• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 5-6 ( 107-108 ) 2015

Merja Hannus:

”Nyt jos koskaan tarvitaan kulttuurista dialogia”

Suomi–Venäjä-Seuran pääsihteeri Merja Hannus.

Suomi–Venäjä-Seuran pääsihteerinä yhtäjaksoisesti toimiva Merja Hannus on ollut yksi suomalais-venäläisten kulttuurifoorumien alullepanijoista. Noin sata osanottajaa osallistui I suomalais-venäläiseen kulttuurifoorumiin, joka järjestettiin Helsingissä vuonna 2000. Silloin ei osattu aavistaa kuinka laajoiksi ja monipuolisiksi Venäjän ja Suomen väliset kulttuurisuhteet kehittyvät kulttuurifoorumitoiminnan 15 vuoden aikana.

Vuosittaiset kulttuurifoorumit herättävät suurta kiinnostusta niihin osallistuvissa kulttuurihankepartnereissa. Enemmän kuin tuhat erilaista projektia on järjestetty kulttuurifoorumitoiminnan aikana, ja osa näistä hankkeista on jatkunut nykyäänkin. Kulttuurifoorumien venäjänkielinen tiedottaja Natalia Erchova on haastatellut Merja Hannusta XVI venäläis-suomalaisen kulttuurifoorumin edellä.

N. Erchova: Kun kulttuurifoorumeja vasta alettiin järjestää, korostimme sitä että foorumeista halutaan mahdollisimman laajaa kahden maan kulttuuri-ihmisten kanssakäymiskenttää. Tällöin pyrittiin siihen että tämä kanssakäyminen tapahtuisi juuri ruohonjuuritasolla, jotta mahdollisimman monet kulttuurialan toimijat pääsisivät luovaluonteiseen yhteistoiminnan naapurimaan kanssa. Onko tämä onnistunut?

M. Hannus: Kyllä tähän voisi vastata, että ehdottomasti on onnistuttu tässä. Silloin kun kulttuurifoorumi vuonna 2000 alkoi – muistan ensimmäisen foorumin – siihen osallistui yhteensä noin sata henkeä Suomen ja Venäjän puolelta. Ja silloin kysymys ei ollut vielä partneritoiminnasta vaan enemmänkin siitä, että tutustuttiin ja istuimme yleisistunnoissa ja pohdimme sitä miten tätä yhteistä työtä pitäisi viedä eteenpäin. Silloin ihan alkuvaiheessa tietysti kaikilla oli kova halu hyödyntää sitä uutta avautunutta mahdollisuutta suorien suhteiden luomiseen kulttuuritoimijoiden välille ja paikallistasolla ja alueiden välille. Kiinnostus oli kova ja innostus oli kova, ja siitä se lähti hakemaan sitä lopullista muotoaan. Ja kun sitten löydettiin tämä formaatti, jossa partneritoiminta on noussut kulttuurifoorumitoiminnan keskiöön, niin se toi mukanaan sitä elävyyttä ja toi mukaan lisää uusia toimijoita ja nimenomaan perustason kulttuuritekijöitä.

Toki tietysti on kaiken ajan ollut tärkeä, että myös kulttuurihallinnot kohtaavat ja voivat käydä korkeallakin tasolla keskustelua ja vuoropuhelua, mutta oleellista on myös se, että ihmiset kulttuuritoimijat eri tasoilta kohtaavat näissä foorumeissa.

N. Erchova: Kun sitten oli todettu että foorumiformaatti on toimivaa ja toiminta edistyy hyvin, foorumitoimintaa koskeva asiakirja laadittiin EU:n käyttöön. Onko Suomen ja Venäjän välinen kulttuurifoorumi juuri ainutlaatuinen toimintamuoto vai onko muita samanlaisia foorumeita Euroopassa?

