymmärtäisivät paremmin maahanmuuttajia. Suomalaiset ovat vähän ujoja, mutta kun heihin tutustuu, he ovat hyviä ystäviä. Asumme kaikki yhdessä; elämä on vaikeaa, jos emme ole yhdessä. Jos emme ole ystäviä, on vaikea elää.

Monet ihmiset sanovat, että suomalaiset eivät pidä heistä. Ihmisiä pitäisi katsoa sisältä. Jos en ole sosiaalinen, en voi olla iranilaistenkaan kanssa. Minulle ei ole väliä, onko ihminen suomalainen, somali tai joku muu. Rakkaus on tärkeintä ja se, minkälainen ihminen on sisältä.

Minulla ei ole ollut Suomessa suuria ongelmia. Tärkeintä on oppia suomea. Silloin voi olla varma, että saa uusia ystäviä. Ei voi vain miettiä ongelmia: on kylmä ja pimeä jne. Jos miettii vain negatiivisia asioita, elämästä tulee vaikeaa.

Nyt olen iloinen, että lapset ovat täällä. Vain kerran heitä on kiusattu ja sanottu, että mene takaisin omaan maahan. Heillä on paljon ystäviä ja he käyvät meillä yökylässä ja minun lapset heidän luonaan.

Olen ammatiltani kampaaja-kosmetologi ja mietin paljon oman firman aloittamista, mutta monista syistä en tehnyt sitä. Sitten olin VAK:ssa ja sieltä kannustettiin lähtemään opiskelemaan koulunkäyntiavustajaksi. Ajattelin, että voin auttaa ulkomaalaisia. Tuntuu hyvältä ja uskon, että viihdyn. Opiskelu suomen kielellä on vähän vaikeaa, mutta uskon oppivani, kun yritän ja luokkatoverit auttavat. Ammattisanat ovat myös suomalaisille vaikeita. Teen kotona paljon töitä, joskus en edes huomaa ajankulua.

Minä ajattelen, että maahanmuuttaja ei saa unohtaa omaa kulttuuriaan, mutta hän voi ottaa hyvät asiat suomalaisesta kulttuurista. Minulla on mennyt täällä Suomessa hyvin. Toivon, että saan myöhemmin töitä ja että elämä menee paremmin ja paremmin.

Siirry ylös