Mosaiikki-lehti
ilmestyi Suomessa vuosina 2005-2015
Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 9-10 (81-82)
№ 8 (80)
№ 7 (79)
№ 6 (78)
№ 5 (77)
№ 4 (76)
№ 3 (75)
№ 2 (74)
№ 1 (73)
№ 6 ( 78 ) 2012
Elämälle- KYLLÄ
Suomen Mielenterveysyhdistyksen kriisikeskuksessa toimii venäjänkielinen vertaisryhmä masennuksesta kärsiville. Lehtemme toimitus tapasi yhden ryhmän ohjaajista, Olga Juntusen.
Hei Olga. Kuka perusti DA-ryhmän ja miksi?
Suunnilleen marraskuussa 2011 minun luokseni tuli kaksi ihmistä, jotka ehdottivat, voisiko Suomessa asuville, masennuksesta kärsiville maahanmuuttajille järjestää venäjänkielisen ryhmän. Toinen heistä oli vaikeimmalla hetkellään löytänyt internetistä tietoa kansainvälisestä vapaaehtoisvoimin ylläpidettävästä liikkeestä Anonyymit Masentuneet ja koki itse helpotusta osallistuessaan etänä moskovalaisen ryhmän keskusteluun. Hänellä syntyi halu auttaa niitä, jotka asuvat hänen lähellään. Yhteisten tuttavien kautta he löysivät minut, ihmisen, jolla oli jotain kokemusta ryhmätyöskentelystä ja yhteistyöstä suomalaisten mielenterveyttä ja maahanmuutajien kotoutumista edistävien organisaatioiden kanssa.
Koska vastaavia venäjänkielisiä ryhmiä ei Suomessa ole, asian ajankohtaisuus on ilmiselvää. Kaiken lisäksi masennusongelmat, niiden syyt ja hoito ovat kiinnostaneet minua jo pitkään ja minulta löytyi sillä hetkellä riittävästi vapaata aikaa, joten lyhyesti sanottuna: en voinut kieltäytyä. Näin ollen perustimme vertaistukiryhmän auttamaan ja tukemaan niitä, jotka kärsivät masennuksesta. Ryhmä toimii kokonaan vapaaehtoisten voimin ja se on avoin eli tapaamiseen voi tulla kuka haluaa. Pyydämme vain etukäteen ilmoittamaan nettisivuilla kerrottuun puhelinnumeroon, jotta tietäisimme, kuinka paljon kokoontumiseen on tulossa osanottajia.
Miksi ryhmää kutsutaan DA-ryhmäksi?
DA on lyhenne Anonyymien Masentuneiden venäjänkielisestä nimestä (Depressivnyje Anonimnyje, engl. Depressed Anonymous), jonka ohjelma on syntynyt Yhdysvalloissa Anonyymien Alkoholistien (AA) toiminnan periaatteilla. Tämä virtaus on levinnyt moniin maihin. Mutta kyse ei ole pelkästä lyhenteestä, se tarkoittaa venäjäksi myös vahvaa sanaa KYLLÄ elämälle, eli nöyrtymistä, vastaanottoa, suostumusta, varmuutta ja halua elää. Niin me nimesimme myös internetsivumme: ’Elämälle - KYLLÄ’.
Mihin ryhmän erikoisuus perustuu?
Ennen kaikkea siihen, että tämä on tietääksemme Suomen ensimmäinen Depressed Anonymous -periaatteella toimiva masennusryhmä, mutta samalla myös ensimmäinen ilmainen ja kaikille tuen tarvitsijoille avoin psykologisen tuen ryhmä, joka toimii venäjän kielellä. Terapeuttiset vaikutukset eivät perustu lääkäri–potilas-suhteeseen vaan itsekin masennuksesta kärsivien ihmisten tarjoamaan vertaistukeen, siihen, että saa mahdollisuuden kertoa ja tulla kuulluksi, oppia tuntemaan itseään, luoda itselleen omia paranemismetodeja ja jakaa kokemuksiaan muiden ihmisten kanssa. Me tietenkin noudatamme tiettyä ohjelmaa, jonka mukaan etenemme, mm. askeleita, jotka Depressed Anonymous -ohjelma on laatinut, mutta tärkeimmäksi nousevat ryhmän jäsenten toiveet.