M. Hannus: Ihan tässä laajuudessa mitä on Suomen ja Venäjän välillä –toteutetaan kulttuurifoorumeja, ja tämä on erittäin laaja, ja paljon osanottajia, paljon projekteja – niin ihan tässä laajuudessa muualla sitä ei toteuteta. Mutta toteutetaan kylläkin vähän erilaisemmassa muodossa ja pieni muotoisemmin, esimerkiksi Norjan kanssa. Norjalla ja Venäjällä on myös kulttuurifoorumi. Se ei ole niin laaja, sillä ei ole niin paljon projekteja, mutta on kuitenkin tällainen tapaaminen.

N. Erchova: Elämme levotonta aikaa. Venäjän ja länsimaiden väliset suhteet ovat jännittyneet nykyään. Onko nykyinen kansainvälinen tilanne vaikuttanut johtamanne ystävyysseuran toimintaan ja kulttuurifoorumitoimintaan, ja jos on, niin millä tavalla?

M. Hannus: Suomi–Venäjä-Seuran perustehtävä onhan suomalais-venäläisten yhteistyösuhteiden edistäminen. Yhteistyösuhteillamme me ymmärrämme hyvin erityyppisiä asioita – paikallistason yhteyksiä, tavallisten ihmisten välisiä kontakteja, kulttuurisia yhteyksiä. Tietysti haluamme myös edesauttaa taloudellista yhteistyötä ja ympäristöyhteistyötä ja monia tällaisia asioita. Ja koska me olemme tekemisissä nimenomaan Venäjän kanssa, ei meillä ole muuta toimintakenttää. Tai niin kuin monilla muilla suomalaisilla kansalaisjärjestöillä – ne toimivat joko ympäristöjärjestöinä tai sosiaali-, tai terveysalan-, tai kulttuurijärjestöinä, ja Venäjä-yhteistyö on heille vain osa toimintaa, mutta meille se on kaikki. Elikkä siinä mielessä Venäjä on hyvin keskiosa meidän toiminnassa, ja kaikki mitä tapahtuu Venäjällä, kaikki mitä tapahtuu eurooppalais-venäläisissä suhteissa, suomalais-venäläisissä suhteissa myös poliittisella tasolla, se tietysti jollakin tavalla heijastuu myöskin meidän työssämme.

Mutta mitä tulee Suomi–Venäjä-Seuran toiminnan saamaan tukeen esimerkiksi Suomen eduskunnan ja hallituksen taholta, niin siihen tukeen se ei ole vaikuttanut. Ehkä päinvastoin, että tukea ja kannustusta yhteistyön jatkamiseen on tullut erittäin paljon ja hyvin korkealta tasolta. Suomi–Venäjä-Seurahan täytti 70 vuotta viime syksynä, ja vietimmekin silloin kulttuurifoorumia Oulussa, ja siinä yhteydessä oli Seuran juhla, ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö lähetti tervehdyksensä, jossa hän kovasti kannusti tekemään tätä perustason työtä ja kulttuurityötä Venäjän kanssa. Ja tätä työtä me teemme, ja jatkamme edelleenkin. Mutta se millä tavalla se heijastuu tähän meidän toimintaan, on ehkä se, että ilmapiiri on muuttunut. Ilmapiiri on vaikea tällä hetkellä siksi, että juuri tiedotusvälineissä, sosiaalisessa mediassa on paljon vihapuhetta, on paljon sellaista viholliskuvien rakentamiseen tähtäävää puhetta – puolin ja toisin.

Tämä on sellainen ikävä asia, joka puolistuttaa ihmisiä, se saa ihmiset kyselemään meiltä paljon, että millä tavalla nyt nämä suhteet tulevat kehittymään ja onko nyt vaarallinen tilanne, ja aikooko Venäjä hyökätä Suomeen, ja kaikkia tällaisia kysymyksiä ihmiset esittävät. Ja me tietysti tähän vastaamme, että Venäjä ei ole vaara Suomelle millään muotoa, ja sitä varten me voimme kyllä jatkaa hyvin meidän työtämme, ja meidän pitää jatkaa meidän työtämme huolimatta tästä vaikeasta tilanteesta.

