• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 5-6 ( 107-108 ) 2015

Venäjä ulkomailla -foorumi Pietarissa

Foorumin avajaiset. Arkkitehtitalo.

Uskokaa tai älkää, niin minun on vaikea pukea sanoiksi, kuinka iloinen olen siitä, että osallistuin 7.–13.6.2015 Venäjä ulkomailla -foorumiin. Tämä oli venäläisten ulkomaille rekisteröityjen nuorisojärjestöjen ja kansainvälisen median järjestämä VII foorumi. Edustin foorumissa venäjänkielistä yhdistystä Feniksiä Jyväskylästä.

Kaikki foorumin osanottajat majoittuivat hotelli Sankt-Peterburgiin, joka sijaitsee Pietarin historiallisessa keskustassa Pirogovin rantakadulla. Ikkunasta avautuu mahtava näkymä Nevalle, silloille, Iisakin kirkon kupolille ja Kristuksen ylösnousemuksen katedraalille eli Verikirkolle.

Foorumin avajaiset. Tutustuminen. Hetki maailmankartan parissa.

Ensimmäisenä päivänä meidät vietiin linja-autoilla hotellilta foorumin juhlallisiin avajaisiin, jotka järjestettiin Pietarin Arkkitehtitalossa. Tämä rakennus kauniine saleineen sopi erittäin hyvin tälle juhlalliselle tilaisuudelle. Kuulimme tervehdyssanat Pietarin Ulkoasiainvaliokunnan edustaja E. D. Grigorevilta, Pietarin Arkkitehtiliiton johtaja ja Pietarin Nykytaideakatemian varajohtaja O. S. Romanovilta, yksityisen Tulevaisuuden arkkitehtuuri -oppilaitoksen johtaja ja Pietarin valtiollisen yliopiston sosiaali-psykologian laitoksen dosentti T. G. Janitševalta sekä Novaja Gazeta -lehden Luoteis- ja Pohjois-Euroopan toimiston johtajalta, Novaja Gazeta -lehden kansainvälisten Pohjois-Euroopan hankkeiden koordinaattori ja kansainvälisen Novaja Gazeta Finland -lehden päätoimittaja N. Donskoilta.

Foorumin osallistujat esittelivät itsensä sekä yhdistyksensä. Merkitsimme lipuilla maailmankartalle mistä olimme saapuneet. Suurin osa lipuista sijoittui Eurooppaan, mutta mukana oli myös USA:n, Kanadan, Maltan, Australian ja Kiinan lippuja. Oli erityisen mukavaa, että kollegojamme oli saapunut maan eri kolkista. Kaikkiaan osallistujia oli 80 henkilöä 45 maasta.

Piskarjovin hautausmaa. Kukkien laskeminen Äiti Venäjäjä -muistomerkille.

Juhlallisten avajaisten jälkeen kävimme Piskarjovin hautausmaalla, joka on Leningradin piirityksen ja Leningradin sotarintaman uhrien joukkohautausmaa. Hautojen määrä on vaikuttava. Joukkohaudoissa ei ole nimiä tai hautauksen päivämääriä, vaan niissä on joskus vain vuosi merkittynä. Se on järkyttävää. Laskimme kukkia Äiti Venäjän -muistomerkille ja saimme tietää tämän muistomerkin pystyttämisen historiasta leningradilaisten muistolle, jotka kuolivat piirityksen aikana.

Illalla Tšaplin-Holl-ravintolassa Sankt-Peterburg-hotellilla tapasimme veteraanien ja Leningradin piirityksen aikaisten asukkaiden kanssa. Tapaaminen liikutti kyyneliin. Veteraanit kertoivat meille tarinoita lapsuudestaan ja tunteistaan, joita heille jäi sodasta. Heitä oli mahdotonta kuunnella ilman kyyneleitä ja palaa kurkussa. Monet meistä lukivat runoja sodasta ja voitosta sekä lauloivat lauluja. Pyysimme arvokkaita vieraita istumaan pöytiimme ja keskustelimme epävirallisesti, ja he kertoivat meille omasta sodanaikaisesta ja -jälkeisestä elämästään ja oli mukava seurata, että heillä oli edelleen silmissään pilke, joka ei ollut sammunut. Kiitos foorumin järjestäjille, että saimme kunnioittaa menehtyneiden muistoa, saada tietää hieman enemmän sodasta ja leningradilaisten saavutuksista ja viettää 70 vuotta sitten päättyneen Suuren isänmaallisen sodan muistopäivää yhdessä veteraanien kanssa.