Minkälaisen ohjelman mukaan te etenette?
DA:n ohjelma auttaa, ettemme jämähtäisi sisäisiin huoliin ja negatiivisiin tunteisiin vaan liikkuisimme eteenpäin, oppisimme uutta ja tekisimme jotain muutoksia omassa käytöksessämme ja elämässämme. Se yhdistää Depressed Anonymous -ryhmän kokemukset Mielenterveysyhdistyksen ja muiden masennuksen tutkijoiden ja masennusongelman parissa toimivien järjestöjen tarjoamiin teorian ja käytännön oppeihin. DA-ryhmän kokemus perustuu eri ihmisten kokemuksiin ja ajatuksiin masennuksesta sekä niin sanottuihin ”askeliin”, jotka auttavat etenemään askel kerrallaan ja tiedostamaan, mitä on tapahtumassa ja poistamaan raskasta olotilaa. Me täydensimme hieman näitä askeleita loogisemmiksi ja vastaamaan nykykäsityksiä masennuksesta, mutta edelleen niihin kuuluu tiettyjä etappeja, ns. askeleita, jotka jokaisen täytyy käydä läpi, voidakseen voittaa masennuksensa. Toisaalta ryhmän ohjelma on riittävän vapaa, että se jättää tilaa improvisaatiolle, ottaa huomioon ryhmän jäsenten toiveet ja tarpeet. Ohjelmassa edetään omien kykyjemme ja tarpeidemme mukaisesti. Me pyrimme siihen, että ryhmän metodeissa otetaan mahdollisimman hyvin huomioon kaikkien osallistujien toiveet ja tarpeet, sillä he ovat eri-ikäisiä, eri sosiaaliryhmistä, uskontokunnista ja eettisistä taustoista.
Miten ryhmän toiminnasta kerrotaan ja mitä DA-ryhmän nettisivuilla tarjotaan?
Ennen kaikkea tieto leviää puskaradion kautta eli yksi kertoo toiselle; joku kutsuu kaverinsa ja joku suosittelee tuttavalleen. Kokemuksen mukaan se on kaikkein tehokkain menetelmä etenkin pienissä yhteisöissä, kuten Suomen venäjänkielisen vähemmistön keskuudessa. Kun itse kuulee jotain, siitä kerrotaan toisellekin. Kerran julkaisimme artikkelin Spektr-lehdessä. Siellä pitäisi olla myös parin rivin ilmoitus yhdistysten sivulla. Ja sitten on tämä haastattelu, josta saamme kiittää Mosaiikki-lehteä. Pääkaupunkiseudulla on jaettu ilmoituksia. Uutisista kerron omilla Facebook-sivuillani, Twitterissä ja Google Plussassa.
Heti alusta alkaen ryhmällämme on ollut oma internetsivustonsa, jossa julkaisemme tietoa ryhmän toiminnasta, toimintaperiaatteet, kokoontumiskertojen arkiston, mielenkiintoisia artikkeleita masennuksesta, ihmisten mielipiteitä ja kertomuksia. Itse pidän blogia ajankohtaisista ajatuksistani ja kirjoitan artikkeleita työstämme ja kokemuksistamme. Avasimme sivuston sillä ajatuksella, etteivät kaikki tällaisen ryhmän tarvitsijat voi osallistua ryhmäämme henkilökohtaisesti, joten internetin kautta he voivat osallistua ryhmän toimintaan etänä ja saada hieman samaa tietoa ja tukea edes virtuaalisesti. Masentuneelle yksinäiselle virtuaalisestakin sosiaalisesta tuesta voi tulla pelastus. Etäosallistumista varten olemme avanneet keskustelupalstan. Sivusto ja keskustelupalsta ovat kaikille avoimia. Etsimme ja keräämme materiaalia ja kirjoitamme itse artikkeleita, jotka julkaistaan sivustolla siinä järjestyksessä, kun artikkelit on löydetty tai ajatukset on saatu paperille. Olemme aina iloisia kaikesta tuesta tässä asiassa, sillä emme ole tietotekniikka-alan ammattilaisia ja toimimme täysin vapaaehtoisvoimin ja omien kykyjemme puitteissa.