Nyt jos koskaan tarvitaan enemmän kulttuurista dialogia, vuorovaikutusta, tarvitaan kaikkia niitä asioita, jotka tähtäävät parempaan yhteistyöhön. Ja sitä pitää tehdä sekä paikallisella tasolla, ihmisten kanssa, että myös tietysti hallinnon tasolla, politiikan tasolla. Me teemmekin tätä työtä hyvin eri tasoilla, ja meidän tähtäyksessamme on se, että saisimme kuitenkin enemmän tätä yhteisymmärystä ja vuoropuhelua aikaiseksi, jotta pääsisimme eteenpäin näissä yhteistyön asioissa.

Olga Jarilova, Venäjän kulttuuriministeriö, Riitta Kaivosoja, Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö ja Merja Hannus, Suomi-Venäjä-Seura (oikealla).
Kulttuurifoorumi Oulussa syksyllä 2014.
Kuva © Kulttuurin ja matkailun kehittämisen keskus «Reshenie».

N. Erchova: Kulttuuri muuttuvassa maailmassa on Petroskoissa järjestettävän uuden foorumin teema. Miten tulkitsisitte tämän teeman sanomaa?

M. Hannus: Maailma näyttää tänä päivänä hyvin erilaiselta kuin aiemmin, ja on olemassa paljon isoja haasteita kulttuurityölle – globalisaatio, digitalisaatio, hyvin erityyppiset asiat. Nuoria kiinnostavat ihan toisentyyppiset asiat kuin mitä vanhempaa ikäluokkaa; myös kulttuuriin tulee uusia kulttuurin tekemisen muotoja. Mutta on olemassa myös ilmapiirikysymys: tämä vaikea kansainvälinen tilanne huolestuttaa myös kulttuurityöntekijöitä tietysti.

Ja kaikki tämä on sitä muuttuvaa maailmaa, ja tämän vuoksi esimerkiksi meidän kulttuurifoorumimme pääistunnossa, avajaisistunnossa tulee olemaan aiheesta vuoropuhelu, jossa arvostetut professorit tulevat keskustelemaan siitä, että millä muodoin voitaisiin edesauttaa kulttuurista dialogia ja vuoropuhelua tässä vaikeassakin tilanteessa, ja nähdään kuinka kulttuurien vuoropuhelu on edistämässä yhteistyötä ja myönteistä kehitystä yhteisissä suhteissamme. Ja tämä on yksi tärkeä osa tätä ohjelmaa.

Muutoin tässä ohjelmassa tulee näkymään tietysti partnereiden hankkeet, ja olemme tosi iloisia siitä, että hyvin laajasti Venäjältä on tulossa osanottajia, ja hanke-ehdotuksia on paljon. Me saimme 151 hanke-ehdotusta Venäjältä, joka on todella iso määrä, ja sen lisäksi vielä 5 hanke-ehdotusta Suomesta. Ja yhteensä nämä ovat todella merkittävä määrä, ja osanottajia kyllä on tulossa hyvin paljon, ja kiinnostusta on riittänyt.

Ja meillähän on keskustelussa myös ihan uusia asioita, kuten esimerkiksi ystävyyskuntatoiminta ja sen hyödyntäminen kulttuuriyhteistyössä. Ja tämä on aivan uusi alue ja nyt on ihan erillisenä asiana. Ja lisäksi on perinteiset alat, kuten visuaaliset taiteet, historia, perinne ja kansan kulttuuri, matkailu, teatterialan hankkeet, kirjallisuuskysymykset, ja niin myös pyöreä pöytä opintomatkailu ja historiallis-kulttuurinen perintö, jossa on museoiden käytäntö ja kehitysperspektiivejä esillä. Myös koulutus- ja tutkimushankkeet on mukana, kulttuuritapahtumat ja festivaalit, musiikki- ja tanssialahankkeet –nämä on perinteisimmät, mitkä on olleet monessakin foorumissa.

Mutta tarkoitus on, että näitä kaikkia asioita nyt tarkastellaan sitten vähän tämän päivän ja tulevaisuudennäkymien mielestä, että mitä näissä asioissa pitäisi tehdä, että saataisiin lisää yhteistyötä ja uusia projekteja kehitettyjä.