Foorumissa oli kolme aihealuetta: taide, johtaminen ja media. Ensimmäisenä päivänä vierailimme kaikissa tapahtumissa yhdessä, mutta toisen päivän alkaessa jakaannuimme omiin ryhmiimme. Kerron jatkossa taideryhmästä yhtenä sen osanottajana.

Toinen foorumipäivä taideryhmässä alkoi PetroKongress-kongressikeskuksessa unohtumattomalla keskustelulla taidekriitikko, runoilija, kirjailija Pavel Surkovin kanssa. Hän kertoi meille näkemyksensä 1800- ja 1900-lukujen kirjallisuudesta sekä suositteli kirjallisuutta, jota meidän olisi hyvä lukea. Meillä oli lisäksi myös keskustelu, missä juttelimme asioista, jotka huolettavat meitä omassa toiminnassamme.

Saman päivän illalla kaikkien ryhmät kävivät Nuorisoteatterissa Fontankalla. Meille esitettiin Idiot. 2012 -näytelmä. Näytelmän alku yllätti monet. Näyttämö. Selkä yleisöön päin seisoo ruhtinas Myškin, ja hänen edessään näyttö, jossa näkyy nykyaikainen tietokonepeli, näytöllä on pistooli ja sillä tapetaan edessä juoksevia hahmoja. Sitten peli keskeytyy ja näyttö avautuu. Alkaa kohtaus, joka on säilytetty F. M. Dostojevskin alkuperäisestä tekstistä. Se oli odottamatonta ja esityksen jälkeen tapaamisessa teatterin taiteellisen johtaja Semen Jakovlevitš Spivakin kanssa käsiteltiin paljon tätä teemaa. Keskustelimme myös esityksestä kokonaisuudessaan sekä teatterista. Hotellille palasimme lähempänä puolta yötä innokkaina ja innostuneina. Koko foorumin aikana nukuimme melko vähän, koska emme halunneet tuhlata öitä nukkumiseen, vaan jokaisena hetkenä halusi nauttia tästä mahtavasta kaupungista ja ihmisistä, jotka ympäröivät meitä. Olen varma, että nimenomaan ihmiset, jotka olivat tulleet tähän foorumiin, tekivät matkasta niin unohtumattoman. Sillä on suuri vaikutus koko elämän ajaksi!

Kolmannen päivän aamu taideryhmässä vietettiin jälleen PetroKongress-kongressikeskuksessa tutustumalla taidetutkija ja Aleksandrinskin teatterin Uuden näyttämön taiteellinen johtaja Selena Volkonskajaan. Hän kertoi meille start upista, taideryhmän johtamisesta ja jakoi omia kokemuksiaan taiteellisten ja informatiivisten hankkeiden toteutuksesta. Kävimme hänen kanssaan yhdessä Aleksandrinskin teatterin Uudella näyttämöllä. Se on hyvin nykyaikainen lasinen rakennus, jonka katon alle on koottu uusimmat tietotekniset ja audio-visuaaliset laitteet. Näytelmien tekemisessä käytetään hyödyksi uusinta teknologiaa äänen, valon ja muiden efektien tuotossa ja näyttämö on muuntuva. Sitten kävelimme osoitteeseen Mojka 12. Tuo paikka on tuttu niin pietarilaisille kuin myös kaupungin vieraillekin. Tuolla nimenomaan 29.1. (10.2. uuden kalenterin mukaan) klo 14:45 nukkui pois suuri runoilija A. S. Puškin. Kaikkien ryhmien edustajille vedettiin todella mielenkiintoinen esittely museossa, runoilijan asunnossa. Illalla meillä oli vapaata aikaa, jota kukaan ei halunnut tuhlata lepäämiseen vaan suuntasimme kanavaristeilylle Nevalle katsellaksemme siltoja.