Mikä tekee masentuneiden kanssa työskentelyn vaikeaksi?
Ihmisten kanssa työskenteleminen on aina vaikeaa. Minun mielestäni kaikessa ihmisten kanssa työskentelyssä on aina yksi ja sama vaikeus: päästä yhteisymmärrykseen, sopimukseen ja yhteiseen näkemykseen tilanteesta ja siitä, mitä täytyy ja pystytään tekemään. Jokainen henkilö näkee nimittäin maailman ja ympärillään olevat ihmiset omilla ainutlaatuisilla, usein jopa arvoituksellisilla silmillään. Niinpä myös heidän reaktionsa ja tekonsa voivat olla ennalta-arvaamattomia. Syvästä masennuksesta kärsivät ihmiset – eivät kaikki, mutta monet heistä – ovat ahdistuneita huoliensa ja kipujensa takia. He ovat lukkiutuneita, passiivisia ja epäluuloisia ja näkevät ympärillään kaiken mustana ja negatiivisena. He ovat erittäin herkkiä ja haavoittuvaisia, he tuijottavat vain omiin ongelmiinsa ja onnettomuuteensa. Muiden sanoman asian pienikin väärinymmärrys voi johtaa tragediaan, sillä heillä ei ole voimia ja kärsivällisyyttä selvittää, mitä toinen sanoillaan tarkoitti ja halusiko tämä oikeasti loukata heitä. Masentuneena ihmiset uskovat, että heidän kipunsa on maailman suurin ja raskain. Tämä kaikki tietenkin vaikuttaa ihmisten kanssa toimimiseen ja yhteistyökykyyn. Terveiden ja hyvinvoivien ihmisten on nimittäin vielä vaikeampaa ymmärtää ja tuntea myötätuntoa ahdistunutta kohtaan. Niin kuin sanotaan, kylläinen ei nälkäistä ymmärrä. Muiden ymmärtämisen kanssa on jatkuvasti ongelmia ja vierellä olevaa on vaikea kunnioittaa.
On erittäin vaikea tunnustaa, mitä itse käy läpi, vastata rehellisesti esitettyihin kysymyksiin, jakaa asioitaan puolituntemattomille ihmisille, kuunnella tarkkaavaisesti ja myötätuntoisesti muiden kertomuksia ja mielipiteitä, jotka saattavat totaalisesti poiketa omista käsityksistä ja uskomuksista, ja olla vielä tuomitsematta muita. Tällaisen ryhmän johtajan tulee huolehtia paitsi jokaisen osallistujan henkisestä hyvinvoinnista myös tarjota heille mahdollisimman paljon mahdollisuuksia täyttää ne tarpeet, joiden takia jokainen on ryhmään tullut.
Miksi sairaus vie elämästä mielenkiinnon ja joskus jopa yllyttää ihmisiä lopettamaan elämänsä? Koska ihmisen yhteydet ympäröivään maailmaan heikentyvät ja sosiaaliset yhteydet katkeavat, niin että ihminen eristäytyy maailmasta ja kääntyy itseensä päin? Miksi ihminen lakkaa olemasta ihminen?
Oi, siinä oli monta kysymystä. Kaikkien haastattelujen vaikeutena on puristaa yhteen kappaleen pituiseen vastaukseen valtava määrä ajatuksia, tutkimuksia ja ihmiselämän kokemuksia. Tällainen tehtävänanto on jo itsessään virheellinen, mutta yritetään silti. Masennuksen pääoireet ovat raju pettymys elämään, ihmisiin ja itseensä, tyytymättömyys, syvä yksinäisyys, raskas väsymys, toivottomuus, kykenemättömyys näkemään ulospääsyä vaikeasta tilanteesta, jotka kaikki yhdessä johtavat haluun – ei päästä eroon elämästä ja kuolla, vaan lopettaa kamala tilanne ja kamala kärsimys. Toisin sanoen ihminen ei niinkään halua luopua elämästään sellaisenaan, vaan hän haluaa saada loppumaan sen tuskan, jota hän kokee eikä hän näe asiaan muuta ratkaisua. Hän on väsynyt ja kärsinyt kauan. Hänen ainoa ajatuksensa on, ettei tarvitsisi kärsiä enempää. Niinpä elämän lopettaminen vaikuttaa ainoalta ja hyvältä mahdollisuudelta ratkaista kaikki ongelmat.
Ilman muuta sellaisissa kärsimyksissä ihminen alkaa eristäytyä maailmasta, ärsyttävistä ihmisistä, jotka eivät pysty ymmärtämään, loukkaavat, puhuvat tahdittomasti ja ärsyttävät onnellisuudellaan. On helpompi sulkeutua itseensä ja murehtia, murehtia, murehtia... Yhä uudelleen ja uudelleen täytyy soittaa ikävien ajatusten katkeraa, jankuttavaa levyä... Tällainen on masentuneen elämänkatsomus. Ajan myötä siitä muodostuu eräänlainen tapa. Se on kuin huumetta. Poistyönnetyt ihmiset eivät kauaa jaksa pitää yhteyttä, sillä heidän oma onnensa ja terveytensä nousee tärkeämmäksi kuin toisen ihmisen epäonni, ja niin muodostuu sosiaalinen tyhjiö, suo, josta ei enää pysty nousemaan ilman ulkopuolista, asiantuntijan apua. Ihminen huolestuu vielä enemmän yksinäisyydestä, hylkäämisen tunteesta, tarpeettomuudesta ja rakkaudettomuudesta. Siitä muodostuu ulospääsemätön kierre, jonka pystyy katkaisemaan vain masentunut itse, sillä kysymyksessä on viime kädessä hänen päätöksensä ja valintansa. Niin kuin muutkin sairaalloiset riippuvuudet, masennus on riippuvuutta ihmisluonteen pimeästä puolesta, kaikista vioista, himoista, peloista, juuri henkisistä ja mielen sisäisistä asioista. Jotta ihminen voisi alkaa parantumaan, hänen täytyy itse päättää irroittautua tästä vahingollisesta riippuvuudesta.
Sen takia masentunut ihminen tavallaan ei lakkaa olemasta ihminen. Mutta ei hän ole yhtään sen vähemmän ihminen kuin me muutkaan! Hän on vain eksynyt omiin virheisiinsä, huoliinsa, epäilyihinsä ja pelkoihinsa eli hän on jumiutunut omaan pimeään puoleensa, joka löytyy meistä kaikista. Niin sanotulla terveellä ihmisellä pimeä puoli on tasapainossa valoisan puolen kanssa, siksi meillä kaikilla on hyviä aikoja ja vähän huonompia, mutta yleisesti elämä on tasapainossa. Masennuksessa valoisa puoli on käytännössä täysin alas painettu, orjuutettuna, ja meidän tehtävämme on palauttaa se. Minä näen asian tällä tavalla.
Miksi jotkut ulkopuoliset, jopa merkityksettömät henkiset ärsykkeet voivat joskus johtaa ihmisen lopulliseen ja palauttamattomaan romahdukseen?
Hyvä, mutta vaikea kysymys. Kuten jo sanoin, masennuksen aikana ihminen on äärimmäisen haavoittuvainen ja kykenee huonosti analysoimaan tilannettaan objektiivisesti ja reagoimaan niihin oikein. Hän kuulee vain itseään, mutta muita vain heikosti. Sen takia hän kokee jokaisen sanan, joka pisarankin verran poikkeaa hänen omista mielipiteistään ja on vastoin hänen halujaan, kuin henkilökohtaisena loukkauksena, halventamisena, ymmärtämättömyytenä ja haluttomuutena ymmärtää, kylmäsydämisyytenä ja rakkaudettomuutena. Sen jälkeen hänen masentunut ajatusmaailmansa pyörittää omaa negatiivista soittolevyään, suurentelee tästä kärpäsestä ison härän ja yllyttää tunteiden paloa moninkertaiseksi niin, että ihmisestä tuntuu, että koko maailma romahtaa. Ympyrä on jälleen sulkeutunut ja ihminen tuhoaa itse itseään. Hyvänä esimerkkinä tästä on nuorten murrosikä, kun lapset reagoivat hysteerisesti lähes kaikkeen, jopa kaikkein harmittomimpaankin vanhempien sanaan huutaen: Kukaan ei ymmärrä ja rakasta minua!
Miksi monet masennuksesta kärsivät usein voihkivat: ”Sieluun sattuu! Sielu on ihan kamalan kipeä”?
Olen jo osittain vastannut tähän kysymykseen. Emme kärsi vain ulkoisista tilanteista ja tragedioista vaan myös sisäisistä huolista, peloista, epäilyksistä, katumuksesta, ymmärtämättömyydestämme... Me nimittäin käsittelemme kaikki asiat oman sisäisen maailmankatsomuksemme läpi. Ja sitten se kaikki jää pyörimään, pyörimään, pyörimään kuin paikalleen jumittunut äänilevy... Mutta pääasiana tässä on, ettemme kykene ymmärtämään, mitä, miksi, mitä varten ja miten, ja sen seurauksena emme kykene löytämään vastausta kysymykseen: miten tästä eteenpäin? Miten jatkaa elämää? Mitä pitäisi tehdä, että tilanteen voisi korjata ja kaikki nämä pelottavat tunteet loppuisivat? Sitten päälle vyöryy lopullinen voimattomuus ja apatia, jota joskus kutsutaan myös ”hengelliseksi kuolemaksi”. Se on pelottavaa: elämää ilman mitään tunteita, haluja, rakkauden tunnetta. Siitä huolimatta omatunto ja sielu ovat vielä elossa ja niihin sattuu...
Miksi masennusta on alettu kutsua 2000-luvun rutoksi? Miten se voi vaarantaa ihmiskunnan?
Voidakseni vastata tähän kunnolla, pitäisi taas pitää kunnon luento siitä, mikä masennus on, mistä se johtuu, mitkä ovat sen psykofysiologiset mekanismit, oireet, dynamiikka ja niin edelleen. Mutta itsekin huomaatte, miten kovasti masennus on yleistynyt ja miten itsemurhien määrä on lisääntynyt, sillä itsemurhat ovat nimenomaan masennuksen seuraus. Masennuksen ottaminen WHO:n kansainväliseen tautiluokitusjärjestelmään muiden tavallisten sairauksien joukkoon, rinnastaen sen psykosomaattisiin sairauksiin jo itsessään levittää ihmisissä ajatusta siitä, että tällainen sairaus on olemassa ja voi olla, että minäkin olen sairastunut siihen. Ihmiset usein itse tartuttavat itseensä tällaisia ajatuksia.
Vaara piilee siinä, että masennus leviää hälyttävän nopeasti. Sen houkuttelemiin pahojen ajatusten vatvomiseen ja voimattomuuteen on erittäin helppo langeta, erityisesti tietyissä elämän vaiheissa, kun fyysinen tila on heikentynyt jonkun sairauden takia. Monet ihmiset muutuvat nopeasti täysin tahdottomiksi ja apaattisiksi. Tiesitkö, että esimerkiksi Suomessa 30-vuotta täyttäneistä työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä ihmisistä yli 50 %:lla diagnoosina on masennus? Mutta toistan, että koko ongelman perusteellinen kuvailu vaatisi kaikkien niiden lukuisten tekijöiden perusteellista selittämistä, jotka ovat johtaneet tällaiseen tilanteeseen.
Nykyisten näkökulmien mukaan masennus on erittäin vaarallinen ja pelottava ilmiö. Pitäisikö valtion, yhteiskunnan ja tutkijoiden kiinnittää siihen huomiota? Vai onko se jokaisen ihmisen oma asia?
Ilman muuta. Maailmanlaajuinen masennus on seurausta ihmisen psyykeen heikentymisestä ja häiriöistä. Tähän aiheeseen tutustuneena olen sitä mieltä, että nykyinen tieteellinen ja terapeuttinen tulkinta tulisi totaalisesti uudistaa ja sitä myötä masennuksen hoito. Koko käsite tulisi miettiä uudelleen ja täydentää sitä todellisuutta vastaavaksi, palata filosofiseen ja uskonnolliseen opetukseen mielen ja sielun masennuksesta ja sulauttaa se tieto nykytieteen saavutuksiin. Mutta, kuten ymmärrätte, se vaatii todella monien laitosten ja organisaatioiden yksimielistä ja pitkäjänteistä työtä. Minua ovat innostaneet muinaisten filosofien ajatukset: Pythagoras, Platon, Seneca, kristityt mystikot ja ortodoksikirkon oppi-isät, jotka ovat muuten nimittäneet ortodoksiuskontoa sielun parantumisen tieteeksi. On myös tehty kokonaisia hoitokursseja ortodoksisen psykoterapian, intialaisen filosofi Sri Aurobindon ja venäläisten filosofien, Solovjovin, Berdjajevin ja länsimaisten tutkijoiden, Jungin, Frommin ja monien muiden masennuksen syitä ja hoitoja tutkineiden opetusten perusteella, mutta nyt ne on nyt jätetty kokonaan huomioimatta.
Tässä tilanteessa mielestäni on siis helpointa aloittaa itsestään eli konkreettisesta ihmisestä. Minun täytyy ymmärtää, mikä minulla on pielessä ja että se asia täytyy muuttaa. Minun täytyy löytää tarvitsemaani tietoa ja keinoja. Minun täytyy alkaa käyttää niitä keinoja omassa elämässäni.
Onnistutko sinä Suomen Mielenterveysseuran vapaaehtoistyöntekijänä käyttämään tätä kokemusta ryhmän kanssa ja ryhmässä työskennellessäsi? Mikä sinua kiinnostaa tässä toiminnassa?
Minulla ei ole pelkästään kokemusta Mielenterveysseuran vapaaehtoisena vaan olen toiminut jo lähes kolme vuotta virallisena projektityöntekijänä. Yhdistyksemme on kehittänyt ja pitänyt koulua maahanmuuttajille ja opettanut vapaaehtoistyöntekijöitä. Tietenkin tämä kaikki yhdessä aikaisemman kokemukseni kanssa ihmisten ja asiantuntijoiden kanssa toimimisesta (olen ammatiltani puheterapeutti ja opettaja) auttaa valmistelemaan ja pitämään ryhmätilaisuuksia ja selvittelemään osallistujien vaikeitakin ihmissuhdeongelmia.
Mikäkö minua kiinnostaa? Ensinnäkin se, että ryhmä on minun vastaukseni avunpyyntöihin, kuten jo alussa mainitsin. Tilanne oli sellainen, että minun oli vaikea siitä kieltäytyä. Kun joku pyytää sinua auttamaan ja sinulla on kaikki mitä tarvitaan, miksi kieltäytyisit? Minä olen ollut jo kauan kiinnostunut masennuksen problematiikasta ja minusta on mielenkiintoista kehittää teoriaani, jos se tietysti onnistuu. Ainakin minulla on nyt mahdollisuus antaa sille aikaa ja voimia. Elämä näyttää. Tällä hetkellä kokoonnumme tiistaisin. Jos teistä tuntuu, että tarvitsette tukea, tervetuloa tutustumaan. Jos tunnette ihmisiä, jotka kärsivät masennuksesta, antakaa heidän lukea tämä artikkeli. Ehkä se pelastaa jonkun. Lisätietoja löytyy nettisivultamme: http://lifeyes.info
Suomennos: Päivi Nironen