N. Erchova: Olen ollut mukana kaikilla Venäjän ja Suomen välisillä kulttuurifoorumeilla, joten tiedän että monet hankekumppanit ovat tuoneet mukanaan varsin kiinnostavia hanke-ehdotuksia vuosi vuodelta. Toisaalta uusiakin partnereita on tärkeä saada mukaan hanketoimintaan. Olisiko hanke-ehdotusten määrää säännösteltävä? Eikö se olisi foorumiaatetta vastaan?

M. Hannus: Minä näkisin tämän asian niin, että me tarvitsemme niitä osanottajia, jotka ovat olleet, mutta me tarvitsemme myös uusia, siis molempia tarvitaan. On tietysti tärkeätä, että meillä on aina uusia mukana, koska kyllä jotkut jäävät sitten toimimaan ohi foorumin ihan itsestään eivätkä tarvitse enää foorumia yhteistyön jatkoon. Esimerkiksi museopuolella on suomalais-venäläiset museopäivät, ja museoalan yhteistyö on paljon tiivistynyt foorumitoiminnan ansiosta. Se sai alkunsa foorumissa ja siitä se on jatkunut. Museoala on kyllä edelleenkin eri projektien kautta mukana foorumin toiminnassa mutta on tärkeä että saadaan uusia myös mukaansa – se tuo uusia näkökulmia, uusia ihmisiä – saamme aina vain enemmän tekijöitä tähän yhteistyöhön. Mutta se ei tarkoita sitä, että emme toivottaisi tervetulleiksi niitäkin, jotka ovat olleet, mutta kyllä myöskin tällaista vaihtuvuutta jonkin verran täytyy olla aina mukana.

N. Erchova: Mitä sanoisitte kulttuurifoorumien tulevaisuudesta? Onko tämä toimintamuoto toimiva ja ajankohtainen vastedeskin?

M. Hannus: Ei missään tapauksessa foorumi ole kulunut eikä vanhentunut muoto. Koko ajan haluamme tuoda siihen jotain uutta, erilaisia näkökulmia, uusia ihmisiä, eri teemoja, ja nyt kun poliittinen tilanne Euroopassa on hyvin kireä, on pakotteita ja vastapakotteita, ja eletään hyvin epämääräisessä tilanteessa, joka heijastuu myös tässä suomalais-venäläisessä yhteistyössä, niin nyt tarvitaan juuri tällaisia yhteistyön rakenteita, jotka toimivat tässäkin tilanteessa, ja kulttuurifoorumi on kyllä osoittautunut hyvin erinomaiseksi menetelmäksi yhteistyön rakentamiseksi myös vaikeissa tilanteissa, joka toimii nytkin, vaikka muu yhteistyö on kovin heikolla tasolla. Olemme voineet pitää tätä kulttuurista kanssakäymistä yllä, koska on erittäin tärkeä, että ihmiset kohtaavat ja puhuvat näistä vaikeistakin asioista ja miettivät yhdessä, millaista yhteistyötä me voimme tehdä ja tekevät sitä käytännössä.

N. Erchova: Mitä toivottaisitte Petroskoissa järjestettävän kulttuurifoorumin osanottajille?

M. Hannus: Tervetuloa Petroskoihin meidänkin puolesta, ja tietysti minä toivon, että foorumi tuo tullessaan hyviä lopputuloksia niistä monista, monista, monista neuvotteluista ja keskusteluista, joita käydään foorumin aikana. Ja että Petroskoista jäisi ihmisille sellainen positiivinen eteenpäin suuntaava muisto, joka sitten kannustaa tekemään sitä yhteistyötä huolimatta tästä vaikeasta tilanteesta, missä me tällä hetkellä olemme. Ja että osanottajat kokisivat, että he tekevät todella arvokasta työtä nyt tässä tilanteessa.

N. Erchova:Kiitos haastattelusta, Merja.

Haastattelut Natalia Erchova, toimitusjohtaja,
Media Comnatel Oy.

Siirry ylös