B. N. Yeltsinille omistettu Presidentin kirjasto.

Neljäntenä päivänä ryhmämme vieraili B. Yeltsinille omistetussa Presidentin kirjastossa. Kirjastossa, jossa ei haise kirjapöly, kaikki kirjat ovat sähköisessä 1-, 2- ja 3D-muodossa. Tuossa kirjastossa voi lukea myös sellaisia kirjoja, joita ei saa edes nähdä. Häkellyttävää on se, että kirjastossa on toimiva presidentin työhuone, minkä vuoksi rakennuksessa on paljon vartioita. Samassa kerroksessa sijaitsee myös kappeli. Kävimme siellä ja sytytimme kynttilät. Tämä kirjasto on kehittyneen infrastruktuurinsa puolesta vaikuttava, koska siellä on sähköiset luku- ja näyttelysalit sekä kokoustilat. Se on monitoiminen, muotoutuva multimediakompleksi.

Kirjaston jälkeen kävimme Venäjän etnografisessa museossa, tutustuimme Venäläiset-näyttelyyn ja otimme osaa työpajaan, missä valmistettiin perinteinen venäläinen matkamuisto kaarnasta. Tuon jälkeen menimme Venäläiseen museoon, missä kuulimme uskomattoman mielenkiintoisen esittelyn ja nautimme tsaari Aleksanteri III:n Venäläisen museon mahtavista saleista. Näin Venäläistä museota kutsuttiin vuoteen 1917 asti.

Illalla aloimme valmistautua foorumin päätösseremoniaan. Valmistelimme puheen, jotta voisimme kertoa toisille ryhmille siitä, miten vietimme aikaa erossa heistä.

Venäjän kansallispäivän 12.6. aloitimme pietarilaisen säveltäjä ja pianisti Oleg Pustynnikovin tapaamisella. Hän on Pietarin valtiollisen yliopiston vapaiden taiteiden tiedekunnan maisteri ja venäläisten kilpailujen voittaja. Hän ottaa aktiivisesti osaa niin säveltäjä-pianistina erilaisille festivaaleille ja taiteellisiin hankkeisiin, antaa soolokonsertteja Venäjällä ja naapurivaltioissa. Säveltäjä teki meille tutuksi omaa musiikkiaan sekä tutustutti musiikkiin, jota muut nykysäveltäjät säveltävät. Teimme monia kysymyksiä eikä yksikään jäänyt ilman vastausta. Oli erittäin mukavaa keskustella tuon avoimen ihmisen kanssa, eikä tapaamisemme ollut virallinen vaan se sujui ystävällisessä ilmapiirissä.

Päivällä vierailimme nykytaiteen museossa nimeltä Erarta. Nimitys muodostuu sanoista era ja arta ja se tarkoittaa taiteen aikaa. Se, että museon on sanottu järkyttäneen kaikkia, ei kerro mitään. Meitä varten oli koottu mininäyttely. Esimerkiksi, menimme yhteen saleista oppaan kanssa, ja hän kertoi meille taulusta, jonka aiheena oli baletti ja lähellä taulua tanssi oikea ballerina. Tai yhdessä kerroksessa seisoi mummo leipäkorin kanssa ja pöydällä oli maitokannu ja kaikille juomista haluaville lasit. Näin meidät yllätettiin jokaisessa kerroksessa epätavallisella installaatiolla, rohkealla tavalla nähdä maailma ja sillä, millaista nykyisin nykytaide on.

Illalla Nuorisotalolla pidettiin juhlalliset foorumin päättäjäiset. Jokainen ryhmä esitteli oman ryhmänsä työnsä tulokset, kuulimme Pietarin ulkoasioista vastaavan edustajan puheen, saimme osallistujatodistukset ja muistolahjat. Iloisina ja rohkaistuneina otimme yhteisen valokuvan ja siihen foorumimme virallisesti päättyi. Mutta keskustelumme jatkuivat. Hotellin aulassa taitavat musikantit, tietenkin taideryhmästä, soittivat pianoa ja me muut lauloimme. Emme olisi halunneet lähteä eri teille, enkä muista, että missään muualla olisi ollut niin sydämellinen, ystävällinen ilmapiiri, kuin tässä foorumissa. Tulen muistamaan nämä viisi päivää koko elämäni ajan eikä nämä ole tyhjiä sanoja, vaan iloitsemista kaupungista ja ihmisistä täydellä sydämellä. Jatkamme seurustelua sosiaalisessa mediassa, ja toivon todella, että tulemme vielä näkemään kasvotustenkin!

Teksti: Irina Nikitenko
Kuvat: Irina Nikitenko ja A. Oborina
Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös